Kultainen valtakunta

Mikä heitä oikein vaivaa?

Synopsis

Muumi ystävineen saapuvat keskelle viidakkoa liaaneihin takertuneena. Tipahdettuaan alas heidän mukana oleva tähti sammuu. He luopuvat lääkkeen etsinnöistä. He kuitenkin jatkavat etsintöjä ja päätyvät ongelmiin alligaattorin kanssa. Heidät pelastaa tutkimusmatkailija, joka on etsimässä Kultaista valtakuntaa jokiteitse. Hän kertoo kaupungissa sijaitsevasta tähtien palatsista, josta lapset päättelevät, että lääke olisi siellä. Joki vie lautan luolaan, josta retkikunta lentääkin Kultaisen valtakunnan muurien eteen, mistä kondori yllättäen vie Myyn mukanaan muurin toiselle puolelle. Muumi löytää onneksi oviaukon ja retkikunta pääsee sisään ja löytävät selvitettyään labyrintin toisen oviaukon pienen etsinnän jälkeen. He löytävät tähtien palatsin sekä Myyn, joka oli päässyt kondorista irti ja tipahtanut puuhun. Palatsin edessä heitä vastaan tulee pantteri, minkä Myy pelästyttää pois. Heitä vastaan tulee portinvartija, joka näyttää heille lääkkeen kuultuaan, että he ovat Jenni-tädin sukulaisia. Lääke on kuitenkin jo vanhentunutta ja lapset joutuvat palaamaan Muumilaaksoon tyhjin käsin.

Muumilaaksoon palattuaan lapset saavat tietää, että Jenni-täti onkin parantunut Mamman isoäidin lääkkeellä. He alkavat juhlimaan ja Nipsu paljastaa ottaneensa mukaan muutaman timantin valtakunnasta. Myy ja Niiskuneiti haluavat oman timanttinsa Nipsulta ja takaa-ajo alkaa Muumin nauraessa ilotulitusten paukkuessa.

---

Ai tuo...

Ai että mitä? Edellinen tarinako jatkuu? Olisi nyt pitänyt arvata, kun oli lähes tulkoon samanlainen paskalopetus kuin Muumit muinaisuudessa I. Tosin tällä kertaa me nyt ei vaan olla jossain keskellä tarinaa, me sentään näemme heidän ilmestyvän viidakkoon. Se ei kuitenkaan pelasta tämän jakson menoa parempaan suuntaan.

Ensimmäinen aivopieru tulee hyvinkin ennakoitavasti eli jo alkumetreillä. Kun sankarimme... ei, sankari on liian ylistävä. Pitää keksiä jokin muu... Kun narrimme havaitsevat, että heidän mukana roikkunut tähti sammuu, niin he selkeästi ovat menossa siihen johtopäätökseen, että annetaan lääkkeen etsinnän jo olla. Mutta heti seuraavassa kohtauksessa he jo ovat, että emme voi lähteä, koska pitää etsiä lääke. En jaksa muuta kuin nostattaa olkapäitäni, koska tämä on jo niin tuttua kauraa, että voin vain todeta asian olevan näin ja vetää kaljaa huuleeni tuntematta ilman sen suurempaa syylisyyttä. Jos vain olisi sitä kaljaa...

Nipsu pääsee vaihteeksi roolistaan muotoon täysi idiootti, kun hän noin vain lähtee tutkimaan helvetin vaarallisessa paikassa jotain satunnaisesti kiiltävää. Luulisi nyt Nipsun olevan oikeasti niin paskat housussa viidakossa, että hän ei nyt noin sokeasti vain menisi vedestä poimimaan yhtään mitään, sillä hänhän ei osaa uida. Voiko yksittäinen hahmo oikeasti tyhmemmäksi muuttua?

Kaikki ovat kuin olisivat saaneet jotain
poikittain tiedätte-kyllä-minne.

Perverssikrokon jälkeen meille saatetaan eteemme jälleen kertakäyttöhahmo, joka on kyllä tämänkertaisessa tarinassa ihan ok. Ei mitenkään yliampuva eikä häiritsevä, muttei mitenkään kiintoisakaan. Mutta syy miksi tämä hahmo jää jostain kumman syystä mieleen, on hänen kerron aikana soiva taustamusiikki. Heppu kertoo etsivänsä tuon paikan El Doradoa innoissaan ja meillä soi mahtipontisesti ja seikkailullisesti... surullisen hetken musiikki, mikä soi ainakin Feeniks-linnussa, kun lapset löytävät sen harakan..

