Asterix ja suuri taistelu

BATMAAN!

***HUOM! Tämänkertainen merkintä sisältää huomattavasti enemmän spoilereita kuin muut tekstit tavallisesti. Lukijaa on varoitettu. Kettu.***

Dargaud Films ja Gaumont International -yhtiöiden viimeinen Asterix-animaatio vuodelta 1989 alkaa ovelasti aamuhämärästä ja päättyy yön alkuun. Tämä havainto pistää miettimään, että onko tämä jokseenkin harkittukin asia? Näytetään kuinka kohotaan esiin ja lopulta kadotaan taivaanrannan taakse.

Roomalaisille alkaa olemaan liiankin nöyryyttävää se, että kaksi gallia, koira sekä kaksi villisikaa lasketaan ylivoimaksi neljää legioonalaista vastaan. He päättävät kaapata tietäjän, mutta epäonnistuvat, kun Asterix ja Obelix sattuvat paikalle. Obelix heittää roomalaisia hiidenkivellä, joka pistää heidät käpälämäkeen, mutta tietäjä jää kiven alle. Hän menettää iskun vuoksi järkensä ja se tuo suuren huolen kylään. Ukkosmyrskyn aikana kylään saapuu ennustaja Propellix, joka vakuuttaa kylän väen ennustamalla heille auringonpaistetta myrskyn jälkeen sekä tappelun. Asterix ei usko moista ja Obelix suivaantuu Propellixin halusta käyttää Idefixin sisälmyksiä ennustukseen. Ennustuksessa käytetty kala aiheuttaakin tappelun ja myrskyn kaikottua ennustajakin lähtee matkoihinsa kyläläisten jatkaessa tappeluaan. Tappelun tuoksinnasta Asterix saa vedettyä päällikkö Aladobixin pois ja he yrittävät saada tietäjää tekemään taikajuomaa, joka mahdollisesti myös parantaisi hänet. Taikajuomista syntyykin räjähdyksiä, kunnes ne lopulta päättyvät, jolloin gallit päättävät etsiä keitoksen koemaistajaksi roomalaisen.

Se on
Tie elämän~

Metsässä ennustaja onnistuu vakuuttamaan Smirgelinen tuomaan hänelle ennustettavaksi kelpaavaa ruokaa. Päällikön vaimon törmätessä metsässä Asterixiin ja Obelixiin hän keplottaa heidät takaisin kylään, jossa hän onnistuu miehensä avulla saamaan kaksikon pysymään kylässä ja suojelemaan tietäjää, sillä he vastustavat ennustajaa ja voisivat häätää hänet tiehensä. Sana kuitenkin leviää kylässä ennustajasta ja kyläläiset alkavat tuomaan hänelle lahjoja ennustuksia vastaan.

Ensimmäisen taikajuomapadan räjähdysestä johtuen legioonalainen Kaukasus saa padan päälleensä ja päästyään sieltä pois hänet lähetetään vakoilemaan gallialaisia. Saavuttuaan kylään hän paljastuu putoamalla patojen räjähdyksistä syntyneeseen kraateriin ja hän päätyykin tietäjän keitosten koemaistajaksi. Maistelujen jälkeen hän muuttuu höyhenen kevyeksi ja lentää kertomaan raportin sadanpäänmiehelle, joka lähettää partion tutkailemaan kylää. Partio palaa takaisin ennustaja mukanaan ja Propellix ryhtyy ennustamaan sadanpäänmiehelle ylennystä, kunnes hänelle selviää, että roomalaisilla on oikeus pidättää Caesarin määräyksestä kaikki gallialaiset ennustajat. Hän yrittää kertoa olevansa vain huijari, mutta kohtalo ei ole armollinen. Propellix kuitenkin saa sadanpäänmieheltä tehtävän palkkiota vastaan ennustamalla kyläläisille tuhon, sillä he uskovat häneen.

Kruunu vai klaava? Siinäpä pulma.

