Alfredin alkutaival

Ve ve!

Tästä puolisukeltajasta minulla on ollut pitkään ongelma kirjoittaa yhtään mitään, enkä ymmärrä miksi. Pidän sarjasta hyvin paljon ja minulla ei ole lainkaan vaikeuksia höpöttää asiasta ihmisten kanssa, mutta kirjoittamisen kanssa minulla on ollut paljon vaikeuksia.

En sinällään ymmärrä ongelmaa, mutta kaiketi olen hieman skeptinen siitä, tuleeko tästä kirjoittelusta mitään. Ehkä olen vain hieman hermostunut siitä, mitä ihmiset ajattelevat tästä asiasta, kun käsittelen Alfredia omalla tavallani. Mitään pelkoa sinällään ei ole, mutta kaiketi vähäinen aktiivisuuteni tämän blogin kanssa on aiheuttanut jonkinlaisen sisäisen kriisin omassa pienessä päässäni.

Ponnahduslautana tähän mahdollisen sekalaisen kirjoitelmaan toi alankomaalainen tubettaja Amayirot Akago, jolla on neliosainen retroperspektiivisarja Alfred J. Kwakista. Hän vetää omalla näkemyksellään sarjan jokaisen jakson läpi ja täytyy sanoa, että hän tekee sen varsin taidokkaasti, varsinkin vitsaillesaan sarjan outrosta "On tänään onnenpäivä" sopivan dramaattisissa tilanteissa. Hänellä on myös jaossa hollantilaisesta dialogista itse englantisoitu tekstityskin ja näin alustavalla silmäilyllä se on ollut mukavaa vertailua suomalaiseen dialogiin.

Suomessa Alfred J. Kwak on rakastettu sarja, mutta kovin moni ei välttämättä tiedä mitään ankan taustoista. Englanniksi tietoa on rajatusti ja hollanniksi tieto pitää käännätyttää Google Translatorilla, joka yllättävästi näyttää vääntävän siitä poikkeuksellisen selkeää tekstiä. Ainakin englanniksi, mutta nehän ovatkin sukulaiskieliä.

Voi Hermanni minkä teit...

Alfred J. Kwakin luoja on alankomaalainen palkittu taiteen monitaituri Herman van Veen. Hän on itse kertonut Alfred J. Kwakin syntytarinan olleen kaksiosainen. Eräänä päivänä ajellessaan autoa hän sattui ajamaan ankan yli, jota hän sitten katui. Muutamaa päivää myöhemmin hän sai puhelun. Puhelun toisessa päässä oli orkesterin johtaja, joka halusi van Veenin tekevän lapsille suunnatun satusinfonian. Puhelun aikana van Veen näki kotonaan puhelimen äärellä ankan seitsemän poikasen kanssa puutarhassa. Hän kommentoi ankasta ääneen puhelimessa, että sattuiko hän ajamaan sen kumppanin päälle, josta orkesterin johtaja päätteli, että van Veen tulee tekemään tarinan ankasta.

Alfred aloittikin uransa UNICEFin lasten musikaalin roolihahmona. Esityksen juonena toimi myöhemmin sarjassa käytetty Valtakunta kylvystä! -jakso pienillä eroavaisuuksilla. Youtubesta löytyykin kyseinen teatteriesitys kokonaisuudessaan, ja siinä päästäänkin näkemään millainen näyttämötaituri Herman van Veen on mm. vetämällä lähestulkoon kaikkien hahmojen dialogit.

Teatterista Alfred J. Kwak on päätynyt kirjoihin, audiotallenteisiin sekä sarjakuviin. Yhdeksännen taiteen jälkeen Alfred päätyi siihen mediaan, josta hänet tunnetaankin parhaiten: televisioon animaatioksi. Dennis Livson toimi tuottajana tähän sarjaan ja hän käyttikin tätä animaatiosarjaa vakuuttamaan Tove Janssonia antamaan luvat hänelle tehdä televisiosarja Muumilaakson tarinoita. Van Veen itse sävelsi musiikin sarjaan, oli osana käsikirjoitushenkilöstöä sekä dubbasi muutamia rooleja hollannin- ja saksankielisiin dubbeihin.

Play that fucking violin Herman!
Play that fucking violin Herman!

