Joulutarina

"Ja minä kun luulin, että tämä olisi ollut Saiturin joulu."

Synopsis

Lapset ovat laskemassa mäkeä, kun Pappa haluaa tehdä mäenlaskusta virallisen kisan. Kisaan yllättäen liittyy mukaan kesken kaiken posteljooni, joka tuo kutsun Jenni-tädiltä. Pappa aluksi vastustaa ajatusta tädin luokse lähtemisestä kiertämällä asian ympäri, mutta joutuu painostuksesta lähtemään koko perheen kanssa. He eksyvät hetkeksi matkallaan, mutta saavat opastuksen lumilohikäärmeeltä ja lopulta he löytävät Jenni-tädin kartanon Nipsun nenän avulla. Kartanossa Pappa joutuu tädin käskyteltäväksi ja lapset löytävät tädin sulhasen kihlajaislahjan, josta täti on mielissään. Lopulta selviää, että täti on kutsunut kaikki joulun viettoa varten ja Pappa joutuu hakemaan kuusta, joka tulee olemaan ylisuuri. Jokainen saa oman joululahjan ja kaikilla on kiva olla.

---

Sarjakuvan ilves kyllä on saanut pirunmoisen käsittelyn...

Voi ukko Rauni ja Ägräksen nauriit... Kaiken tämän jätesäilön sisuksista meille työntyy jouluspesiaali. On varsin outoa katsoa jouluun liittyvää ohjelmistoa näin keskellä talvea, kun edellinen joulu on jo ohitse ja seuraava häämöttää nousevana punavalkoisena aurinkona vielä kaukana horisontissa. Varsinkin, kun tämä on niin paska!

Okei, en jaksa enää paasottaa, kuinka epäkorrektiivia tämä talviunien viettämättömyys on, kun tekijätiimi on näköjään päättänyt heittää lähes kaiken muumeihin liittyvän taustatiedon hauensuoleen mätänemään. Tällä kertaa kaikki lankeavat minun persoonallisuusteoriaani. Hurraisin, jos osaisin.

Tosin nyt täytyneet sanoa, että he ovat nähtävästi panostaneet enemmän maisemakuviin tällä kertaa. Tai ainakin luulen niin. Huonosta kuvalaadusta ei oikein saa selkoa...

Harvinaista herkkua taustojen suhteen.

Matka Jenni-tädin luokse on kyllä jotain sellaista, mitä ei vaan voi uskoa todeksi. Itsellä ainakin on uskomus, että muumeilla on varsin hyvä suuntavaisto. En itse muista tähän hätään, että ovatko muumit olleet milloinkaan oikeasti eksyksissä. Muumipeikko ainakin tietää Pyrstötähdessä missä Pohjantähti on, joten miksi Papalla, joka varmasti on opettanut Muumille sen sijainnin, on vaikeuksia sen löytämisessä?

Sorsa on varmaan halpa hätävarahirviö Godzilla-varastosta,
joka on raahattu tähän sarjaan krapulassa.

Ja sitten tämä lumiankka. Tiedetään että se on lohikäärme, mutta koska tämä sarja on ainakin minua sylkenyt silmien väliin ja pakkosyöttänyt ylisuolattua kaurapuuroa niin luulisi, että minullakin on oikeus mollata! Lumiankan olemassaolo on kyllä totaalinen mysteeri, johon en ikinä voi enkä haluakaan saada tietoa. Sen olemassaolo on vain tuottaa turhaa jännitystä tarinaan, missä se ei luonollisesti onnistu. Pappa jotenkin tietää siitä ja sattumalta he -yllättämättömästi- sattuvat törmäämään moiseen. Papan katoaminen lumeen taas nostattaa kysymyksen niin muumien kuin myös piirrossarjojen hahmojen havaintokyvyistä yleensä, sillä heidän pöllistely ympäriinsä menee naurettavammaksi kuin Maailman ympäri 80 päivässä -sarjan hindumunkkien ohimarssille Passepartoutin takaa-ajon päätteeksi.

"Sanoiko joku minua elukaksi?"

Jenni-täti on toisaalta jonkinlainen valonpilkahdus tässä jaksossa. Mutta sen tuoma valo on vain kuihtunut kajo kynttilän sydämessä. Hän yksin ei voi pelastaa tätä jaksoa, sillä vähä-älyisyyden raivoava ympäristö hänen ympärillä pilaavat hänen tuoman mahdollisuuden piristää tarinaa.

Soittorasia on ideana hyvä syventää Jenni-tädin persoonaa. Se olisi voinut toimiakin, mutta jakson yleistunnelma on vähän mitä on. Vaikka taustalla kytee joulu, niin se ei oikein näy missään. Tädin talo on sisältä tyhjä ja karu. Se on liiankin tyhjä ja karu noinkin rikkaalle henkilölle. En usko tädin olevan mitenkään saita, sillä viime kerralla hän heitti rahaansa pois. Ja luulisi, että tädillä olisi palvelijoita! En voi uskoa, että hän nyt häätäisi palvelusväen väkisin pihalle joulun viettoon heidän koteihinsa.

Kiintoisa soittorasia, kun soi ilman, että sen kansi on auki.

Lopulta itse joulujuhlaan, mitä he viettävät. Täytyy sanoa, että homma on verrattuna muihin jouluspesiaaleihin erittäin vaivalloista. Ei siinä, että jakso on pyritty kai olemaan rauhallinen vähäisellä musiikilla (joista Mörön tunnusmusiikki on luokkaa WTF), mutta tähän on upotettu jostain kumman syystä läjäpäin huonoja vitsejä. Jouluspesiaalien on tarkoitus tuoda joulutunnelmaa, kuten muumien edellinen joulu ja sanotaan vaikkapa... Karvisen oma jouluspesiaali. Tämä taas ei tuo sitä yhtään. Ollaan vain "hei, nyt on joulu. Oi kato lahjoja!"

Pöydän antimista ei edes voi kuvitella, että heillä olisi joulu.

Joulutarina on nimestään lähtien täysin tylsä ja käsittämätön jakso. Itse ihmettelen suuresti, miten Yle on joskus voinut näyttää tämän jakson jouluaattona Joulu on ovella -jakson sijasta. Tämän tarinan seuraaminen on oikeasti puuduttavaa ja se tuntuu kestävän sen takia enemmän kuin luvatut 25 minuuttia.

Tuskin sitten lie millään tasolla yllätys, että alkuperäislähde on tätä soopaa parempi?

Tämäkin vitsi toimi paremmin sarjakuvassa.

