Asterix Britanniassa

"Roomalaisia, miksi aina roomalaisia?"

Ranskalaisten vinoiluanimaatio briteistä olikin ensimmäinen Asterix-animaatio, jonka näin nauhoitetulta ja surisevalta VHS-kasetilta puisesta kaukosäädittömästä putkitelevisiosta laman huippuvuosina. Eihän siitä sen ikäisenä tekstityksistä ja höpinöistä mitään ymmärtänyt, mutta kun sai katsoa animaatiota televisiosta, niin muusta ei tarvinnut välittää. Ellei sitten ollut pahaa ruokaa tulossa tai isommat sisarrukset kiusaamassa.

Hmm... aivan kuin olisin nähnyt tämän jossain...

Julius Caesar on valloittanut koko Ison-Britannian. Kokonaanko? Ehei! Yksi pieni kylä vielä vastustelee Rooman Imperiumia (sekä kaledonialaiset, mutta se on toinen tarina), mutta toisin kuin heimoveljillä Galliassa, heillä ei ole taikajuomaa vastarinnan ylläpitämiseksi. Asterixin serkku Fritax lähtee hakemaan taikajuomaa serkkunsa kylästä ja häntä paluumatkalle lähtevät saattamaan serkkunsa lisäksi Obelix, sillä Fritax ei jaksa yksin kantaa kokonaista taikajuomatynnyriä. Venematkan aikana Britanniaan he törmäävät merirosvoihin, jotka juuri olivat ryöstämässä foinikialaista kauppa-alusta. Foinikialaiset antavat salaperäisiä yrttejä pelastajilleen palkkioksi (pääsivätpähän kehnosta kauppatavarasta halvalla eroon). Soutumatka keskeentyy vielä roomalaiskaleeriin, jonka aikana Obelixin varomattomasta suusta roomalaiset saavat tietää heidän vievän taikajuomaa Britanniaan. Gallialaisten tutustuessa britannialaiseen kulttuuriin he joutuvat samalla välttelemään roomalaispartioita, jotka koittavat kaapata taikajuoman. He piilottavat tynnyrin Londiniumissa majataloon, mutta pahaksi onnekseen kenturio on määrännyt kaikkien majatalojen viinitynnyrit takavarikoitavaksi ja vievät samalla taikajuoman. Roomalaiset koittavat etsiä taikajuomaa maistelemalla, mutta he päihtyvät, kunnes yksi legioonalainen löytää sen ja pieksää kaikki legioonalaistoverinsa gallialaisten tuloon asti.

Gallit ottavat majatalon kaikki tynnyrit mukaan kärryyn ja Obelix kerkiää tulla päihin testatessaan roomalaisten etsintätapaa. Känninen Obelix hyökkää kaupungissa partion kimppuun ja sammuu sen jälkeen. Hyökkäyksen aikana kärryt varastetaan, jolloin Asterix ja Fritax joutuvat viemään Obelixin majataloon ennen kuin voivat etsiä kärryjä takaisin.

Hauskoja faktoja: Kersana kutsuin
merirosvolaivaa "pom pom-laivaksi".

Löydettyään eräältä kauppiaalta viinitynnyrin ja tiedon, mistä hän on sen saanut he palaavat majatalolle, mutta palattuaan takaisin Obelix ja majatalonpitäjä on viety Londiniumin torniin vangeiksi. Tapeltuaan roomalaisten kanssa vankilassa he viimein päätyvät ensin pienen erehdyksen kautta tynnyrivarkaan asuntolaan, josta he myös löytävät Idefixin, joka oli itsenäisesti mennyt etsimään tynnyreitä. Varas antaa myyntilistan heille ja he löytävätkin oikean tynnyrin rugbykentältä, jonka he vievät sieltä kesken pelin roomalaisten takia. He pakenevat jokea pitkin, mutta heitä onkin vastassa roomalaiskaleeri, joka sattuu osumaan heihin katapultilla, tuhoten samalla tynnyrin.

Kolmikko kuitenkin palaa Fritaxin kylään ja Asterix käyttää foinikialaisilta saatuja yrttejä tekemällä heille "taikajuoman" ja he voittavat sen avulla roomalaisten hyökkäyksen. Asterix kertoo taiston jälkeen kylän päällikölle, että se ei ollut oikeaa taikajuomaa ja päällikkö epäilikin sitä, mutta se antoi miehille rohkeutta ja pyysi heitä tuomaan yrttejä lisää. Brittien aloittaessa juhlasuunnitelmat Obelix lähtee lipettiin, koska ruokana olisi keitettyä villisikaa minttukastikkeessa, joten Asterixinkin on lähdettävä Obelixin perässä takaisin kyläänsä, minkä juhlissa Akvavitix kertoo yrtin olleen teetä ja toteaa, että siitä ei koskaan tulisi suosittua. Hulluja nuo englanti... siis britannialaiset.

