Muumipeikko ja Haisuli vaihdokkaina

"Avaruustuomioistuin. Muumeille avaruudessa.
Tuomarina toimii avaruusaurinko. Pam. Syylinen.
 Avaruudessa olemisesta. Minä olen avaruudessa."

Synopsis

Muumi kumppaneineen ovat päättäneet olevansa pukuparaatissa Punahilkka-teemalla. Haisuli sattuu tulemaan paikalle, jolloin he alkavat udella, mikä hahmo hän haluaisi olla heidän porukassa. Haisulia kiinnostaa Punahilkka, mutta hän saa naurut päälleensä ja hän nappaa kostoksi hilkan mukaansa. Muumi lähtee ajamaan Haisulia takaa ja saa hänet kiinni metsässä lähellä kielekkeen reunaa. He kaatuvat kielekeeltä ja vierivät yhdessä onttoon keloon, josta Muumipeikko pääsee livettiin hilkka kainalossa. Oikeastaan kyseinen Muumipeikko onkin Haisuli ja Muumipeikko on muuttunut Haisuliksi. Muumi yrittää Haisulina vakuuttaa kaikille, ettei ole Haisuli, mutta se ei onnistu. Kaikki luulevat, että oikea Haisuli yrittää jekuttaa. Haisuli taas Muumin roolissa saa kaiken kunnian ja kaikki pitävät hänestä. Hän itse ei pidemmän päälle pidä siitä ja hän ryhtyy tekemään kiusaa Muumilaakson väelle.

Lopulta Muumi on vetäytynyt Muumitalon kellariin, jonne Haisuli sattuu myös tulemaan, yrittäen syödä susinaamiota. Muumi lähtee taas jahtaamaan Haisulia ja he päätyvät samalle kielekkeelle, mistä he taas vierivät keloon. Muumi ja Haisuli palautuvat entiselleen, mutta Muumilla on vielä selitettävänä tekosistaan, mitkä Haisuli oli tehnyt hänen kehossaan. Muumi saa selitettyä asian ja kaikki ovat taas normaalisti ja lapset pääsevät paraatiin. Haisuli kuitenkin tuumaa vielä lopuksi, että hänhän voisi tehdä vaihtotempun taas, kun hänellä alkaa taas tehdä mieli piirakkaa.

---

"Muumipeikko hei... entä Nuuskamuikkunen?"
"Unohda hänet!"

Syvä, koriseva ja äänekkään tuskaisen pitkästyttävä sekä ylenmalttisen ylikäytetty huokaus.

Mistä tekijätiimi keksii näitä jaksoja? En oikein muuta tästä voi kuin rääkyä joka ikisesta asiasta kuten Spoony Ultima 9:stä tai Final Fantasysta. Ja miksi otin nämä kaksi esimerkkiä? Koska Ultima-sarja on minulle rakkaampi kuin FF, josta mielipiteeni kyseiseen sarjaan on aikalailla spoonyutunut.

Okei, karkaan nyt blogini ytimestä jonnekin täysin vieraisiin maailmoihin. Bäk tu Muumins:

Ei, vaikka mitä koitan kirjoittaa, asia ei suju. Tässä jaksossa on se jokin. Jotain, mitä kukaan ei ole havainnut. Jotain todella käsittämätöntä ja suurta, mutten vaan pääse siihen käsiksi! Se riipii minun sisuksiani kuin jäähilet lumimyrskyssä junan katolla New Yorkin yössä. Ehkäpä jos vain käsittelisin tätä ihan alusta asti vanhaan itseäni toistavaan tyyliini, niin onnistun löytämään sen ohdakkeen jalkapohjastani.

Liekköhän montakin taikakeloa tämän
ja demonikelon lisäksi Muumilaaksossa?

Olen jo alusta asti hämmentynyt tämän jakson alussa mainitusta pukuparaatista. Emme ole milloinkaan nähneet Muumilaaksossa mitään yleisiä juhlatapahtumia juhannusta, joulua ja naamiaisia lukuunottamatta. Yllättäen meillä on tämmöinen aktiviteetti, joka on kuulema ollut aikaisemminkin. Toisena asiana pohdittavaksi jää, että millä ihme teemalla he olivat viime vuonna, kun Punahilkka ei nyt kuullosta kovin ykkössijan arvoiselta, varsinkaan tuolaisella puvustuksella? Vai onkohan Muumilaaksossa niin matala laadun taso, että tuolainenkin menee asukkaisiin kuin häkä?

Muumipeikon persoonallisuus heittelee alussa kuin tinasotilaan paperivene viemärissä. Ensin näemme hänet samanlaisena nyhverönä, millaisena me ollaan nähty tämän tuotantokauden aikana, mutta pian sen jälkeen hän lähtee Haisulin perään kuin suurikin eepossankari kantele kourissaan. Pikku Myy kyllä olisi ollut huomattavasti uskottavampi, jos hän olisi mennyt Muumin kanssa Haisulin perään. Myyllä olisi varmasti paremmat mahdollisuudet saada Haisuli kiinnikin. Mutta ei, Myyn piti tyytyä neito-pulassa-skenaarioon. Tämä todella on niin Myymäistä...