Muumijoulu alkaa perinteisellä talviunille valmistautumisilla, mutta Mamma ei saa unta, koska häntä kiusaa ajatus, että joku taas kerran tulee häiritsemään heidän talviuntaan, sillä sarjakuvissa muumit ovat joka talvi kärsineet ylimääräisistä vieraista. Mamma herättää lopulta porukan ja he ryhtyvät houkuttelemaan vieraita kahvin tuoksulla tekemisen puutteen vuoksi. Lopulta kenenkään saapumatta he päättävät mennä tädin luokse (kyseessä ei ole Jenni vaan nähtävästi Mamman täti), jossa he saavat tietää, että joulu on tulossa. Pappa joutuu samanlaiseen orjatyöhön kuin animaatiossa, mutta kuusenhaun jälkeen hän karkaa perheensä kanssa Poliisimestarin luokse. Siellä he ovat Poliisimestarille enemmän vaivaksi kuin viihdykkeeksi ja hänen jouduttuaan muumien takia vasten tahtoaan poliisitehtäviin etsimään postivarkaita muumit lähtevät taas evakkoon.

Lumimyrsky ajaa heidät hylättyyn taloon, jossa rosvot piileskelevät daamin kera. Rosvot eivät tiedä joulusta mitään ja kaikki ryhtyvät siellä muumien opastuksella joulun viettoon. Muumit saavat vahingossa tietoonsa, että he ovat oikeasti rosvoja ja Muumimamma pelastaa tilanteen pelaamalla rosvojen kanssa pokeria putsaten heidät siinä putipuhtaaksi. Tuodessaan postisäkin takaisin Poliisimestarille muumit joutuvat jakamaan kaikki säkissä olevat joulukortit Muumilaakson väelle, koska he eivät tuoneet rosvoja poliisin haltuun.

Vau! Tuossa todella oli varsin kiintoisa ja monivaiheinen tarina, toisin kuin mitä me television toljottajat saatiin! Kyllä täytyy Lars Janssonille nostaa hattua taas jälleen kerran.

Talviosuus muumeissa on onneksi tältä erää käsitelty lopullisesti. Nyt voidaan vain huokaista helpotuksesta ja sanoa: Valmistautukaa, talvi on lopussa.

Vihdoin ja viimein voin käyttää tuimaa ilmettä lopetuskuvana!

(Tämän julkaisuhetkellä oli muuten tasan 300 päivää jouluun!)

Muumitalvi

Talvi on aika mitään sanomattoman oloinen tavallisuuteen verraten.

Synopsis
Talvi tekee tuloaan ja Muumitalon väki menee viettämään talviunta. Unta ei riitä pitkäksi aikaa, kun posteljooni saapuu paketin kera. Paketista ilmestyy pieni tahmatassu, jonka äiti on jättänyt. Mamma ja Pappa päättävät viedä tahmatassun Viljonkan luo, koska hän on kokenut lasten kasvattaja. Tahmatassu kuitenkin repii Viljonkan kalsarit laatikosta näytille ja Mamma saa äkkilähdön. Poliisimestari ehdottaa orpokotia, mutta Mamma ei vie tahmatassua sinne. Tahmatassu alkaa tuottamaan vaikeuksia Muumitalossa, kun hän alkaa nuuskimaan toisten salaisuuksia. Lopulta hän paljastaa kaikki tietämänsä salaisuudet, mutta julkianto toi kaikille helpottuneen olon. Tilanteesta johtuen tahmatassu päättää lähteä takaisin äitinsä luo.

---

Zombi-invaasion ja pois muuttamisen
kyllä ymmärrän, mutta talven tulo?!

Arrgh... Tämä on kiduttavaa... Ei siinä mitään, että Hiekkaveistoksia jaksossa Muumipappa totesi jo tuntevan talven tuoksun, vaikka ympäristöstä ei voinut kaivaa talvisuutta edes läpivalaisukameralla. Tämä jakso alkaa kuin syksy olisi tulla tupsahtanut Muumilaaksoon kuin äkkisesti pörähtävä pieraisu kesken hautajaisten. Lisäksi lapset ovat luonnottoman yli-innoissaan tulevasta vuoden vaihteesta, vaikka kaiken järjen mukaan heidän ei pitäisi olla, sillä muutamaa tapausta lukuunottamatta Muumilaaksossa kaikki viettävät talviunta. Loppujen lopuksi on aika myöhäinen hetki mennä talviunille, mikäli otamme tietolähteen kirjoista.

Kivittäkää se... KIVITTÄKÄÄ SE!

Tahmatassuun liittyy monia ongelmia: Ensiksi posteljooni ei muka tunne muumeja, vaikka hän on tehnyt työtäänsä nähtävästi iät ja ajat. Luulisi, että hän tuntisi missä kuka ikinä asustaa Muumilaaksossa. Toiseksi Muumitalon väen reagointi laatikon liikkumiseen on jotain ihan... täysin käsittämättömän aistitonta ja vähä-älyistä. Laatikko liikkui näennäisesti jo kaksisataa vuotta ennen kuin Muumipeikko painoi käpälät sen kannelle ja esitti syynsä moiselle toiminnalle. Ja sitten kolmanneksi: itse tahmatassu. Ei helvettiläinen miten ärsyttävä hahmo. Sen ääni ärsyttää kuin noita-akan käkätys. Sen persoona ärsyttää kuin loveen langennut. Ulkonäkö nyt ei ärsytä, mutta koska se on tahmatassu jaksosta Muumitalvi niin se riittää ärsyttävyydeksi! Rääh!

Mistä lähtien Muumeilla on ollut Kertalaaki™-sateenvarjo?

Okei, asia kontrolliin nyt. Eräs asia ponnahtaa tässä jaksosta tajuttomana aivopieruna, mikä toki johtuu tahmatassusta, kun hänen takia olemme pihalla. Kyseessä on kuin onkin Muumimamman sateenvarjolla meno lumen läpi. Se tulee täysin äkkiarvaamatta ja aiheuttaa ainakin minussa äärettömän voivottelu hetken, joka tulee kestämään pitkän ajan.

En tiedä miten Muumilaaksossa on suvun jatkamisen periaatteet tuttuja, mutta Viljonkan lohkaisu tahmatassun olevan Muumimamman lapsi on kyllä älytöntä. Ja hänen valitus Niiskuneidin painosta nostattaa kysymyksen, että mistä lähtien Muumilaakson tarinoissa ollaan käsitelty elopainoa? Tästä oli maininta toki Merirosvojen huviretkessä, mutta tässä jaksossa se korostuu yltäkylläisesti, kun myöhemmin selviää, että Niiskuneidillä on laihdutuskeksejä.

