Muumilaakso: Pikku Myy tuli taloon

Näin. Ensimmäinen Muumilaakson tarina tuli nähtyä lähestulkoon koko perheen voimin vanhemman tytön vedellessä hirsiä (pääsee sitten aamulla näkemään uusinnan, älkää huoliko). Kirjoitinkin tämän kirjoituksen heti dokumentin ja nuoremman tytön nukutuksen jälkeen, jotta ajatukset olisivat suhteellisesti kasassa vielä ensivaikutelmista.

Tulen kertomaan tässä kirjoitelmassa jaksosta suhteellisen kronologisessa järjestyksessä kuin asioita esiteltiin. Toki saatan hyppiä aiheissa edestakaisin, mutta pyrin luonnolliseen virtaukseen. Varoituksena sanon, että katsokaa ensimmäinen jakso Areenasta, ennen kuin suuntaatte katsettanne yhtään alemmaksi juonipaljastusten minimoimiseksi.

Tule leikkimään kanssamme Muumi~
Ikiajoiksi, ikiajoiksi...

Ilkeämielisestä kulmasta katsoen olin hieman pettynyt, että sarja ei alkanut odottamallani tavalla, eli Muumipeikon takapuolesta. Mutta tämä onkin vain nirppanokkaisuutta ja tekstin täyttöä varten laitettu virke. Huomasimme yhdessä kihlattumme kanssa jo heti jakson alettua, että nuoratikkaat puuttuvat Muumitalosta. Naurahdimme Niiskuneidin flirttailulle ja saimme yllättyä, että tämä alkupätkä ei ollutkaan se varsinainen intro, vaan se pläjäytettiin meidän naamalle hyvin tyylikkäällä animointijäljellä. Itsellä ainakin oli alkutunnarista yhtä pakahduttava tunne kuin silloin aikoinaan, kun kävin kihlattuni kanssa katsomassa Muumit Rivieralla ja elokuva alkoi.

Olinkin varsin mieltynyt siihen, miten paljon sarjan asenne oli lähellä sarjakuvia. Tarina oikeastaan onkin sarjakuvaTalonrakennus, ja olinkin otettu vitseistä, mitkä olivat suoraan lähteestä. Pukeutuminen ja juhannuskokko olivatkin toiveitteni täyttymykset.

Nostetaan, nostetaan, yy, kaa, koo, nee~

Pidinkin heti kättelyssä siitä, miten varhaisteininen Muumipeikko on tässä sarjassa. Hän pyrkii olemaan jo aikuinen muumi, mutta ei kuitenkaan ole vielä täysin päässyt lapsekkuudestaan eroon. Varsinkin hänen paiskautuessa huutaen vollottamaan sohvalle oli hyvä kuvaus siitä, miten lapsekas hän vielä on. Toiveet asiallisesta kasvutarinasta onkin omassa tapauksessani odottamassa kunniapaikkaa kaapissani.

Tasapuolisuuden nimissä upotan pienen asian, joka itseä jäi vaivaamaan turhan modernina eleenä: Palohemulin ja Pikku Myyn välinen fistbump. Se nyt tuntuu vähän turhan kaverimaiselta eleeltä kahdelle toisilleen tuntemattomalle henkilölle. Pelkkä pikainen kädenpuristus olisi ollut paljon parempi ja luonnollisempi.

Huumorista sinällään täytyy nostattaa, että juurikin nimenomaan Muumilaakson Tarinoihin totuttautuneena olin muutaman kerran hyvinkin yllättynyt sarjan komiikasta. Pikku Myyn tunkaisu maalipurkkiin oli sellainen veto, että sille ei voinut muuta kuin nauraa. Tämän tasoista vitsikkyyttä Muumeista sai etsiä tätä ennen SinäTuubaPaskoista.

"Niin kumpaan pönttöön tätä pitikään vetää...?"

Dubin suhteen katsottiinkin ruotsin kielinen heti perään kun oli mahdollista. Täytyy sanoa, että suomen kanssa molemmat dubit kulkevat käsi kädessä. Dubbi on hyvälaatuista molemmissa. Tässä vaiheessa toki tuntuu, että Ville Haapasalo on hieman tönkkö Muumipapan roolissa verrattuna muihin suorituksiin.

Sarja alkoi hyvin vahvasti ja erottuvasti muihin länsimaissa näkyneisiin Muumeihin. Tästä tuleekin minulle pitkästä aikaa sellainen sarja, jota joutuu kärsimättömästi odottamaan ensi viikkoon. Harmillista, että en pääse näkemään vanhemman tyttäreni reaktiota tästä uudesta muumista, sillä hän on joko tylsistynyt vanhaan Muumiin tai on jo niin fiksu, että ei kestä tätä uutta dubbia, kun hän ei niin innokkaasti ole katsomassa niitä kuin aiemmin. Olemme todellakin näyttäneet hänelle vanhaa hyvää dubbiakin, älkää olko huolissanne. Nuorimmalle tästä Muumista tulee varmaankin se muumisarja, minkä hän omii omaan lapsuuteensa samalla tavalla, kuin miten Muumilaakson Tarinat sitoi minun ja kihlattuni sukupolvea.