Sarjakuvissa Haisuli söi ihan mitä vain, joten on kiintoisaa, että
tässä jaksossa se käsiteltiin ensimmäisen kerran koko sarjassa.

Muodonmuutoksen tai sielujen vaihdoksen (vai miksi ikinä tätä transformaatiota voisi kutsua?) jälkeen me pääsemme tämänkertaisen jakson heikoimpaan osa-alueeseen: dialogiin. Näinkin monimutkainen tarina vaatii ehdottomasti timantinkovan dialogin, jotta se olisi viihdyttävä. Ainoa kohtaus, missä minun mielestä on hyvä dialogia, kun Muumi kysyy Nuuskamuikkuselta ulkonäköään. Muuten kaikki keskustelu on yllätyksettömän huonosti kirjoitettua.

Yksi oudoimmista dialogeista onkin siinä osuudessa, missä Muumi ja Haisuli väittelevät keskenään kumpi on kumpi. Kun Mamma tulee rauhoittelemaan tilannetta selvittämällä tilanteen niin, että kutsuisi Haisulin...siis Muumin, joka on Haisulin ruumiissa taloon ja he katsoisivat kumpi on kumpi. Kyseessä olisi siis koe. Pappa kuitenkin toteaa ehdotukseen: "Mamma se on kiintoisa ongelma." Mikä ihmeen ongelma? "Koe" olisi todellakin ollut järkevämpi, mutta jostain kumman syystä käsikirjoituksessa lukee "ongelma". Mietityttää toki, että onko kääntäjä tässä mokannut vaiko ei.

Dialogissa ärsyttää vielä se, että Muumista on tehty tässä jonkin tasoinen pyhimys. Kaikki kehuvat häntä ja nostavat lavalle vastaanottamaan Nobelin rauhanpalkintoa Oscareiden kera. Haisuli taas on se vastakkainen osapuoli, jota kaikki vihaavat niin, että ovat valmiita halstaroida hänet sekä ripustaa hänet nurinpäin sähköitettyyn ristiin tienristeykseen kalkittuna, tervattuna, teilattuna ja sahattuna. Valitettavasti he eivät voi tehdä niin, koska he sentään tajuavat olevansa lastenohjelmassa.

Valitettavasti Muumi nyt on pakko ottaa.

Animaation suhteen Muumin ja Haisulin väittely keskenään kumpi on kumpi on yllättävän hyvää. Haluaisin oikeasti siteerata tässä kohtauksessa itse Tove Janssonia: "Hehän elävät!" Heidän eleistä näkee, että he ovat oikein raivoissaan siitä, että he ovat väärissä kehoissa. Voin sanoa, että tämä kohtaus on ollut animoinnin suhteen parasta antia koko sarjassa!

Samassa tilanteessa muiden hahmojen animointi on samaa tylsää paskaa mitä olemme nähneet pilaten osin tunnelman. Ja en voi olla sivuamatta Niiskuneidin ultimaatisen eeppistä häätölausetta: "Haisuli mene kotiisi!" Bravo käsikirjoittajat, bravo! Näin lyödään oikeaoppisesti ruosteinen jäykkäkouristusnaula hyvän oloiselle kohtaukselle! Kuunelkaa tätä minun äänetöntä taputusta!

Kyseinen kohtaus oli varmasti animaattoreille myös hyvinkin raskas urakka, sillä tämä jakso sortuu käyttämään myöhemmin uudestaan animaatiolooppeja, kun Muumilaakson väki on puhuttelemassa Mammaa ja Pappaa. Eikä unohdeta lopputaistoa, sillä sehän on melkein kuin suoraan alun takaa-ajosta napattu.

Kokonaisuutena tämä jakso on täysi turhake. Se yrittää loikata liian korkealla olevan riman yli, mutta ei heikon fyysisen kuntonsa takia onnistu kuin kaatua mötkähtämään hiekalle natsien nauraessa päälle, koska olen nyt sadistisella päällä ja pidän nämä urheilukisat 30-luvun hengessä.

"Anteeksi Muumipeikko, mutta tämä ei voi jatkua!"
"Mutta Haisuli..."
"Ei on ei!"

Oliko tämä todellakin tässä? Ei voi olla. Tällä tarinalla on jokin asia, mikä suorastaan ilkkuu minulle. Se ei ole animointi sen minä sanon. Persoonaliset muutokset ovat jo niin tuttua kauraa, että niiden maininta on jo menettänyt hohtonsa. Tarina itsessään ei loukkaa minua niin pahasti, jotta voisin voida pahoin. Kaiken tämän teki Aikakone ja... hyi helvetti mikä olo nyt tuli, kun edes muistelin sitä....

Urgh... Ehkäpä jos vain nyt katson jonkun satunnaisen klipin ja kirjaan sen dialogin ylös niin havaitsen jotain.

