Aarrekartta

Kuten Henry Jones Jr. sanoi: "X never ever marks the spot."

Synopsis

Muumipeikko tulee Mamman kutsusta keittiöön ja saa kokea, että Myy ja Niiskuneiti harjoittelevat kokkaamista. Nipsu saa tuta pannukakuista, joissa sokeri on vahingossa mennyt suolan kanssa sekaisin. Mamma oli kutsunut Muumin hakemaan hilloa kellarista ja sieltä Muumi ja Nipsu löytävät kartan. Näytettyään karttaa Papalle heille selkeää kartan olevan kuin olevankin aarrekartta ja he lähtevät innokkaina aarteenetsintään. Heidän lähdettyään Muumitalon yllättäen piirittävät hattivatit. Tilanne kuitenkin raukeaa, kun selviää, että yksi hattivatti oli pudonnut kaivoon. Pappa selittää Niiskuneidille ja Myylle hattivattien mahdollisesta menosuunnasta, jolloin Mamma kertoo Papalle , että Muumipeikko ja Nipsu ovat menneet etsimään aarretta. Pappa lähtee pelastamaan poikia, ennen kuin salama iskee puuhun, missä "aarre" on.

Muumi ja Nipsu saavat tietää aarteen sijaitsevan suuren männyn juurella Nuuskamuikkuselta. Lopulta he pääsevät männyn luokse ja alkavat kaivamaan, mutta aarretta ei löydy ja sadekin tulee heidän päällensä. Nipsulle tulee nälkä ja vaikka he luulevat syöneensä kaikki eväät he löytävän Niiskuneidin pakkaamia pannukakkuja, jotka he syövät hyvissä mielin, vaikka ne ovat suolaisia. Mutta sitten hattivatit tulevat männyn luokse ja Muumi muistaa Nuuskamuikkusen sanat männystä. Salama iskee mäntyyn, mutta Muumi ja Nipsu pelastuvat hattivattien ansiosta. Pappa saapuu paikalle ja kertoo itse piirtäneen kartan, jotta voisi joskus nähdä uudestaan hattivattien hehkun tällä kyseisellä paikalla.

---

Toisaalta Muumin älykkyys laskee niin paljon alas,
 että ei osaa tulkita aarrekarttaa...

Oi joi, aarteenetsintää! Aarteenetsintätarinat yleensä ovat hyviä tarinoita. Miettikäähän hetken. Aku Ankassa parhaimmat tarinat ovat ehdottomasti aarteenetsintätarinat. Muumien Aarteenetsintää -jakso on varsin mainio. Indiana Jones, Aarresaari, Monkey Island 2... Lista vaikuttaa loputtomalta ja pelkästä innostuksesta toistelen itseäni kuin avaruusaluksesta.

Aarrekartta ei ole mitenkään huono jakso, mutta se ei ole hyväkään. Hyviä aineksia saamme käsiimme yllättävän hyvin, mutta samalla saamme myös kätemme likaisiksi huonosta materiaaleista.

Myyllä on kyllä pirusti habaa.

Ensimmäinen hyvä juttu onkin se, että kaikki hahmot eivät ole yhdessä samassa kasassa koko aikaa. Lähes kaikki jaksot tähän mennessä ovat olleet uuvuttavia sen takia, että koko Muumitalon väki on löntystelemässä edestakaisin ja jos ei ihan kaikki, niin sitten kaikki lapset. On miellyttävää nähdä Muumin ja Nipsun lähtevän keskenään aarrejahtiin, ilman että Niiskuneiti ja Myy tulisivat väkisin mukaan. Mammakin onneksi estää heitä menemästä, kun Pappa on lähdössä pelastusretkelle.

Toinen on tarinan kulku. Se on sulavaa, eikä jää junttaamaan. Koemme hyvä tarinan tutun, mutta miellyttävän kaavan: sankarit etsivät jotain, mutta sattuvat löytämään kartan ja lähtevät sen innoittamana etsimään aarretta. He kokevat ongelmia ja lopulta joutuvat pulaan, jolloin heidät pelastetaan. Juonenkäänteenä aarretta ei ole olemassakaan, mutta raksi kartassa osoittautuu aarteenomaiseksi paikaksi.

Niiskuneidin olemus tässä jaksossa nostattaa
paljon kysymyksiä sekä yhden shotin taas vaihteeki huulille.