Kohta se alkaa... nyt valmiina!

Kääk. Jopas tämä synopsis paisui kuin pullataikina. Mutta kiintoisintahan tässä on se, että sarjakuva tehtiinkin alunperin sillä ajatuksella, että siitä jossain vaiheessa tehtäisiin elokuva. Elokuva meneekin varsin uskollisesti sarjakuvaan nähden karsien tiettyjä oksia pois, kuten Beatlesit ja kaksikerroksiset vankkurit. Suurin muutos tähän on Idefixin mukanaolo tarinassa, kun sarjakuvassa se jäi Galliaan viittauksena nykyisen Englannin vesikauhurajoitteesta, joka kielsi ja edelleenkin jossain määrin kieltää lemmikkien maahantuonnin. Henkilökohtaisesti en pidä sarjakuvan ratkaisusta, vaikka perustelu onkin löydettävissä.

Karsinnan jälkeen tarinapuuhun jäljelle jääneet oksat ovat harkittuja tapauksia, sillä eihän meitä esimerkiksi kiinnosta tietää, miten kolmikon etsinnät tynnyrin suhteen menevät ennen rugbykentälle menoa. Animaatiossa taas varkaan antamassa listassa on suoraan rugbyjoukkueen nimi ensimmäisenä. Lisäksi jälleen kerran Idefixin oma sivujuoni tynnyrin etsinnästä on mainio lisäys tarinaan.

Dupin suhteen nyt on onneksi vain ja pelkästään englannin kielinen duppi ja se on todella mainiosti tehty. Britit puhuvat luonnollisesti hienostunutta herrasmiesbrittienglantia, mutta kaikki gallialaiset vetävät dialoginsa pienellä ranskalaisella korostuksella, mitä en ollut aikaisemmilla katsomiskerroilla edes tajunnutkaan. Aksentit toimivat yllättävän hyvin tässä tuotoksessa ja se on hyvä hatunnosto ranskalaisiin päin. Olen kerran nähnyt television kautta tämän myös ranskaksi ja se ei muistini mukaan edes hipaisekaan englantilaista näyttelytasoa.

"It's time to kick ass and chew bubblegum."

Animaatiojälki on edeltäjäänsä nähden huomattavasti kurinalaisempaa ja hienompaa. Hupaisaa sinällään, kun kurinalaisuus on roomalaisilla tässä elokuvassa vakiovitsinä. Kumimainen liike on poissa, hahmot pysyvät kasassa ja eri perspektiivejä löytyy kiitettävä määrä. Omana suosikkina animaatio-osuuksissa on aina ollut roomalaisten maihinnousu. Toisaalta roomalaisten kaleerissa käydyssä taistelussa on samoja taistelupätkiä kuin edellisessä elokuvassa, mutta onneksi kaikki turpakäräjät eivät sisällä uusintoja.

Huumori ei ole lähtenyt minnekään kävelemään. Obelixin iskulause on hyvässä käytössä ja tappelut ovat viihdyttäviä tapauksia. Britannialaisten herrasmiemäinen asenne iskee ja Londinium-tornin taisto on peräti nerokas monivivahteisuudellaan ja jatkuvuudellaan ollessaan vain äärimmäisen yksikertainen ylös-alas-paneeraus.

"On tämäkin työmaa saatana!"

Taisteluista puheen ollen elokuvan musiikki on mieleenpainuvaa ja äänimaailma on hyvin kirjava sekä hyvin suunniteltu. Tappelun tuoksinnassa paukahtelevat mätkähdykset sekä kaikki kolahdukset ja läimäisyt ovat jokainen omanlaisensa yksilö. Äänimaailma on myös fiksu, sillä se osaa olla myös vaiti toisinaan. Varsinkin Londiniumissa Big Benin kellon kumina ja roomalaispartioiden kilke yöaikaan kuvastaa hyvin miehitysmäistä painostusta. Eikä unohdeta juopuneiden roomalaisten metakkaa, sillä siellä raikuu sammaltunut puhe, huuto, nauru ja laulu.