On varsin valitettavaa, että jakson hauskin tilanne
on vain yhden ainokaisen framen varassa...

Toisaalta Mamman ja Papan suhtautuminen tahmatassun hoitoon on jokseenkin käsittämätöntä. Pikkulasten hoito toki voi olla joillekin raskaanomaista, varsinkin noin isossa talossa, mutta en olisi ikinä uskonut Mamman ja Papan olevan haluttomia moiseen. Heillähän on kyllä lapsia talossa mielin määrin, joten ei olisi kovin suuri vaiva heittää hänen hoitoa heidän harteille. Niiskuneitihän on helvetti vie paimentanut kauhukakaroita!

Poliisimestarin ja Hemulin saapuminen Muumitaloon keskellä talvea on kyllä kaikkia täysjärkisyyttä vastaan. Mistä lähtien Muumilaaksossa on välitetty aurata teitä? Missään talvikuvassa ei ole milloinkaan näkynyt mitään tien kaltaista koko laaksossa. Tiedän että tämä on vain tekosyy päästä pelaamaan pokeria (joka yllättäen on ollut tähän asti AINOA asia, mikä on ollut käsiteltynä aiemmassa toisen tuotantokauden jaksossa eli Poliisimestarin veljenpojassa), mutta tämä ei käy laatuun tippaakaan aiempiin jaksoihin nähden.

Niiskuneidin rakenne on jälleen muuttunut.

Loppu taas... No, se on ainut hyvä asia tässä jaksossa. Siis että se peräti loppuu! Herran pieksut kuinka epämielyttävä jakso. Ja kuulkaahan, tällä vielä on lähde! Veikkaampa, että kun olen lukenut tämän sarjakuvan niin voin kehua tämän tarinan esityserot maasta taivaisiin ja pistää Janssonit pyhimysasemaan.

...

Kerron tämän sormi pystyssä ja varovaisella äänellä. Älkää välittäkö kaikesta tuolla minun takana olevista hiiltyneistä raunioista ja seivästetyistä ruumiista. Tämänkertainen jakso noudattaa lähdettään lähes orjallisesti. Jep. Lumesta nauttimista sekä Pikku Myytä ja Nipsua lukuunottamatta tämä tarina on lähes tulkoon kuin suora kopio. Animaatioista poistettuina elementteinä ovat hahmot herra Nurina ja neiti Muhvi, jotka saapuvat Muumitaloon ennen tahmatassua ja heilläkin on omat pikku salaisuutensa.

Syy noihin edellä mainittuihin... vahinkoihin ei ole lähde syylinen, vaan tämä animaatio, koska vaikka tarina on lähes tulkoon sama, niin se ei yksinkertaisesti kelpaa Muumilaakson tarinoihin sellaisenaan! Sarjakuvanhuumori ja tyyli ovat sellaiset, että niissä olemme tottuneet tuolaisiin tapahtumiin. Muumilaakson tarinat on täysin eri formaatti ja se mikä toimii päivittäin ilmestyvässä kolmiruutuisessa sanomalehtisarjakuvassa, ei voi noin vain toimia animaationa! Jopa älyttömänä esitetty sateenvarjo lumihangessa on paremmin esitetty: Muumimamma loikkaa ensimmäisessä stripissä pihalle ikkunasta sateenvarjon kanssa ja uppoaa täysin lumen sisään, toimien kyseiseen stripin vitsinä. Seuraavassa stripissä hän on jo puskemassa lunta sateenvarjolla. Tekstinäkin tämä kuullostaa hölmöltä, joten tässä näkee sen miten lähes tulkoon suorat kuvausmuodot eri viestinnän lähteillä kompuroivat toistensa jalkoihin kuin teinipojat saatuaan baarista väärillä henkkareilla tehovodkapaukut.

Nipsu on niin murhanhimoinen tahmiksesta,
että on vajonnut käyttämään IDCLIP -koodia.
(Siis oikeasti, tahmatassu saapuu huoneeseen o.alanurkasta
ja Nipsu syöksyy oikeasta laidasta!)

Joo. Muumitalvi on aika surkea jakso. Tahmatassu on lähes tulkoon legenda-ainesta, mutta talvi itsessään on todella huonosti esillä. Muumit ovat olleet yhtenä suurena syynä, miksi pidän talvesta. Kiitos kuuluu taustakuvituksille, jotka näyttävät valkoisen lumen eri väriasteet kauniisti. Lisäksi mainitaan uudemman kerran lasten reaktio talveen, joka ei vaan käy minun kaaliini...

Lopetuksesta vielä mainitsen tähän loppuun, että sarjakuvassakin tahmatassu on lähes tulkoon yhtä ärsyttävä kuin animaatiossa, mutta toisin kuin animaatiossa, hänen poislähtö on paljon tyydyttävämpi, sillä kaikki Muumitalon katon alla olevat ovat iloissaan heidän salaisuuksien paljastumisista ja tahmatassu lähtee talosta oikeasti pettyneenä, koska kenelläkään ei ole kätkettyjä salaisuuksia. Hän siis tavallaan sai ansionsa mukaan! Animaation lopetus taas koittaa jotenkin sympatisoida häntä tai sitten tekijätiimi on halunnut upottaa lopetusvitsin, mikä vaan pistää minunkaltaisen katsojan entistäkin vauhkoontuneeksi.

Viettäisin mieluusti tämän jakson pahvilaatikossa,
 ilman tahmatassua tosin.

Aikakone

Aikaparadoksi! Muumi ja Niiskuneiti ovat yhtä pitkiä kuin Pappa!

Synopsis

Muumipapan ompelukoneen korjaustyöstä tuleekin jotain aivan muuta, kun Muumipeikon kellosta olevat osat sekoittuivat ompelukoneen osien joukkoon. Kokeiltuaan osista rakennettua konetta Pappa havaitsee rakentaneensa aikakoneen ja hän matkustaa sillä muinaiseen Muumilaaksoon Muumipeikon, Niiskuneidin ja Myyn kanssa. Esi-isät aikoivat syödä heidät, joten he palaavat takaisin nykyaikaan. Mukaan aikamatkalle loikkaa kolme esi-isää, jotka toivuttuaan matkan pyörteistä alkavat tutkimaan nykyajan ihmeitä. Lopulta ne löytävät Nipsun ja alkavat jahdata häntä. Hemuli pelastaa Nipsun ja he päättävät pyydystää esi-isät rahan ja kunnian arvot silmissään. Esi-isät kuitenkin saadaan houkuteltua takaisin Muumitaloon Mamman tekemällä ruualla. Liikaa tavaraa ahmineet esi-isät nukahtavat ja Muumipappa saa tilaisuuden heittää heidät takaisin aikakoneella omaan aikaansa.