Mutta mitä valkeampi kuva, sen mustempi negatiivi. Tämä jakso pistää miettimään totaalisesti hahmojen ikää ja periaatteessa ajallista järjestystä koko sarjassa. Niiskuneiti, joka on auttanut Mammaa talonhoidossa, huolehtinut veljensä kanssa yksinään kokonaista taloa, järjestänyt juhlat ja teki Hemulitäti -jaksossa ruokaa tädin kanssa ei muka osaa tehdä ruokaa. Minun ei edes tarvitse selittää mikä tässä on väärin, mutta tämän tilanteen tekee pahemmaksi vielä se, että tämä on yksi pääainesosa tarinassa. Aivan. Suolaiset pannukakut pisti Muumin ja Nipsun lähdön aarrejahtiin hauskemmaksi ja heidän tietämättömyys niiden ollessa mukana toimi hyvänä pienenä pelastuksena kurjuudessa ennen hattivatteja.

Sitten ovat nämä hattivatit. Ei siinä se, että Muumit muinaisuudessa I pisti näille mysteerisille olijoille uuden supervoiman, mutta nyt niiden peruselementit on pistetty täysremonttiin.

Kiintoisaa, miten hattivattien koko
vaihtelee jatkuvasti tässä tarinassa.

Minä itse en voi uskoa, että hattivatit olisivat noin sosiaalisen kiihtyneitä, jos yksi jäsen sattuu tipahtamaan kaivoon. Lisäksi niiden määräkin on ihan naurettava. Yhdessäkään jaksossa hattivatteja ei ole ollut noin monta. Ei edes Hattivattien saaressa tai Luolassa ole noin montaa hattivattia edes yhteensä. Tämän koko jutun olisi voinut niinkin helposti korjata paremmaksi ilman turhaa draamaa kuin laittamalla vaikkapa 20-30 kpl hattivatteja kaivon ympärille.

Sitten perusasia mikä tiedetään hattivateista: ne ovat sähköisiä ukoniskun jälkeen. Lopussa näkynyt hattivattien välistä tehty läpikulku, sekä jos nyt halutaan olla pikkutarkkoja paskoja koko pelastautuminen ukkosiskusta, ovat hyvinkin vastoin kaikkea mihin olemme tottuneet aiemmista tarinoista. Muumipappa voisi toki rynniä sähköistyneiden hattivattien ohitse sadetakin ansiosta, mutta on se vähän törkeää hattivateilta olla väistämättä heitä, kun he kerran väistivät Mammaa hänen mentäessään kaivolle. Varsinkin, kun he pelastivat heidät.

"Missä on meidän mönkijät?!"

Palaan tässä vaiheessa tuolla edellä mainittuun jakson ajalliseen järjestykseen. Niiskuneidin osaamattomuus ja lasten tietämättömyys hattivatteista ja salamasta antavat kuvan, että tämän jakson tapahtumat voisivat ehkä hyvinkin olla Pyrstötähden jälkeen. Voisi hyvinkin olla, että Niiskuneiti jäi hetkeksi Muumitaloon harjoittelemaan ruuanlaittoa koko homman jälkeen, mutta se on loppujen lopuksi hämmentävää, kun alamme miettimään Piisamirottaa ja kaikkea muita Muumilaakson tarinoiden kaanonin yleismaailmallisia ongelmia.

Minä tietyllä tasolla toivon, että tämä olisi ollut hyvä jakso. Ihan oikeasti. Kaiken tämän paskan alla on todella surkea elää, varsinkin kun tällä on niin hyvät potentiaalit.

Mikä tässä oikeasti niin hauskaa on?

Yksi asia vielä oli jäädä käsittelemättä: itse kartta. Me näemme sen monen moista kertaa, mutta lopussa, kun Muumi tekee kynällä sinne jotain, mutta siitä ei tule mitään erityistä kartalle. Ainoa ero on muihin karttoihin, että siinä on useampi hattivatti kuin yhdessäkään muussa kuvassa, mutta se ei anna syytä Muumin yllättävään kikatukseen ennen kuin hän lähtee syömään.

Minulla on toki teoria tähän: Japanissa Muumi kirjoittaa siihen jotain, mutta koska japaninkieltä ei oikein osata ulkomailla, niin he ovat jättäneet sen tekstin pois turhaa hämmennystä tuottamaan. Mitä hän siihen kirjoittaa? Sen tietävät vain japanilaiset ja ne onnekkaat jotka ovat löytäneet nämä jaksot japaniksi. Mutta hei, tämähän on vain teoria, muumiteoria. Kiitos, kun luitte!

Sääli, että kultakääreen alta löytyykin suklaan tilalta sitä itseään.

EDIT: Teoria on murrettu ja se osoittautui täysin vääräksi! Mitään tekstiä ei ole, joten nyt lopetuksessa on entistä vähemmän järkeä!