Ja voihan cliffhanger sentään...

Käy Muumilaaksoon

Vuosi 2019 onkin mennyt hujauksessa muuton ja jo viime vuonna syntyneen toisen tyttären ryminöissä. Mukana on myös ollut arkea syömässä avoimen ammattikorkeakoulun "työpaikka", jonne aina olen arkisin karannut perhettäni piiloon. Lisäksi olen nyt viimeiset kaksi viikkoa maalaillut figuja lautapeleihin sen verta, että pitäneet nyt ottaa harvinainen lepopäivä niidenkin suhteen ja vähän nyt elvyttää tätäkin kryptaa, jota myös blogiksi kutsutaan.

Tuleva Muumilaakso-animaatio onkin varsin oleellinen elvytystoimi, vaikka onhan tuolla taustapöydällä lojumassa suhteellisen tuhti kirjoitelma Alfred J. Kwakista odottamassa lopullista täyttöään. Mutta Muumilaakso onkin jo ihan oven takana mörkömäisesti odottamassa, joten eiköhän sitä mennä eteenpäin asian kanssa ja avata hieman ajatuksia sarjasta, jota olen ollut yhdessä kihlattuni kanssa rahoittamassa.

MTV:n fiaskomaisen uudelleen dubbauksen (jota joudun valitettavasti itkemään joka aamu) jälkeen odottelenkin varsin mieltyneenä, mitä tämä uusi sarja tuo tullessaan. Animaatiojäljen ja hahmosuunnittelujen suhteen olen ollut jokaisesta promosta positiivisella kannalla. On varsin virkistävää nähdä uudenlaista muotoilua muumeissa, kun Tanoshii Mumin Ikkan tyyli yhdessä Tove Slotten mukikuvioissa alkaa olla jo varsin tuttua kauraa. Odottelenkin, milloin tulee ensimmäinen ei-promo Muumilaakso-muki tästä uudesta sarjasta. Meiltä löytyykin joukkorahoituksesta tullut emaloitu muki.

Hahmot ovat todellakin pysyneet Tove ja Lars Janssonin suunnittelujen mukaisena, ja olen varsin mieltynyt siihen, että Muumipeikolla ja muilla Muumitalon vakioasukkailla on turkki. TMI:ssähän tätä aspektia ei näkynyt, mutta ymmärtäähän sen, koska karvoituksen piirto olisi ollut suhteellisen vaikea esittää sarjan graafisella tyylillä. Odottelenkin sitä, miten muumien ja Niiskuneidin suut ovat loppujen lopuksi toteutettu, sillä niiden toimivuutta ei kovin selkeästi näytetä. Alustava oletus onkin, että tyyli on otettu suoraan TMI:stä eli suu vaappuu kuvakulman määräämänä puolelta toiselle.

Ääninäyttelyn suhteen meininki onkin suhteellisen iso asia, kiitos erään tahon, joka päätti olla käyttämättä rahaa laatuun, koska kyseessähän on vain lastenohjelma. Öhm... anteeksi. Ei ollut tarkoitus avautua.

Ääninäyttely on ainakin trailereiden perusteella ollut hyvälaatuista, ja meillä onkin kihlatun kanssa pientä vääntöä, kumpi on oikeastaan parempi dubbi: suomi vaiko ruotsi? Omassa tapauksessani vaakakuppi vaappuu tasapuolisesti molemmin puolin, että en osaa todellakaan sanoa, kumpi vie pojan kotiin. Kihlattuni on ruotsin puolella, mutta itse tulen sanomaan oman lopullisen mielipiteeni vasta, kun sarjan ensimmäinen jakso on tullut katsottua molemmilla kielillä.

En usko, että tässä tapauksessa oltaisi menty ihan tavattomasti metsään. Tosin olen hieman huolissani musiikin suhteen, että miten monen eri muusikon omat sävellykset rikkovat sarjaa. Toki eiväthän he ole tehneet kuin yhden kappaleen, mutta miten se soveltuu sarjan varsinaisen taustamusiikin kanssa on se kolmas tarina. Tilannetta saattaa pahentaa, jos sarjan vakiomusiikki on tasoa Sumio Shiratori ja sitten tulee tunnelmaa pilaamaan joku poppirytke. Toki japanilaisessa Muumilaakson Tarinoissa näin kävi, kun he vaihtoivat alkumusiikin Vedenneito-jaksossa.

Muuta huolta ei itselle olekaan ilmeentynyt. Mikäli traileriin on uskomista, niin olen positiivisesti yllättynyt, jos tämä sarja alkaakin Myyn tulosta Muumitaloon, eikä iänikuisesta Taikurin hattu -saagasta.

Pitäneetkin mennä näistä aatoksista takaisin isäarkeen. Jossitellaan vielä, että jospa tämä pistäisi minulle intoa jatkaa tuhmeliini puolisukeltajan merkintää.