Musiikkivalinnat ovat oikeastaan olleet Boken Nikki -sarjassa kyllä tavattoman vajaita ja outoja. Olen aiemmissa merkinnöissä (ainakin Muumijoulu sekä Myyn lyhyt romanssi) vain maininnut asioista mutta tässä se taas ilmenee täydessä käsittämättömyydessään. Kun tarkemmin ajattelee asiaa, tässä sarjassa on varsin paljon hiljaisia hetkiä ja sitten kun tulee musiikkiosuus, se on jotain ihmeellistä rimputus-kalkatusta. Jotkut uusista soveltuvat lievästi esitettyyn tilanteeseen, mutta osuvuus tilanteeseen on arvattavissa. Ns. Mörön tunnari tulee saamaan tästä palkinnon, sillä se ei vaan sovi tippaakaan tilanteissa, missä se soi, tuoden tilanteeseen erittäin vaivaantuneen tunteen katsojassa satavarmasti.

Keskiosa tästä "seikkailusta" vahvojen lainausmerkkien kera on vain ajan hukkaa. Toki hetkellisesti voidaan olla puoli-innoissaan Myyn kidnappauksen suhteen, mutta koko tilanne on yhtä turha kuin kidnappaajana toimivan viskisiepon perserei'än olemassaolo. Myyn nappauksessa ei ole mitään juonellista merkitystä paitsi että hän on nyt... en voi vittu uskoa tätä todeksi... äh, hän siis on pulassa oleva neito. Oikeasti, mitä vittua?!

Tästä eteenpäin onkin tuskaista kirjoittaa moisen typeryyden jälkeen. Varsinkin kun piti monen kertaan katsoa, että löikö Myy oikeasti Nipsua takaraivoon. Hän ei valitettavasti tee niin, mutta hänen viimeinen frame siinä kohtaan näyttää siltä kuin olisi lyönyt. Sen jälkeen saamme taas kärsiä pantterin kohdalla pelottava Myy-kliseen joka on jo täysin vanhentunut ja kulahtanut.

Juonen kliimaksin voisi kuvailla lehmänhännäksi. Luulisi, että portinvartijalla olisi kyllä kaikkia lääkkeitä enemmän kuin yksi kappale. Lisäksi Nipsun teko oli taas niin ajattelematonta paskaa että ihan itkettää. Tämä koko tilanne haisee totaalisesti huonolta suunnittelulta, mutta kohtauksen hidas tempo tuo kumma kyllä jokseenkin harkitun vivahteen. En silti vaan ymmärrä, miksei portinvartija voinut vaan tehdä uutta lääkettä.

Mutta sitten taas pääsemme raivohulluuden partaalle, kun pääsemme takaisin Muumilaaksoon. Ei siinä, että aikakone taas tekee omia sääntöjä vaihteeksi, vaan syynä on se realisaatio, että koko seikkailu oli täysin turha! Nämä kaksi jaksoa ovat olleet puhdasta ajanhukkaa, sillä narrimme eivät saaneet yhtään mitään aikaiseksi, eivätkä he edes oppineet yhtään mitään! He vain menivät perseilemään tuhoten lisää aika-avaruutta (jos he nyt olivat dinosauruksia lukuunottamatta muinaisajassa).

On uurnan kannen alla tähtipölyä.

Ja vielä tämä poron kusema jakso jaksaa heittää ulosteen ja oksennuksen täyttämää sankkoa ikkunasta suoraan kadulle! Nuuskamuikkusen lahjaksi antama tähtitomupurkki periaatteessa räjäytti minut. Jos hänellä on ollut jotain tähtipölyä tallessa, niin miksi hän ensin opasti narrejamme tuijottamaan sankosta tähtien heijastusta ja sitten piti historialuentoa muinaisista tähdistä?! Onko hän niin paljon nuuskaa ja monia muita nautintoaineita vedellyt, että hänen toiminnoissaan ei ole ollut minkäänlaista järkeä?