---

Tämä tilanne pistää miettimään, minkä ikäisiä
nämä kolme taas ovatkaan?

Oivoi, oijoi. Miksen kuunnellut minua tulevaisuudesta?

Aikakone on episodi, joka astuu harhaan jokaisessa aihealueessaan. Joka ikisessä. Tässä se oli hyvät ihmiset! Arvostelu oli tässä! Menkää kotiinne nauttimaan rommilla terästettyä teetä tai edes syömään pikkuleipiä!

Eih... Ettehän te tietenkään voi mennä minnekään... ;A;

"Kun minä tähän sijoitan joukko-osastoni,
 niin tästä ei ryssä pääse läpi."

Aloitetaan tässä siitä epäjohdanneisuudesta, mikä ainakin on kaikkien muumitietoisten tiedoissa: Papan tekniikan osaaminen. On varsin oudoksuttavaa nähdä hänen olevan innoissaan väkertämässä ompelukoneen kanssa, kun mehän vanhasta tietämyksestä tiedämme Papan hienot tekniikan taidot majakkasaarella sekä lahjaideoista Mammalle. Lisäksi Muumipapalla on minä-osaan-sitä-minä-osaan-tätä-minä-kun-pamautan vouhotustauti yllä koko jakson ajan. End of that story.

"Minä tämän rakensin, eikä kukaan muu. Saatana."

Varsinainen hauskuus alkaakin vasta sitten, kun olemme saaneet aikakoneen valmiiksi. Ensinnäkin mikä tossa on enää ompelukonetta kuin jalat, poljin ja yläpuolella olevat pyörät? Miksi radion laatikko on alun pitäen ompelukoneen päällä? Miksei Pappa tai edes kukaan toimi tilanteessa minkäänlaisena johtajana? Miksi lamppuja? Miten? Kuinka? Koska?!

No okei. Ei koneen rakentelu ole se herkku, ehei. Paras pala on vasta tulossa. Täysin päättömän jälkipuinnin jälkeen meillä on -yks kaks- sähköä magneetin avulla! Magneettikentällä tuotettu sähkö oli asia, mikä minun piti tarkistaa ihan fyysikkolta asti. Magneetilla toki pystyy saamaan sähköä, mutta jotta sitä sähköä tulisi, niin magneetin pitäisi olla koko ajan liikkeessä, että se tuottaisi mitään. Tässä taas annetaan kuva, että pelkkä kosketus magneetilla sähkölaitteeseen on sama asia kuin laittaisi orichaliumkuulan Atlantiksessa rakennettuun koneeseen.

"Minä tajuan tuon vitsin! Indiana Jones!"
-HILJAA!

Hyvä on. Nyt loppuu tämä mainostelu. Nyt päästään tähän kermaan joka on kuorutettu kermakastikkeella (normannilaisen ruokakulttuurin ylpeys): aikamatkustus, jonka fysiikan tämä jakso heittää ikkunasta ulos ja keksii sille täysin järjettömän... aikamatkustusfysiikan. Tässä jaksossa muumit olisivat luoneet aikaparadoksin tai olisivat kadonneet olemasta milloinkaan olemassa.

En välttämättä käytä nyt edellä oikeita termejä, mutta edellä on nyt vähän aikamatkustuksen selittelyä, koska omasta mielestäni tämä on tämän jakson ehdottomasti typerin asia. Mikäli tiedeanalyysi ei ole teidän juttu, niin voitte loikata tästä suoraan esityskuvan jälkeiselle osuudelle.

Tämä tila on liian pieni meille kahdeksalle.

Muumit seisovat paikassa A. Silloin kun nämä "kaksoisolennot" ilmestyvät, he seisovat rivissä paikoillaan kuin tatit paikassa B, kun taas "oikeat Muumit" lentävät perseelleen. "Oikeat Muumit" astuvat eteen ja alkavat puhua kaksoisolentojensa kanssa. Keskustelun jälkeen Mamma ehdottaa teetä, mutta kaksoisolennot katoavat.

Kun Muumi käynnistää koneen uudestaan, he palaavat takaisin ajassa olohuoneeseen yksin seisten kohdassa A. Sitten heidän kaksoisolennot ilmestyvät uudestaan nyt KONEEN kanssa kohteessa B ja JUOKSEVAT heitä kohti taas riviin. Pappa SANOO "Nyt minä ymmärrän. Me näemme itsemme kuin olimme muutama minuutti sitten" JA MUUMIPEIKKO SANOO "Ah, vai niin." Keskustelu alkaa samoin tien, jonka jälkeen emme kuule Mammaa, koska häntä ei ollut paikallaan ja oikeat muumit lähtevät taas matkustamaan.

Tuo minkä edellä kerroin oli juuri niin kuin se on esitetty. Noinhan tuo ei MITENKÄÄN voi tapahtua. Jos tilanne olisi mennyt oikein, se olisi ollut seuraava:

Muumit seisovat paikassa A. Kaksoisolennot ilmestyvät paikkaan B ja muumit lentävät perseelleen, kun kaksoisolennot rynnivät kohti. Klooni-Pappa olisi sanonut "Nyt minä ymmärrän. Me näemme itsemme kuin olimme muutama minuutti sitten" ja klooni-peikko vastaa "Ah, vai niin." Tämän jälkeen alkaa keskustelu jonka jälkeen kaksoisolennot katoavat, kun Mamma ehdottaa teetä.

Myöhemmin kun muumit palaavat ajassa taaksepäin ja ilmestyvät kohtaan B, he toimivat kuten kaksoisolennot toimivat edellä, kun taas kaksoisolennot  ovat paikassa A ja he käyttäytyisivät kuin muumit edellä. Lopun kruunaisi Mamman tee.

Mikäli olette pyörällä päästänne, niin tiivistän: Sarjassa aikamatkustus ei noudata ollenkaan sen määräämiä lakeja. Alla on kuva selkeyttämään koko tilanne.

Ainakin luulen, että näin sen olisi pitänyt mennä...

Huh huh. Aikamatkustus on rankkaa. Ja mä unohdin mainita loikkimiset aikakoneen molemmin puolin, mutta jos siitä alkaisin miettimään tuota asiaa, niin tässä olisi varmasti ainesta väitöskirjaan.