Vartioituaan tietäjää tovin Asterix lähtee tutkimaan metsää, kun kaikki kyläläiset olivat menneet sinne lahjojen kera ja palanneet sieltä onnellisina. Hän ei löydä metsästä ketään ja paikalle saapunut Smirgeline luulee hänen karkoittaneen ennustajan. Asterixin puolustaessa asiaansa kyläläisille Propellix saapuu takaisin ja ennustaa kylän joutuvan jumalten vihan kohteeksi. Kaikki paitsi Asterix, Obelix ja Akvavitix lähtevät läheiselle saarelle turvaan ja seuraavana päivänä roomalaiset valtaavat aution kylän. Sadanpäänmies lähettää lähetin Caesarille voitosta ja hän on vakuuttunut siitä, että Propellix on oikea ennustaja. Ennustaja yrittää väittää vastaan, mutta yllättäen kylän valtaa saastepilvi, joka pakottaa valloittajat vetäytymään. Saastepilvi onkin vain Akvavitixin yksi hulluista keitoista ja potkaistessaan pataa keitos äityy voimakkaaksi pilvirykelmäksi, mikä pistää Asterixin tajuttomaksi. Obelix keksii idean tietäjän parannukseksi ja häipyy. Tietäjän keitos kuitenkin paljastautuu lääkkeeksi ja hän palautuu takaisin järkiinsä sekä pysyy myös järjissään Obelixin hiidenkivikuurin jälkeen.

Roomalaisten palattua leiriin ennustajaa ei viedä putkaan, sillä sadanpäänmies haluaa pitää ennustajan itsellään päästäkseen keisariksi. Ilo on lyhytaikainen, sillä gallit ovat palanneet ja Akvavitixin todistaessaan Propellixin olevan huijari gallien naiset aloittavat leirin hävityksen yrittäessään saada ennustajaa kiinni. Taistelu lopulta päättyy, kun Obelix osuu hiidenkivellään Propellixiin ja hänestä tulee sen jälkeen yhtä pöpi kuin tietäjä Akvavitix oli.

Kesken taistelun paikalle saapuu prefekti, jonka oli tarkoitus käydä tarkistamassa, pitikö lähetin puhe paikkansa ja nähtyään lopputuloksen taiston päätyttyä hän alentaa sadanpäänmiehen rivimieheksi. Entisen sadanpäänmiehen optio ei enää tottele hänen määräyksiä ja käskee hänet siivoamaan leirin yksin sekä häätää Propellixin siviilinä poistumaan sotilasalueelta. Tilanne on rauhoittunut, joten edelleen höyhenenkevyt legioonalainen Kaukasuskin lähtee pois lentämällä vapaana kuin taivaan lintu ja hänet vielä nähdään gallialaisten juhliessa kuun kajossa.

Kali-ma, Kali-ma~

Huokaus. Oi anteeksi, en vain voi olla tässä huokailematta. Asterix ja suuri taistelu on vain elokuva, jonka lopussa en voi muuta kuin huokaista. Tämä huokaus ei ole sama huokaus mitä olen aiemmin huokailut Boken Nikkin suhteen, vaan se on se juuri täydellisyyden huokaisu. Se pistää minut hyvällä tavalla tuntemaan oloni tyhjäksi. Onnellisen, rauhallisen ja tyydytetyn olon sekä halun katsoa tämän uudestaan.

Voi olla, että nostalgiani tähän on vain vetänyt tämän taideteoksen piloille, että jokainen kategoria ansaitsee ylikorostetusti "anteeksi, vähän spermaa" -meemin. Mutta hyvän olon vuoksi aloitan tämän elokuvan negaatioista, ettei lopussa tulisi sitä pahaa mieltä.

"...ja seuraavaksi katsaus keisari Neron festareille,
missä meillä onkin varsin hilpeä tunnelma...."