Hemuli: No niin, nyt on liljakasvit käsitelty. Seuraava heimo.
(ovi aukeaa)
Hemuli: Oho! Muumipeikko, mitä asiaa?
Muumipeikko: Päivää Hemuli. Mitä sinä teet?
Hemuli: Aaa... Tässä on eräs saniaislaji, joka on kaikkialla hyvin harvinainen. Olen kerännyt näitä näytteitä 20-vuotta ja panen ne nyt järjestykseen.
Muumipeikko: Voinko auttaa?
Hemuli: Kernaasti---

Wou wou wou WOU! Hetkonen NYT! Kaksikymmentä vuotta? 

Kaksikymmentä vuotta?! 

¡¿Kaksikymmentä vuotta?!

Tämä siis tarkoittaa, että nämä jaksot ovat 16-17 vuotta ensimmäisen tuotantokauden jälkeen tapahtuneita tapahtumia, sillä Hemuli aloitti kasvien keräilyn jaksossa numero 3.Rannalta löytynyt hylky! Mutta miten ihmeessä Muumipeikko ja kumppanit ovat edelleen lapsia, oikeastaan lapsenomaisempia kuin milloinkaan?

Koen suuren valaistumisen!! 

Kyllä... Kyllä näinhän sen on oltava!!!

Tähän mysteeriin on vain yksi syylinen ja se syyllinen tähän on 

Feeniks-lintu!

Ken ois voinut arvata? o_o

Kukaanhan ei ole missään vaiheessa kertonut, miten tämän rupukoppelon pitkän elämän vaikutus oikeastaan ilmenee. Voi olla, että Muumimaailman Feeniks-lintu pistää elimistön kulkemaan takaperin jossain vaiheessa elämää. Voimme olettaa, että taian vaikutus ei tapahdu heti, koska näkökulmasta riippuen Delfiini-jakson intro-osuus on voinut tapahtua ennen Feeniks-lintua, koska Muumi ja Nuuskamuikkunen eivät ole muuttuneet mitenkään. Lisätukea tähän Feeniks-teoriaan saamme samankaltaisesta piirtotyylistä kuin tässä tuotantokaudessa.

Uskokaa tai älkää, mutta tämä kaikki selittää nyt lähes tulkoon jokaikisen asian, mikä on ollut päin persettä Bouken Nikki-sarjassa! Katsotaampa kaikki (ainakin ne mitkä minä muistan) epäkohdat läpi:

• Muumipeikko ja kaikki muut hahmot eivät ole vanhentuneet päivääkään
• Niiskua, Tuutikkia, Tiuhtia, Viuhtia, Alisaa ja Noitaa ei näy missään
• Papan kiväärin olemassaolo
• Innostus lumesta
• Hahmojen henkisen, persoonallisen ja älyllisen osa-alueiden rappio
• Tietämättömyys hattivateista

Ensimmäinen kohta jo käsiteltiin, mutta seuraava menee hyvinkin sillä oletuksella, että hahmot ovat joko kuolleet, löytäneet uuden elämän jostain muualta tai sitten viettävät elämäänsä Muumilaaksossa poissa silmistä. Noita voisi hyvinkin olla vielä Muumilaaksossa yksin Noitametsän siimeksessä. Jos halutaan olla ilkeitä, niin kertojakin mahdollisesti kuoli tuona aikana pois, niin saamme syyn, miksi me emme kuule häntä.

Pappa varmasti unohti jossain vaiheessa polttaneensa kiväärin ja syyn miksi hän sen poltti, niin hän hankki itselleen uuden.

Talveen regoiminen varmasti on selitettävissä pitkän aikavälin tapahtumista. Jospa muumien talviunta häirittiin yhtälailla kuin sarjakuvissa noiden vuosien aikana ja lapset sen vuoksi alkoivat pitää talvesta. Hitto, olisivat nyt yrittäneet tehdä talvitarinan missä on herra Virkkunen. Tai ei, ei sittenkään. Olisivat kusseet sen jakson muutenkin...

Loput ovat hyvinkin mahdollisesti Feeniks-linnun taikaa, sillä syntyyhän Feenikskin ihan alusta asti pikku poikasena. Muumilaakson asukkaiden elimistö koki myös nuorentumisen, mutta siinä varmasti katosi osa elämän opeistakin aivoista, sillä he eivät ole taipuvaisia ikuiseen elämään.

Vautsi. Melkoinen luuranko sieltä kaapista löytyikin. Mutta ei tämä auta tätä jaksoa tekemään yhtään paremmaksi. Tämä jakso tosin teki vihdoin ja viimeinkin sen kadonneen kytköksen ensimmäiseen tuotantokauteen, mitä ainakin minä itse olen yrittänyt etsiä Tanoshii Mumin Ikka: Bouken Nikkin ensimmäisestä jaksosta lähtien!

Harmonia, balanssi, kauneus... kaikki rikki
Ja sen kaikki murskasi Bouken Nikki