Hyppään suoraan tässä vaiheessa alkuperäislähteeseen eli Muumit villissä lännessä -sarjakuvaan, koska tämä alkukohtaus on otettu suoraan siitä ja loppu tämän jakson tarinasta on tekijäporukan omasta päästä. Vaikka sarjakuvassa homma oli kaksoisolentoja ja Myytä lukuunottamatta samalla tavalla kerrottu, se ei ollut niin huonosti toteutettu. Sarjakuvassa olemme jokseenkin tottuneet moiseen kohelteluun, kun taas animaatiossa taas emme. Tunnelma olisi ollut täysin eri, jos meillä olisi ollut edessämme hieman erilainen animaatiojälki kuin mitä meillä aiemmin on ollut muumeissa.

Kaksoisolentojen osuus on kerrottu sarjakuvassa huomattavasti paremmin. Muumit olivat yhtäkkiä pamahduksen jälkeen heidän kotonaan, jossa majailee heidän kaksoisolentonsa. He olivat ryhtymässä jo tappeluun ennen kuin Pappa siirtää pyörää eteenpäin, joka palautti heidät takaisin nykyhetkeen. Heti palattuaan he tajuavat minkä he olivat rakentaneet ja muistavat, että he olivat tavanneet nämä "vieraat" neljä päivää sitten.

Hei kattokaa, laasereita!

Nautittuamme (terästetyn) vesilasillisen tämän tiedepaasoamisen jälkeen voidaan vihdoinkin huokaista siitä, että aikakoneen käsittely on viimeinkin ohitse.

Esi-isien reagointi nykyaikaan on aika ADHD-luokkaista. Ei edes apinat ryhtyisi tuosta noin vaan ahmimaan outoja ruokia ja tuhoamaan taloa. Toki täytyneet myöntää, että kaakeliuuniin meno jokseenkin tyydytti minua.

Eikös tämä kiväärin pitänyt olla tuhottu?
Ei kun hei, aikapardoksi!

Mutta paskamylly alkaa taas pyörimään ennen näkemättömin kierroksin, kun pääsemme juonessa (ai tässä on sellainenkin?) eteenpäin. Tämän kertainen persoonallisuusteoriani uhri on Hemuli. Ja voi saatana, miten he ovat kusseet hänet: hän on tässä tarinassa periaatteessa PAHIS! Ette todellakaan lukeneet tuota väärin!

Hemulin kusettaminen senkun vain jatkuu, kun hän on kiinnostunut esi-isistä kuin kukista! Muistellaampa Viidakon kätköissä -episodia, missä Hemuli ensin ryntää ikkunaan katsomaan apinaa tarkemmin hän sanoo: "Minä en ole eläintieteilijä," JA vielä täydentää sen nähtyään tiikerit: "Ei, minä en tutki eläimiä." Nämä kaksi dialogipätkää kertovat suoraan ja selkeästi, että Hemuli ei ole eläimistä kiinnostunut tippaakaan! Hänhän on botanisti! Toki myöhemminhän on piirtelemässä väliharrastuksena lintuja, mutta se sentään käy järkeen, koska se sentään selitettän toisin kuin tämä yllättävä kiinnostus esi-isiin. Vaikka hän sanoo tutkineen heitä jo vuosia, se on roskaa! Ajallisesti Muumilaakson tarinoita on kulunut vain kolme vuotta! Väliäkö sillä kuinka monta huutomerkkiä minulla on jo kasassa?! Haluan vain näin korostaa sitä kuinka tämmöinen tuulesta temmattu juttu pistää minut turhautuneeksi!

Hemuli nähtävästi haluaa, että esi-isät pääsevät
pamputtamaan Nipsua, kun häkki on noinkin
huteran näköinen tästä kulmasta.

Olen oikeasti jo poikki tästä paskatarinasta, mutta nyt tämä vielä mollaa minua virheellisellä dialogilla! Me saamme tietää, että Hemuli aikoo pistää esi-isät museoon (tai jonnekin, en jaksa tarkistaa) ja Muumin kerrottua asiasta hän lähtee taas etsimään esi-isiä, jolloin Muumipappa möläyttää: "Jos Hemuli ei löydä esi-isiä, me olemme pulassa."

"Jos Hemuli ei löydä esi-isiä, me olemme pulassa."

... miksen kuunnellut häntä... siis minua? Olisin välttänyt tämän paskan, mutta ei! Aallon harjalla kun on, niin sitä vaan innoissaan jatkaa eteenpäin näkemättä kareja!

Ei. En enää pysty. En jaksa ruveta avautumaan tuon dialogin jälkeen enää mistään! Kaikki vaan tuntuu olevan ihan perseestä!

Aikakone on jaksona totaallinen katastrofi. Jos ihmettelette, mitä Piisamirotta näki luolassa Taikurin Hatussa, niin se varmasti oli juurikin tämä minitelkkarin kautta! Animaatio tässä on ihan kauheata. Muumien lipsync on pääasiassa vain kahdella framella, hahmot vain seisoa tapittavat 90% ajastaan ja päivänvarjo koneen päällä ei eds pyöri vaan vaappuu edestakaisin. Lisäksi kokosuhteet ovat täysin hukassa ja piirrosjälki on hyvin halvan näköistä. Tarinan kerronnassakaan ei olla päästy brainstormia pitemmälle. Nähtävästi tämä jakso on ollut niin huono, että oikolukijakin luovutti ja lähti aikaisemmin kotiin, kun Pappa kerran sanoi noin älyttömiä.

Voi voih... Pitäneet mennä ottamaan unohtamislääkitys tällaisen ripulimyrskyn jälkeen.

Rikon itsekin aika-avaruutta tuomalla vanhan tunnelmakuvan
 kuvaamaan minun tuntemuksia tästä jaksosta.

Poliisimestarin veljenpoika

Pakko lukea

Synopsis

Lasten intiaanileikki saa yllättävän käänteen, kun tuntematon poliisi pidättää Muumipeikon. Poliisiasemalla selviää, että uusi poliisi on Poliisimestarin veljenpoika Launo. Launo on turhankin virkaintoinen poliisi ja hän pidättää kaikki Muumilaaksossa vastaan tulevat mitättömistä rikkeistä. Tämä ei ilostuta hänen setäänsä, sillä poliisiylitarkastaja on tulossa ja Launo on vain aiheuttamassa ongelmatilanteita. Hän lopulta keksii laittaa Launon selvittämään kahden rikollisen lymypaikkaa, jotta hänestä olisi vähemmän harmia. Yksityisetsivän asuun sonnustautunut Launo nappaa Muumipeikon toverikseen ja he löytävät kyseiset rosvot luolasta. Launo luulee heidän olevan virkaveljiä ja saa houkuteltua heidät ulos luolasta, mutta paikalle sattunut poliisiylitarkastaja säikäyttää rosvot tiehensä ja Launo pidättää tarkastajan. Poliisimestari ei ole asiasta tyytyväinen, mutta tarkastaja on toista maata ja tarjoaa Launolle työskentelyä hänen kanssaan.