Itse elokuvan nimi on vähän harhaanjohtava, mutta sen sitten ymmärtää joten kuten, kun vähän tiedustelee pohjia. Elokuvahan perustuu jälleen kahteen sarjakuvatarinaan: Asterix ja ennustaja sekä Päälliköiden ottelu. Jälkimmäisen tarinakaaviosta on vain otettu Akvavitixin järjen menetys sekä epäonninen legioonalainen Kaukasus. Muuten tarina on kuin suoraan Asterix ja ennustajasta. Tarinan otsikko on suora lainaus Päälliköiden ottelun englanninkielisestä nimestä "Big Fight", mutta otsikon mukaista "taistoa" ei oikeastaan ole, ellei loppupuolen taistelua oteta huomioon. Toisaalta kyseinen taistelu onkin nähtävästi pisin ja monipuolisin, mitä Asterix-elokuvissa on ollut. Elokuvan nimi olisi soveliaammin sopinutkin "Asterix ja ennustaja", mutta jostain syystä piti ottaa englanninkielinen otsikko. Ranskaksi elokuvan nimi on tyyliin "Asterix ja hiidenkiven isku" (Astérix et le Coup du menhir) ja se olisi ollut huomattavasti parempi nimi. Jopa saksalainen "Operaatio Hiidenkivi" (Asterix - Operation Hinkelstein) olisi toiminut!

Yksi negatiivinen asia vielä: tarinan kulku loppupuolella ottaa omasta mielestäni himpun verran liian pitkän askeleen saarelta roomalaisten leiriin. Sarjakuvassa vain miespuoli kylästä oli vakuuttunut saarelta tulon jälkeen ennustajan olevan huijari Akvavitixin demonstraation ansiosta, kun taas naiset olivat edelleen ennustajan puolella. Asterixin ideasta tällä kertaa myös naisetkin saavat taikajuoma-annoksen (mitä he eivät ole sarjakuvissa ennen tätä tarinaa milloinkaan saaneetkaan) ja he menevät porukalla testaamaan Propellixin taidot. Elokuvassa tätä osuutta ei ole ja se jättää hieman turhan avoimeksi saaren ja leirin väliset tapahtumat sekä miksi vain naiset ovat mätkimässä roomalaisia miesten katsoessa tilannetta kentuurion telttapaikalta.

Toisinaan mietin, että onko tällä
 jokin vertauskuvallinen merkitys...

En kestä enää. Tämä elokuva on UPEA! Taustat: aivan mielettömän hienoja! Ne luovat tunnelmaa alusta loppuun täydellisesti! Alussa on kirkasta ja ihanan luonnollista maisemaa, kunnes tietäjän saadessa kiven päällensä tilanne harmaantuu ja synkistyy, kunnes se kulminoituu synkkään ukkosmyrskyyn. Tilanteen rauhoituttua luonnolliset värit palaavat, mutta aina kun tarina vääntyy vakavempaan suuntaan niin sävyt tummenee ja muuttuvat uhkaavaksi.

Pakko kehua myös kerrontaa, varsinkin ukkosmyrskyn aikaan. Ulkopuolella tehdyt tilannekuvat huolestuneen musiikin kera ovat mitä mainiointa tilanteen rauhoitushetkiä Akvavitixin sekoiluista huolimatta sekä uhkakuvan kasvatusta, kun näemme lähestulkoon paholaismaisen hahmon heijastuvan kaksipiikkisen talikon kanssa lammikosta. Tietäjän hulluus on todellakin iso menetys kylälle, sillä jumalia pelkäävät kyläläiset ovat siten puilla paljailla ja se näkyy päällikön taloon kokoontuneella väestömäärällä. Asterix soturina ei ole tarpeeksi vakuuttava rauhoittelija ja Trubadurixin yli-innokas käytös, jos mikäkin, pitää kyläläisten mielestä jumalat vihaisina. Tilanne on kireä, kunnes tuuli aukaisee oven ja sammuttaa hiilikattilan liekit. Oven kalahtaessa pahaenteisesti edes takaisin tunnelma on piinaava tuulen tuodessa lehtiä sisään. Sitten välähtää ukkonen ja jokin suuri ja tumma olento on astumassa hiljaa ovelle. Väki on niin kauhuissaan, että he eivät edes huuda, sillä ovella seisoo oven kokoinen susi. Asterix ei ole kauhuissaan vaan ehdottaa päällikköä kutsumaan vieras sisään, mutta kaikki ovat yllättäen poissa. Vieras astelee hitaasti sauvansa kanssa sisälle hiljaisuudessa ja paljastuukin, että vieras onkin vain laiha mies sudennahka päällään. Päällikkö ilmestyy verhon alta tiedustellen vieraan henkilöllisyyttä ja vieras syvällä äänellään kertoo olevansa myrskyn yllättämä eksynyt vaeltaja ja pyytää sateensuojaa jumalten vihoittelun ajaksi. Tilanne rauhoittuu, kun päällikkö vetää verhon auki ja vieraalle ollaan tarjoamassa villisikaa ja vuohenmaitoa.