Kuten olette jo hetken aikaa varmasti ajatelleet, niin elokuvassa on aika lailla juopunut meininki. Niin oli sarjakuvassakin. Kun joskus lapsena tuli katsottua tätä en ollut moksiskaan tästä elokuvasta. En kokenut että "nyt on vedettävä alkoholia" tai "tota mäkin teen kun tulen isoksi". En edes ymmärtänyt koko päihtymysideaa ja vanhempana olin vain "että jaa". Se on osa juonta ja enkä näe siinä mitään alkoholin ylistystä, varsinkin kun krapulaiset roomalaiset ja Obelix kärsivät lopulta illoittelustaan. Tosin Obelix selviää varsin nopeasti, mutta eihän voi olla kipeä loppuelokuvankaan ajan, vai kuinka?

On elokuvassa tissejäkin.

Tarinan juonessa on omasta mielestäni eräs parhaimmista juonenkäänteistä, mitä löytyy Asterix-tarinoista: roomalaiset onnistuvat tuhoamaan taikajuomatynnyrin. Se antaa todellakin uskon, että koko homma oli hukkareissu, kunnes Asterix lopulta keksii keinon käyttää teen lehtiä "taikajuomana", mitkä ovat ovelasti unohtuneet tämän matkan aikana. Lisäksi tämä ehkäpä onkin ainoa kerta, kun roomalaisilla on järkevä syy hyökätä ja he häviävät sen vilpittömästi. Kyllä psykologiassa on voimaa.

Asterix Britanniassa on selkeä parannus animaation saralta ja se tekee kaiken muunkin edellistä animaatiota paremmin. Yhteen tuntiin tiivistetty yhden tarinan paketti on järkevämmin koottu ja ääninäyttelytyö on ammattimaisen huikeaa. Ranskalais-tanskalainen yhteistyöprojekti on nautinnollinen tuotos, jota voi kyllä suositella koko perheelle juopottelusta huolimatta.

Minä kaiken juon
 minä elämäni juon
 minä naapurin viinatkin juon...

Asterix ja Caesarin yllätys

"He who controls the past commands the future,
 He who commands the future, conquers the past."

1985 ilmestyi seuraava Asterix-elokuva nimellä Asterix ja Caesarin yllätys (tai Asterix - gallialaisten sankari, rakkaalle lapselle kun annetaan monta nimeä). Elokuva on ensimmäinen Dargaud Filmsin ja Gaumont International -yhtiöiden tuottama elokuva ja sen yleinen graafinen ilme säilyy lähes muuttumattomina elokuvasta toiseen. Lisäksi tämä on ensimmäinen Asterix-elokuva, joka yhdistää kaksi sarjakuvan tarinaa keskenään. Tässä tapauksessa Asterix legioonalaisena sekä Asterix gladiaattorina.

Obelix katsoessaan itseään peilistä
vaan ei muista eilistä.

Tarinamme lähtee käyntiin, kun Obelix ihastuu Mimosaan ja saa aluksi Asterixin luulemaan häntä sairaaksi ennen kuin asian todellisuus selviää. Mimosa onkin kihloissa Tragicomixin kanssa ja Obelix on surun murtama. Roomalaiset kuitenkin vangitsevat nuoren parin yli-innokkaan dekurion takia, jonka vuoksi kenturio lähettää parin Afrikkaan säästyäkseen gallialaisten hyökkäykseltä. Toive on turha ja selkäsaunan jälkeen Asterix ja Obelix lähtevät etsimään nuorta paria liittymällä legioonaan, sillä Tragicomix on pakkovärvätty legioonalaiseksi. Nöyryytettyään kouluttajat ja saapuessaan Afrikkaan Asterix ja Obelix saavat tietää parin karanneen linnoituksesta ja lähtevät Roomaan, saatuaan selville orjakauppiailta heidän vieneen parin sinne.

Roomassa Julius Caesar on päättänyt pitää itsensä kunniaksi voitonjuhlan keräten lahjoja jokaisesta provinssista, ja juhlien järjestäjä Caius Lallus on hankkinut nuoren parin leijonien raadeltavaksi. Asterixin ja Obelixin etsittyä Lallusta kylpylästä he riitaantuvat ja joutuvat erilleen. Samalla Asterixin taikajuomapullo unohtuu kylpylään ja Idefix päätyy jahtaamaan sitä, kun Obelix on etsimässä Asterixia. Lopulta kaksikko löytää toisensa Obelixin pelastaessa Asterixin hukkumasta Lalluksen kätyreiden selliin. He saavat tietää nuoren parin kohtalosta kerjäläiseltä ja päättävät liittyä sirkusohjelmaan mukaan liittymällä gladiaattoreihin. Lallus oli yrittänyt saada heidät väkipakolla gladiaattoreiksi, joten tämä tilanne on varsin valoisa hänelle.