---

Nuuskis ei ole tottunut kommunistisen valtiomuodon saloihin.

Pahoittelen tässä nyt etukäteen, jos tästä tulee lyhyt arvostelu, mutta pitkästä aikaa olemme taas hyvän jakson jäljillä. Periaatteessa, jos animaatio olisi ollut parempilaatuisempi ja Pikku Myyn dialogeja olisi karsittu, niin tätä olisi voinut luulla tavanomaiseksi Tanoshii Mumin Ikka -jaksoksi. Oikeasti hauskoja hetkiäkin löytyy pari kappaletta. Muumipeikkokin oli lähes tulkoon oma itsensä! Oikeastaan kaikki olivat lähes tulkoon normaaleja!

Toki yksi otsan hieromisaihe on sisältynyt tähän jaksoon. Poliisimestari kertoo peräti kahdesti, että hänen pitäisi tavallaan päästä Launosta eroon, mutta lapset ymmärtävät asian vasta toisella kerralla, vaikka Poliisimestari kertoo sen lähes samalla tavalla.

Ja taisin juuri langeta samaan kuoppaan...

Alkuperäislähteeseen nähden tarina noudattaa sitä uskollisesti. Yksityiskohtaisuuksia on toki karsittu pois ja suurimmat erot animaatioon on kaksi tapausta: Launo ei ole heti poliisi vaan huonoa elämää viettävä nuori mies ja lopussa hän luopuu poliisina toimimisen palaten takaisin normaaliin elämäänsä vedettyään salakuljettajien oopiumia.

Herranen aika. Oliko kaikki asiat tässä?! Ei kait tässä auta kuin alkaa jo katsomaan seuraavaa osaa---

Tsfum!

Seis!

Kuka sinä olet?

Sinä on minä. Siis minä olen sinä.

...Jos tämä on kaksi--

Kolme!

Oho.

Monkey Island viittaukset sikseen. Kuule olen sinä tulevaisuudesta!

Just. Omaperäistä. Saanen jatkaa blogini...

Ei ole aikaa. Kuule. Älä ikinä aloita--

Luulisi minuna sinun tietävän että--

Inhoan sitä että keskeytetään joo--

Älä sitten tee niin!

Anteeksi. Mutta kuuntele... älä jatka blogiasi tästä eteenpäin!

Mitä? kuulehan, minä ainakin pidän tästä hommasta. Se...

...Tyhjentää informaatiotulvaa päästäni ja levittää kaikille tietoa kuinka kauhea Muumilaakson tarinat ovat jaksosta 76 eteenpäin ja miten jotkut jaksot ovat oikeasti hyviä.

Mitä?!

Unohda. Näet sen sitten. Kuule, minulla ei ole enää paljon aikaa...

Älytön klisee tuolainen puhe.

Kliseistä puheen ollen...

Kuules, minä en kuuntele sua, niin en tiedä sitten mihin olen ajautumassa. Siten en ajaudu siihen älyttömään paniikkiin, joista jokainen tulee siitä kun muistan jokaisen kolhun ja piirteen minkä näen nyt sinun ulkonäöstäsi. Ja kaupan päälle, minä jatkan blo---

Tsfum!

Huh...Vai että tulevaisuudesta tulin varoittamaan itseäni. Mutta kato hei! Saimpahan nyt pituutta tälle! JES! Ei muuta kuin seuraavaan kertaan!

Ja tietysti päätösvitsi:

"Mitä? Tämä jakso ei ole pelottava ja ahdistava?"
"En kyllä ihmettelisi vaikka se joskus olisikin..."

Merirosvojen huviretki

Täällähän on tanssit
ja täällähän on tanssit.
Mutta täällähän on tanssit.
Kohta humpataan!

Synopsis

Rannalle saapuu vieraita, jotka vaarantavat tullessaan sekä Muumipeikon, että Nipsun hengen. Vierailijat eivät mielytä lapsia ja heidän kerrottuaan olevansa merirosvoja lapset alkavat suunnitella heidän häätämistä. Yritys yrityksen jälkeen epäonnistuu ja kaikki muut paitsi Pikku Myy alkavat epäillä ovatko nämä merirosvot niinkään haitallisia. Muumipeikon ideasta lopulta tehdä säätiedotus saa vierailijat lähtötuulelle, mutta oikeasti tullut hirmumyrsky estää lähdön. Lopulta selviää, että vierailijat eivät ole merirosvoja ja lapset ovat pahoillaan siitä, että olivat koittaneet tehdä heille kiusaa.

---

Äää~ ääää~!

Tarinan otsikko nostattaa toiveen siitä, että nämä merirosvot olisivat niitä merirosvoja, joita oli sarjakuvissa. Toki pettymys on niin tuttua kauraa jo tässä vaiheessa, että se menee periaatteessa täysin ohi, ellei sitä rupea ajattelemaan.

Muumipeikko on kai yllättäen aikuistunut bennyhilleilystä, kun hän on lähes johtohahmossa tässä tarinassa. Tosin hänen järjen juoksu on veneen saapuessa hyvin hyvin vajaa. Luulisi, että kun hän näki veneen jo pinnan alla, hän olisi siitä jo uinut sivuun, mutta ei. Hänen piti erikseen nousta pintaan ääntelemään huolestuneesti ja lähteä uimaan karkuun veneen menosuuntaan päin. Anteeksi nyt kaikille, mutta ihan itseäni ajatellen tahdon huutaa Muumin olevan tässä alussa idiootti!

Niiskuneidin reagointi rannan kuntoon ja merirosvojen syyttelyyn
 asiasta pistää miettimään Niiskuneidin tietoisuutta merestä,
ottaen huomioon kuinka usein hänkin viettää aikaa rannalla.

Isoin pieleen menevä juttu tässä tarinassa on moraali. Kun lapset kertovat Papalle ja Mammalle heidän huolestaan, Pappa antaa hyvän opin elämästä. Itse ainaskin tunnen nyt syvää kunnioitusta Pappaa kohtaan, kun antaa noin viisaista sanoja.