En pysty enää lopetuksen jälkeen löytämään minkäänlaisia sanoja. Jotenkin minusta tunnostaa, että tässä tekijätiimi oikeastaan vittuili nyt minulle. Oikeasti. Toiseksi viimeisessä kuvassa Muumi nauroi osoittaen sormella. Voisin hyvinkin kuvitella sen nauravan suoraan minulle...

Haw-ha!

Tässäkö tämä oli? Kaikki mitä Boken Nikki halusi minulle tarjota? En oikeasti enää osaa ajatella mitään. Silloin kun aloitin blogin, luulin että olisin helvetin iloinen, kun saan tämän kärsimyksen lopetettua olisin voinut vaan huutaa ja hyppiä innosta voltteja sekä vetää pari spagaattia. Olen erittäin tyytymätön tällä hetkellä saavutukseeni. Tässä sarjassa ei oikeasti ollut minkäänlaista pointtia. Jaksot ovat tehty ihan vain sen vuoksi, että nyt pitää tehdä 26 jaksoa ja piste. Lars Jansson oli toki se lopullinen elin, joka antoi näille jaksoille vihreää valoa, sillä Tove luotti veljeensä. En sitten tiedä, että oliko Lars niin kiireinen tai vaan niin kyllästynyt  saarellaan käynnistämään aggregaattia joka ilta ainoastaan faksia varten, että hän vain antoi kuvakäsikirjoituksille suoran hyväksynnän väsymyksestä? Toki tämä on erittäin vahvaa spekulointia ja toivon tällä hetkellä, että en valinnut mitenkään loukkaavia sanoja näitä kahta hienoa ihmistä kohtaan. Ilman heitähän Muumeja ei todellakaan olisi edes olemassa.

En halua syyttää edes Dennis Livsoniakaan tästä, sillä hän on itse tyrmännyt nämä jaksot. Alunperinhän muumeja olisi tehty jopa neljä tuotantokautta, mutta Livson itse sanoi hommalle stopin. Hänestä muumeja oltiin kaupallistettu liikaa ja loppujen lopuksi ei olisi ollut enää materiaalia "mitä kaivaa" Janssoneiden teoksista. Mitäköhän olisimme saaneet kärsiä, jos laatu olisi pysynyt BN-tasolla tai mennyt jopa huonommaksi?

Oikeastaan, miksi tämä jatkotarina oli edes viimeisenä tarinana muumeissa? Punainen täysikuu olisi toiminut huomattavasti paremmin, sillä sen katsottuani minulla oli oikeasti hyvä olo, sillä sentään oli tyydyttävä lopetus. Tämä taas... pisti minut totaalisesti tyhjäksi. Näyttää vain siltä, että alunperin tekijätiimillä oli tarkoitus lopettaa Punaiseen täysikuuhun, mutta sitten tulikin tiedotus, että pitää vielä neljä jaksoa tehdä ja he väsäsivät ne käsittämättömässä paineessa. Piirtäjäparat...

Olen kuitenkin huojentunut tästä, vaikken olekaan onneni kukkuloilla. Tämän jälkeen minulla on ollut varsin hyvä ja raukea olo katsoa näitä normaaleja Tanoshii Mumin Ikka-jaksoja. Niiden sileäpintaisuus ja huomattavasti enemmän lähteeseensä pohjautuvat hahmot ja tarinat loistavat nyt kauniimpana kuin mikään kuningasrubiini.

Pikkuruiset vieraat, Niiskun lentohärveli, Muumipapan muistelmat, Kultakala, Kurpitsa... Muumilaakso on taas turvallinen paikka kiintoisine tapahtumineen.

...

Äh... mitä minä nyt höpisen mukamas haikeana? Tanoshii Mumin Ikka -jaksojen muistelu ja ajatus uudestaan katselusta pisti minun melankolisuuteni pois kertaheitolla! Luulisi nyt tämän olevan täydellinen nyrkinisku mahasta läpi BN:lle! Ei mitään masentunutta lopetusta kuten olin alunperin suunnitellut! Pois se minusta!

Pah! Ei enää puheita!! Tässä ovat minun tunteeni tällä hetkellä!!! Tolkuton, anna palaa!!!!