"Canakus tuo minulle kylmä olut,
 tässä saa kiljua koko päivän."
Minä en keksinyt tuota, noin hän sanoo oikeasti!

Juhlatilaisuus alkaa hevoskisoilla, joihin Asterix ja Obelix osallistuvat ja voittavat. Gladiaattoritaistokin on varsin yksipuolinen ja sen jälkeen nuoripari syötetään leijonille yhdessä sankareiden kanssa. Heidän onneksi Idefix saapuu taikajuomapullo mukanaan, jolloin leijonat saavat kyytiä. Obelixin ansiosta sirkusareena tuhoutuu ja esityksestä vaivaantunut Caesar vapauttaa gallit.

Tarina etenee hyvinkin suunnitellusti ja on viihdyttävä. Idefixin oma sivujuoni taikajuomapullon metsästyksestä on hyvä lisuke, sillä kaikki voimainkoetukset jäävät siten pelkästään Obelixin harteille. Kahden sarjakuvan tarinat ovat nidottu luontaisesti toisiinsa ja niissä esiintyneitä vitsejä käytetään sopivalla maulla. Eroina elokuvan tarinaan Legioonalaisessa kaksikko oli pelkästään hakemassa Tragicomixia pakkovärväyksestä takaisin Galliaan ja Gladiaattorissa kaksikko oli hakemassa Trubadurixia Roomasta.

Elokuvan hahmokaartissa on paljon sarjakuvan väkeä.
Tässä Mimosaa on kopeloimassa
kenturio Aerobus tarinasta Riidankylväjä.

Animaatiojälki on paljon siistimpää edelliseen tuotokseen verrattuna, mutta sen laatu vähän vaihtelee halvan tuotoksen puolelle. Enimmäkseen saamme nähdä tyylikkään sulavaa liikehdintää, mutta toisinaan hahmot menettävät muotoaan, kumimaistuvat ja tökkivät liikkeissään. Tämä on toki hieman ilkeän nirppanokkaista tähän tuotokseen, mutta animaation tarkkailu kasvoi sitä mukaan, kun eräs toinen aistini menetti merkitystään olemattomiin.

Ja se aisti oli kuulo. Käsissäni oleva suomiduppi on keitetty samassa padassa kuin Asterix gallialainen, mutta keittoaika on ollut nähtävästi paljon hätäisempi. Ääniraita on huomattavasti hiljaisempi kuin englannin dupissa ja se syö tunnelmaa kuin Obelix villisikoja ennen nukkumaanmenoa. Hahmokaarti on suuri, mutta vain ja ainoastaan kaksi ääntä tuntuu kuuluvan jokaisen suusta. Ääninäyttelijöiden suoritus on laiskaa ja mitäänsanomatonta, mutta kenturion ääninäyttelijä yllättää ylinäyttelyllään huonokuntoisena esimiehenä, mutta ääni ei loppujen lopuksi sovi hahmolle. Lisäksi 95% kaikista huokailuista, huudahduksista ja ähkimisistä loistaa poissaolollaan, tehden elokuvanautinnon enemmän vaivautuneeksi ja duppityön amatöörimäiseksi. Tiivistetysti duppi pilaa elämyksen. Etsikää englannin kielen duppi, sillä se on loistavaa tavaraa.

Ülen tekstitüksissä ollut kääntäjä toimii sarjakuvahengessä mukana
muuttamalla tämän gootin dialogien ü-kirjaimet ü-kirjaimiksi. (Köh)

Kotimaisesta dupistaan huolimatta Asterixin ja Obelixin pelastusoperaatio on hyvin puhdas ja uskollinen sarjakuvalliseen taustaansa. Se on hauska ja nokkela, eikä sen tarinassakaan ole paljoakaan moittimista eikä kehumistakaan. Älkää edes koskekokaan suomenkieliseen duppiin. Teitä on varoitettu.

Tosin olen joskus kirpputorilta sattunut bongaamaan tämän samaisen tarinan VHS-kasetilla tutulla "Puhumme suomea!" räjähdyksellä, mutten ole tyhmänä ikinä vienyt sitä kassalle asti. Voisiko olla mahdollista, että tällä animaatiolla on peräti vanhempi ja ehkäpä parempi duppi olemassa?

Elokuvaelämys on suurin piirtein tällainen.
Laakeriseppele on siis loppuun kulutettu viesti suomidupista.