Mutta sitten Nuuskamuikkunen. Toki hänen ohje on toki ihan ymmärrettävä, mutta hän puhuu hänelle rakkaasta ESINEESTÄ, ei TILASTA. Lisäksi hänen ohjeessaan on aika aggressiivinen sävy. Ymmärtäisin tämän, jos "merirosvot" olisivat laittaneet jonkin kieltotaulun rannalle, mutta näin ei vaan ole.

Loppujen lopuksi Muumipappa ITSE rikkoo oman opetuksensa toteamalla tarinan loppupuolella "minäkään en halua ihmisiä rannallemme." Huokaisen syvään asiasta ja hieron otsaani. Jos tarinassa aiotaan antaa opetus, niin sitä ei pidä turmella niin, että sen opetuksen antaja itse lankeaisi tekemään samaa virhettä. Ainoa poikkeus olisi, jos Pappaa olisi kiristetty tai hän olisi jonkin nautitoaineen vankina ja häntä oltaisiin palkittu sillä, että hän toimisi oppiaan vastaan. Mutta nämä kaksi esimerkkiä ovat liian aikuismaisia koko perheen ohjelmaan, joten tämän mokan voi vain osoittaa suoraan ohjaajan niskaan.

"Toki minähän vedän tupakkaa ja toisinaan kännit..."

Tämän tasoinen perseily pistää nyt Muumipapan ensimmäistä kertaa "persoonan ulkopuolella" listaukseen. Mutta tässä jaksossa Pappa ei ole yksin. Pikku Myy on taas µ toimien koko porukan ärräpäisenä johtajana. µstä on tehty selkeä kiusaaja, joka ei loppujen lopuksi, ainakaan minun omasta mielestäni, saa opetusta virheistään. Nipsulle jatkuva rähjäily on varsin ikävää. Eihän hän noin paljoa huudellut Nipsulle ennen tätä tuotantokautta ja hän on tehnyt sitä tämän tuotantokauden lähes jokaisessa jaksossa.

Liekkö tässä jonkintasoinen viittaus kirjoissa olevaan
Muumitalon pihan lasikuulaan?

Muttapa joo. Miten tämä jakso sitten itsessään? Tarinan laatu ei moraalia lukuunottamatta ole yhtään sen kummoisempi kuin muut jaksot tähän mennessä. Animaatio-osasto on ollut laiskana käsien suhteen, sillä tässä on lähes juomapeliin asti kädet aseteltuina niin, että keskisormi ja nimetön ovat yhdessä ja muut ovat erillään. Tällä "käsimerkillä" oli joku hienompi nimi taiteen maailmassa (tietoinen saa sivistää mikä sen nimi on), mutta se minusta kuvaa yleensä piirtäjän/maalaajan amatöörimäisyyttä käsien suhteen. Pyydän toki anteeksi taiteilijoilta tästä kommenttista.

"Se on kuule taas tuplashotit."

"Toiset heti perään?! Eiii!"

Yksi asia tästä jaksosta on vielä sanottavana: tästä on olemassa myös lähde! Wikipedia ei sitä kirjoitushetkellä mainitse, mutta tämä perustuu Larsin sarjakuvaan Muumi ja uimaranta.

Sarjakuvassa muumien "rantaan" asettuu ASUMAAN eräs henkilö, jolla on vihainen koira. Muumit yrittävät saada vierastaan pois rannalta, kunnes usean epäonnistumisen jälkeen onnistuvat häätämään asukin, mutta keino houkutteleekin paikalle liudan lomalaisia. Muumitalon väki ajautuu kiltin luonteensa takia palvelemaan lomalaisia, vaikka heitä ärsyttääkin lomalaisten oleskelu heidän omalla rannalla.

Muumit alkavat häätämään lomalaisia samoilla keinoilla kuin tässä jaksossa, mutta niiden jälkipyykki on animaatiota hauskempia. Esimerkiksi haikohtauksessa Muumi pelastaa hukkuvan lapsen, mutta ei paljasta itseään lomalaisille. Tästä lomalaiset saavat kuvan, että alueella on kiltti hai ja he alkavat heittämään sille herkkupaloja mereen, kun Muumi yrittää temppua uudestaan. Lopulta Muumimamma keksii keinon saada lomalaiset pois rannalta television avulla. Lisäponnetta television katseluun saadaan Nipsulta, joka alkaa myymään siellä hampurilaisia. Tällainen lopetus melkein pistää toivomaan, että Tove olisi antanut luvan television olemassaoloon tässä sarjassa.

"On second thought let's not go to the beach.
It's a silly place."

Hiekkaveistoksia

Voi Hemuli...

Synopsis
Muumipappa ja Pikku Myy tapaavat Viljonkan tekemässä luonnosta puusta lastensa kanssa. Keskustelu taiteesta ja Muumitalon lasten hiekkalinna herättävät Papalle idean tehdä hiekkaveistosnäyttely uimarannalla ja kutsuu Viljonkan mukaan. Myyllä on vaikeuksia keksiä aihetta kunnes hän keksii tehdä mörön. Myy jää illaksi mörköveistoksensa kanssa ja joutuu ukkosen aiheuttaman metsäpalon vangiksi, kun yllättäen mörkö saapuu paikalle ja pelastaa hänet.

---

Olenko minä normaali?

Peräti yhdellä sanalla veistetty otsikko tällä kertaa. Alku jää mieleen uusien taustamusiikkien ansiosta, joita on peräti kaksi kappaletta peräkkäin. Saan ilokseni huomata Viljonkan olevan yllättävän uskollinen ensimmäisen tuotantokauden Viljonkkaan. Hän ehkä on vähän enemmän ylpeä itsestään, mutta tämä muutos ei ole tässä tapauksessa huono ollenkaan. Periaatteessa hänen ylpeys on se kantava voima tämänkertaisessa juonessa.

Nipsun häntä on paisunut ja Papan kädet
pidentyneet sitten viime näkemän.

Valitettavaa tämä jakso käyttää taas mörköäfobiakorttia. Ei kai tässä ala olemaan näiden lähteettömien jaksojen vakiotavaraa, kun muuta ei keksitä? Toisaalta tällä kertaa me peräti näemme oikean mörön. On toki vähän epäselvää, että oliko oikea mörkö katsomassa veistostaan, vai muuttuiko veistos möröksi? Murentunut veistos toki antaa kuvan, että veistos olisi muuttunut, sillä jos kasa olisi vahingoittunut palossa ja/tai sateessa, niin kasa olisi kyllä jäänyt korkeammaksi.