Asia alkaa rönsyillä padan keitoksen tavoin.

Oi anteeksi taas. En mahda sille mitään, että tämä on yksi minun suosikkikohtauksistani milloinkaan animaatioiden ja elokuvien maailmassa. Kohtauksen esivalmistelu, sen musiikki, äänimaailma, animaatio... kaikki on täydellistä ja pistää jopa kirjoitushetkelläkin itselleni ihon totaalisesti kananlihalle, että sitä voisi käyttää hiekkapaperina.

Haluan vielä nostattaa tunnelman luonnissa myös loppupuolen kohtauksen, missä Akvavitixin padasta syöksyy Asterixin tyrmäävä savu. Taustojen taivaan valtaa sairaan vihreä sävy sekä huolestunut musiikki antavat tilanteeseen sopivan epätoivoisen tunnelman, kuin mitään ei oikeasti olisi lainkaan tehtävissä. Ei edes silloin kun Obelix lähtee. Akvavitix oikeasti tuntuu tuhonneen lopullisesti kaiken ja hänkin näyttää tuhoutuvan sen mukana, kunnes hänen keitos onkin yllättäen parantanut hänet. Tilanne on huojentunut kun Asterixkin virkoaa ja virkistyy entistä enemmän kun Akvavitix on pitkän taiston jälkeen taas parantunut kunnes MURSK! Voi vittu Obelix!

Tuon savupatsaan animointi... oh...

Nyt lupaan lopettavani kohtausten ylianalysoinnit.

Propellix on tämän elokuvaelämyksen oikea tähti. Hän käy tässä monia vaiheita ja ne kaikki käyvät hyvin nokkelasti käsi kädessä. Alussa voimme olla vakuuttuneita, että hän voi olla ennustaja, mutta varsin pian selkenee hienovaraisesti näyttäen miten hän ei oikeasti ole se mitä on, kunnes lopulta pakon edessä joutuu kertomaan totuuden roomalaisille, niin kukaanpa ei uskokaan häntä! Hän on liian nokkela ihmisille, muttei tarpeeksi päästäkseen tilanteesta ulos. Hän joutuu väkisin taipumaan siihen mitä muut hänestä ajattelevat ja kun hänen epäluonnollinen ennustus toteutuu, hän on menossa hulluuden partaalle sen vuoksi ja lopulta toteaa itselleen olevansa oikea ennustaja, kunnes Akvavitixin testi lopulta todistaa hänet huijariksi. Jostain syystä minä itse pidän tämän elokuvan vedosta pistää Propellix menettämään järkensä hiidenkiven jälkeen. Se tuntuu eräänlaiselta valaistumiselta, kun ei tarvitse olla enää niin nokkela ja huolehtia siitä, että kukaan ei uskoisi hänen olevan normaali ihminen eikä ennustaja.

Propellixia käy kyllä totaalisesti sääliksi tässä.

Animaatio-osasto tekee tyylikästä työtä. Sen anti on hyvin runsasta eri kuvakulmineen, mutta myös vauhdinkin suhteen. Lisäksi animointi osaa leikitellä ovelasti realismilla ja animaatiologiikalla Propellixin suden taljan kanssa. Akvavitixin happoreissut sekä Kaukasuksen maisteluiden sivuvaikutukset ovat hyvinkin vilkkaita ja toiminnantäyteisiä kohtauksia (oma suosikkini on nopeutta kasvattava annos), jotka tasapainottavat yleisesti elokuvan rauhallista menoa. Enkä voi olla kuolaamatta Propellixin esiin astumista edes animoinnin suhteen. Gaargkslkgdlds....