Sarjasta tehtiin kaksi 26 jakson pituista tuotantosarjaa ja sarjaa on käännetty monille kielille sekä esitetty moneen otteeseen, ainakin Alankomaissa. Suomessa omasta mielestäni tätä sarjaa ollaan esitetty harmittavan vähän. Selkeä syy tälle varmasti onkin sarjan realistinen ote. Sarjassa ei todellakaan kuljeta kultalusikka suussa, vaan käsitellään asioita lähestulkoon sellaisina kuin asiat ovat. Sarja tekeekin tämän loistavasti olematta liian realistinen asioissaan. Synkän synkkiä asioita sorkitaan, mutta niitä ei kahmaista ja viskota suoraan silmille eikä hidasteta roiskahduksia draaman ja inhon lisäämiseksi. Yhteen aikaan Internetissä jopa huhuttiin, että Yle ei näytä sarjaa, koska se on "poliittisesti vanhentunut." Tiedä, onko asia ollut totta, mutta yllättävän todenmukaiselta se kuulostaa.

Alfred J. Kwakissa on kyllä muutakin kuin sitä realismia. Sarja on hyvin positiivismielinen sekä kaikki tarinakaaret päättyvät lopulta onnellisesti. Paitsi ehkäpä Korpin diktatuurikauden lopullinen lopetus, joka jäi suhteelisen harmaaksi lopetukseksi Korpin jäädessä vapaalle jalalle ja suorastaan uhkailemalla Alfredia hänen kotiovellaan. Pekka Autiovuoren ikimuistoinen näyttely on jättänyt siitä itselleni ikuiset muistikuvat ja kanalihalle nostattajat.

Sarjan jälkeen Alfred on viettänyt suhteellisen rauhallista elämää. Van Veen on jatkanut hänen menoaan teatterilavalla ja brändillä ollaan tehty hyväntekeväisyystyötä. Vuonna 2008 luvattiin sarjalle jatkoa, missä oltaisiin pääosassa nähty Alfredin ja Iiriksen poika vanhempien jäädessä taka-alalle. Animaatiota pohjustamaan julkaistiin kirjasarja ja vuonna 2012 Van Veen kertoi haastattelussa, että sarja tehdään 3D:nä. Joskus 2014 olin löytävinäni tiedon sarjan hyllytyksestä, mutten enää löydä moista uutista. Alfred J. Kwakin virallinen Facebook-sivu toki on edelleen olemassa ja päivitetty kuun vaihteessa, joten tämän puolisukeltajan vauhti ainakaan teatterimaailmassa ei ole loppumassa.

Alkuperäisen sarjan hahmosuunnittelijan piirros uudesta sarjasta vuodelta 2009.

Historiikki kun ollaan näin käsitelty, niin tahtoisin tulevaisuuden kirjoitelmia varten vähän paimentaa muutamia Alfred J. Kwak -animaation käsitteitä, joita suomenkielinen dubbi tietyllä tasolla tuntuu, ehkä vähän ilkeämielisesti sanoakseni, ryssineen. Sarjan miljöönä toimiva Vesimaa on alun perin hollanniksi Groot-Waterland eli Suur-Vesimaa. Tästä lähin, kun käytän Vesimaata tai Suur-Vesimaata teksteissäni, tulen nimenomaan tarkoittamaan juurikin sitä valtiota, missä Alfred J. Kwak asustaa.

Sarjassa esiintynyt ns. Suur-Vesimaa, minne kuningas Rohkea II asettuu maapaossaan kuningas Jarmo Koski XX:n hoviin, on alun perin Breed Rietland. Kyseessä on nähtävästi sanaleikki, koska "breed" on suomeksi leveä, lavea ja "rietland" on ruoikko, eli Kielitoimiston sanakirjaa lainatakseni: "Ruokoa kasvava paikka, ruovikko, ruoisto."

Jotenka tästä edespäin se Suur-Vesimaa, minne kuningas Rohkea II pakenee on minun teksteissäni Iso Ruokomaa.

Näin. Eiköhän tässä ollut tarpeeksi sepustusta Alfredista. Minulla on joitain kirjoitelmaideoita mielessä ja yksi niistä on jo muhiutunut kypsäksi asti, mutta annetaan sille vielä vähän kypsentymisaikaa, jotta sillä olisi rapeampi kuori. Tai sitten, kun toinen lapsi on syntynyt.

Olikin hauskaa tehdä vähän tutkimustakin tämän tekeleen kanssa.