Fosforihiekkaako kun noin erottuu maastosta?

Muodonmuutos tosin rikkoisi sen "virallisen" tiedon mörköjen lisääntymisestä. Janssonin kirjeistä on selvinnyt, että möröt ovat jäisiä, kunnes ne tapaavat toisen sukupuolen edustajan, he lämpenevät ja tulevat saamaan lämpimiä poikasia, joita kutsutaan moriiteiksi. Moriitteja me näemmekin Muumipapan muistelmien kakkososassa.

Onko tämä sitä poissa ollutta komiikka?

Mörkö kun ollaan käsitelty (enemmän tai vähemmän huonosti), on hyvä palata muihin aiheisiin. Jakso on yllättävän hauska. Niiskuneiti patsaan pään irtoaminen kokonaan on hauska vitsi ja vitsin toisto Viljonkan lasten patsaan äärellä voi hyvässä lykyssä toimia uudemman kerran. Itse olen tämän nähnyt muutamaan kertaan niin se ei antanut suoraan naurua, mutta muistelisin lapsena nauraneen tilanteille.

Valloitan maapallon pala palalta kenenkään tietämättä.

Nuuskamuikkunen on tällä kertaa mystisesti palannut juurillensa todeten Nipsulle saman viisauden, minkä hän kertoi Pyrstötähdessä. Tämä on jokseenkin hämmentävää verrattuna tavanomaiseen tässä sarjassa...

Mutta loppu. Ei jumankauta. Tämä on jo pohjanoteeraus taas pitkästä aikaa. Muumitalosta on tullut erittäin törkeä Benny Hill-lavaste, Myystä taas ihan piloille hemmoteltu kakara ja Muumista kiusaaja. Hitto. Tätä ennen luulin, että tämä jakso olisi ollut outolintu, joka olisi rikkonut minun kehittelemän teorian, mutta nyt se pisti sen suoraan otsikkooni kolmipiippuisella haulikolla ja kaikki kertalaakista. Kuvitelkaa, ensimmäisen kerran tässä sarjassa normista poikkeava on talo! Vähempikin päänsärky olisi ollut kyllä kiitoksen arvoinen.

Muumitalo ei ole ollut koskaan näin sekava paikka. Takaa-ajo alkaa oikean
puoleisesta A:sta jatkuu vaseman puoleisesta B:stä ja päättyy ylhäältä alas vievään C:en.

Lopetusta lukuunottamatta Hiekkaveistoksia olisi voinut olla ihan siedettävä jakso. Tavallaan olen nyt tästä jaksosta onnellinen, että se toi Viljonkan sellaisena kuin se oli edellisessä sarjassa, mutta lopetus... joo, turha siitä enää on ruveta toistamaan.

Tällä kertaa koko sisarrusparvi on samaa mieltä kanssani.

Muumipeikko ja kultainen häntä

Even a warped mind can see the odds stacked against it!
(Havaitkaa kuistilta puuttuva pylväs)

Synopsis
Muumipeikon häntä on kaljuuntumassa. Mamman tekemä isoäidin lääke parantaa vaivan, mutta sivuvaikutuksena hännästä tulee kultainen. Pikku Myy ryhtyy manageriksi ja kansa saa nähdä hännän maksua vastaan. Mamma pistää asialle topin, kun Niiskuneiti on kadonnut jonnekin. Niiskuneitikin tahtoo kultaisen hännän, mutta ei onnistu saamaan sitä, vaikka resepti oli sama. Haisuli aikoo varastaa Niiskuneidin nilkkarenkaan, mutta epäonnistuu siinä. Lopulta kaksi viikkoa on kulunut ja täydenkuun aikaan Muumin häntä palautuu normaaliksi.

---

I see the maw of despair swallowing me!

Kas. Palattiin takaisin sarjakuvatarinoiden maille. Mutta tuhlaajapojan paluu ei ollut lohdullinen, vai miten se tarina nyt meneekään? En muista.

Kultaisen hännän tarina on toki sinällään vähän hankala pala käsiteltäväksi sellaisenaan lastenohjelmassa, joten ei ihmekään, että tarinaa muutettiin aika reilulla kädellä. Poissa ovat Mr.Manager, lääkärit, Mamman poppaseremoniat, herttuattaren juhlat, lehtimiehet, ihailijakirjeet sekä Haisulin ja Nipsun oheistuotteet. Mutta se mitä saatiin niiden tilalle... on höttöä.

Your death brings me closer to Chaos.

Sarjassamme erillaiset persoonat, olemme palanneet taas µ:hyn, joka ottaa paikan Mr.Managerista mikä -yllätys sentään- ei ole kovin Myymäistä. Nipsu olisi ollut ymmärrettävämpi bisnesmiesasenteeseen niin animaation, kuin sarjakuvien pohjalta. Kuvitelkaa nyt, jos Kuuma lähde -tarinassa Myy olisi ollut innokas myymään pyyhkeitä Nipsun sijasta.

Mamman poppakonsteista... tai no ei ne niin poppakonsteja ole, mutta kummiskin: Mamman isoäidin lääkkeestä sellainen välikommentti, että sekin näyttää myös rikkovan omaa itseään. Mamma sanoo lääkkeen tuoksuvan hyvältä ja Muumikaan ei paljoa kakistele juodessaan sitä. Mammahan itse on sanonut, että "hyvänmakuiset lääkkeet eivä tehoa." Voi tietenkin olla, että Muumi on tottunut Mamman lääkkeisiin, mutta uskon enemmän, että yritän vain olla ilkeä tätä jaksoa kohtaan.

Niiskuneidin tuoma sivujuoni on täysin sisälmyksetön kokonaisuus, jota on koitettu terästää Haisulilla. Sivujuonta vielä tyhmentää se, että Haisuli on kuin näkisi ensimmäisen kerran Niiskuneidin nilkkarenkaan.

Chaos has come to judge you.

Kultainen häntä on loppujen lopuksi aika mitäänsanomaton jakso, yhden framen ajan ilmestynyttä mutanttimuumia lukuunottamatta. Ainoat valonkaltaiset pilkahdukset ovat Kainon lyhyt ilmestys (tunnetaan myös nimillä Louska tai Kampsu) sekä jakson lopetus. Muumipeikon yliluonnollisen korkea loikkaus innosta toimii hyvin kuvaamaan Muumipeikon onnellista huokaisua häntänsä palautumisesta normaaliksi.

Chaos! Consume us!

Kuvatekstien vitsikkyys on otettu Dawn of War -pelisarjasta. Noiden sitaattien tunnelmaan pääset tästä.