Äänimaailmakin ansaitsee hukkua kultaan. Musiikki toimii tilanteen mukaan kuin oikein maustettu kastike ja jää mieleen soittamaan säveliään. Voin nolostumatta laittaa kämmenet poskilleni ja kertoa katse maahan luotuna hymysuin, että elokuvan tunnusmusiikki on aivan ihana. Itselläni toisinaan on soinut päässä tämän elokuvan musiikit ja ne toisinaan tulivat lapsuuden ajan leikeissä soimaan taustamusiikina päähäni. Varsinkin loppupuolen takaa-ajon torvien toitotukset sekä rumpujen taputtelut.

Näin ensimmäisen puunialaissodan lentäjäsankari suorittaa
huippunopean laskeutumismanööverin largitio cameluksellaan.

Ääniefektit ovat hyvin monivivahteisia ja tietyssä määrin hyvinkin hämäriä. Kuten mikä on gallien kylässä norsumainen aalto, kun Akvavitix on vielä tajuton? Tai mitä ovat ne äänet kun Kaukasus on kutistunut pikkuruiseksi? Nämä kysymykset jäävät toki vastaamatta, mutta ne tuovat tilanteisiin sopivan tunnelman. Norsuääni on jotenkin huolestuneen kuuloinen ja pikkuruisuuden äänimaailma voi olla todellakin hämärä.

Mutta mitä olisivatkaan äänet ilman ääninäyttelytyötä? Asterix-animaatioiden suomenkielinen anti ei ole ollut kovinkaan kummoinen tähän mennessä. Vaan mikä on tämänkertaisen duppityön anti?

"Ihan kamalaa! Kerrotaan pomolle. Kerrotaan."

Sanon sen suoraan: Tämän animaation duppityö on samalla tasolla kuin Aladdin ja Leijonakuningas. Ei! Tämä ei ole aprillipila! Turpaan tulee, jos luulette muuta!

En puhu täällä palturia ja jos puhun, niin kyse on huonoista lähteistä. Mutta Asterix ja suuren taistelun duppi on oikeasti erinomaista työtä. Sanoisin jopa, että rakkaudella tehty. Jokainen ääninäyttelijä on valittu työhön huolella ja uskon, että ne jotka eivät olleet tuolloin lukeneet Asterixeja heidät pistettiin lukemaan ne pakosta. Tässä teoksessa jokainen hahmo kuulostaa omalta persoonaltaan ja kaikki näyttelijät tekevät tässä omasta mielestäni uriensa parhaimmat ääninäyttelytyönsä koskaan. Edellä vedetyn Propellixin ylistys juontuu enimmäkseen juuri Risto Aaltosen (mm. Kulta-Into Pii) tajuttoman ääninäyttelyn ansiosta. Hän vääntää Propellixin roolissa todellakin nupit kaakkoon ollessaan ensin uhkaava yliluonnollinen ihminen ja loppua päin sitten säälittävä alistettu reppana. Mikko Kivinen Obelixin roolissa on sopiva kuin nyrkki silmään ja hahmon ollessa vihainen hänen vihansa näkyy ja kuuluu elävästi. Markku Riikonen (mm. Musta Pekka) kentuuriona antaa todellakin mahtavan kuvan itsekkäästä ja kunnianhimoisesta upseerista, joka ei kaihda keinoja päästäkseen ison pallin ääreen. Aarre Karén (mm. Nalle Puhin Kani) suorittaa Akvavitixina uransa ehkä älyvapaimman roolinsa ja voin vain kuvitella hänen olleen äärimmäisen uupunut roolisuorituksestaan. Matti Pellonpää (mm.Vili Vilperin Potso) Asterixina suoriutuu tästä kaikista suomenkielisistä Asterixeista kaikista parhaiten. Smirgelineä vetänyt Maija-Liisa Peuhu (mm. Ulla Taalasmaa) on kuin ilmetty Smirgeline: koppava, ovela ja lyhytpinnainen päällikön vaimo. Eikä unohdeta Pave Maijasen roolia Trubadurixina, joka vihdoinkin näyttää musikaallisen lahjakkuutensa päähän porautuvalla musikaalilla. "Kun hiidenkivi lensi..."

Saipahan kipaleen tietävät korvamadon.
Enkä kadu pätkääkään.

Englanniksi puhuttu versio on sinälläänkin hauskasti toteutettu, että se periaatteessa pilaa koko elokuvan tunnelman täysin. Tosin englanninkielisiä duppeja on peräti kaksi kappaletta: brittiläinen ja amerikkalainen. Brittiläinen versio on yllättäen harvinaisuus, sillä siitä ei ole koskaan tehty DVD-julkaisua, toisin kuin amerikkalaisesta. Yle on joskus muinaisuudessa näyttänyt amerikkalaisen version ja sekin sattui tulemaan nauhalle, tosin eri videoon kuin suomalainen. Amerikan poikien tekele on juurikin päinvastainen tapaus kuin kotimainen, sillä sen miksaus on täysin surkea eli kaikki vaimeat puheet ja efektit, joita suomenkielisessä dialogissa kuulet, loistavat poissaolollaan. Ääninäyttelykään ei ole mistään kotoisin ja dialogi on pelkkää sanaleikkien heittoa, huonojen sellaisten. Lisäksi sanojen merkityksiä on muunneltu, kuten ennustaja on fortune teller, ei soothsayer.

Mutta suurin vääryys amerikkalaisessa dupissa on kertoja. Kyllä, kertoja. Elokuva, jonka vahvimpia osuuksia on tunnelman luonti ilman dialogia, on yhtä kohtausta lukuun ottamatta uppokyllästetty turhaan kertojaan. Tämä ja huono ääninäyttely tekee omassa tapauksessani englanninkielisen elokuvan katsomisen suoranaiseksi helvetiksi ja en voi edelleenkään ymmärtää, miksi serkkuni halusivat ehdottomasti saada tämän version lainaksi, vaikka jo tuolloin sanoin suomalaisen olevan reilusti parempi.

Aikalaiskuva serkkujeni ja
minun mielipiteestä elokuvan dupeista.

Mutta suomalaisessa versiossa kaikki hyvä päättyy aikanaan. Elokuvan lopetus on varsin sentimentaalinen, kun roomalaisten leiri on raunioina, Propellix on hullu sekä kentuurio yksin siivoaa koko leiriä varsin haikean, mutta tavallaan onnellisen musiikin saattelemana. Lisäpisteitä onnellisuuteen tulee vielä Kaukasuksen irroittaessa itsensä köydestä ja lentäen pilvien yläpuolella hiljaa laulaen pöllönsä kanssa. Tyylikäs kruunaus elokuvan loppuun saadaan vielä näkemällä gallialaisten viettämässä juhlia sekä vielä kertaalleen näemme lentävän Kaukasuksen korvamadon kertauksen soidessa taustalla.

Kuten jo alussa sanoin, tämä elokuva tuo täydellisyyden huokaisun ja halun katsoa se heti uudestaan alusta. Elokuva suoriutuu erittäin kiitettävästi kaikista haasteistaan, mitä nyt tarinankerronta toki loikkii asioita yli loppua kohti. Tällä elokuvalla oli jopa sellainen vaikutus itseeni, että pidin Asterix ja ennustajan sarjakuvaversion kaikkia "muutoksia" täysin turhina ja piirtotapaa peräti surkeana. Kypsempänä lukijana pidän luonnollisesti tästä tarinasta enemmän kuin lapsena ja olen toisaalta sitäkin mieltä, että sarjakuvan dialogista olisi pitänyt kaivaa pari kolme juttua animaatioon mukaan. Esimerkiksi mistä Propellix keksi jumalten vihana toimivan hajun ennustuksen, ja kuinka hauskasti sen kanssa hän joutuu roikkumaan kauluksistaan option epäilyjen vuoksi.

Dargaud Films ja Gaumont International tekivät hienon Asterix-trilogian, jonka joutsenlaulu on todella nautinnollinen ja viihdyttävä paketti, jonka ehdottomaan vahvuuteen kuuluu tunnelman välittyminen katsojaan. Oikeastaan tätä animaatiota voisi luonnehtia unohdetuksi timantiksi.

Toivoisin tietäväni mitä Kaukasus laulaa tässä.
Se tuntuu niin rauhaisalta...