Muumit muinaisuudessa I

Pirun  rannalle sammuneet suomalaiset
turistijuopot, aina saa hävetä!

Synopsis

Muumi kumppaneineen ovat harrastamassa argeologiaa, yrittäessään löytää heidän esi-isien esineistöä. Pappa löytää sirpaleen, josta hän epäilee sen olevan heidän esi-isiensä tekoa, kun taas lapset löytävät hattivattien kätkön. Pappa hakee aikakoneen, joka ei toimi kunnolla. Ratkaisuksi keksitään ukkonen ja sen iskiessä aikakoneeseen muumit siirtyvät aavikolle. Pappa, Nipsu ja Muumi lähtevät etsimään vettä ja löytävät kuivuneen keitaan, josta he löytävät kamelin, joka pillastuessaan vie heidät takaisin aikakoneelle. Paikalliset ovat kuitenkin ajaneet Mamman, Niiskuneidin ja Myyn pois koneelta ja ovat ottaneet heidät mukaansa leirille. Miesväki seuraa jälkiä leiriin ja pelastavat heidät, jonka jälkeen he käynnistävät koneen uudestaan palatakseen Muumilaaksoon.

---

"Ei välttämättä."

Voi ei apua! Aikakone on taas täällä! Tuhotkaa se ennen kuin se tuo suurempaa vahinkoa kuin minun tylsistymisen!

Tämän kertainen jakson alkuosuus oikein ylistää Pappaa. Meillä siis on edessämme sellainen insinööri, jonka tekniikan osaaminen on kolme neljä sukupolvea muuta maailmaa edellä! Ja paskat. Tiedämme kyllä mitä hän oikeasti osaa ja mitä ei.

Papan ähertäessä aikakonetta ja Mamman tullessa potkaisemaan konetta  (mitä ei voisi ikinä uskoa Mamman tekevän tässä sarjassa) meille nousee kysymys: Minne muuten magneetti on kadonnut? Eikö sen pitänyt tuottaa sähköä tohon koneeseen? Muumin ehdotus salaman suhteen on kyllä aikalailla tuulesta temmattu, mikä tosi alkaa olla hyvinkin tuttua kauraa tässä sarjassa.

Miten tämä tilanne voi olla niin kliimaksinen,
että Papan ääneen on pitänyt laittaa kaiku?

Hattivatit ovat päässeet tällä kertaa etusijalle, sillä heidän avulla pääsemme menneisyyteen. Tosin en oikein ymmärrä tätä. Mistä lähtien hattivattien noin pieni kasaantumien tietää noin äkkistä myrskyä? Nuuskamuikkusen kommentti antaa myös sellaisen kuvan, että missä ikinä hattivatteja on, heitä seuraa ukkosmyrsky.

Hahmojen havainnointikyky on taas reippaati alitehoista.

Aavikolle päästyämme olemme taas tylsistymisen uppoavassa valtakunnassa. Veden etsintä on pitkäveteinen osuus tarinassa sekä voimme ikäväksemme vaan pyöritellä päätään, kuinka helposti tämän episodin taustakuvien tekijät ovat päässeet. Taivas on vain lähes yksivärisen sininen ja dyynit peräti erottuvat toisistaan, mutta väriskaala on liiankin yksipuolinen. Luulisi, että hiekallakin on yhtälailla erillaisia sävyjä kuin lumella tai vedellä.

Näin olisin itsekin halunnut tehdä viimeiset kolme jaksoa.

Tavallaan olemme varsin kliseisessä juonikaavassa: naiset joutuvat pulaan ja miehet pelastavat päivän. Eiköhän tämä ala olla jo tämän päivän yhteiskunnassa vähän eripuraa nostattava aihe? Täytyy toki myöntää, että Muumipeikon varma luonne veden etsintään peräti yllättää, sillä olemme tähän mennessä 99% toisen tuotantokauden jaksojen kokonaisajasta nähneet Muumin olevan ihan mammanpoika. Toki hän palautuu bumerangina takaisin "normiin", kun peikkomme inisten kysyy itseltään missä hänen äitinsä on.

Arrrgh! Shub-Niggurathin synnyttämä yksilö! Paetkaa!

Lopun pelastusoperaatio sujuu kyllä suhteellisen ongelmattomana kerronnaltaan, periaatteessa hyvin, mutta siitä nousee kaksi, vähän nirppanokkaisuuden puoleen kaatuvaa kysymystä: voiko kameli (dromedaari) oikeasti hypätä, kuten se tässä esitetään ja mitä ihmeen rotua päävaimo on?

Tällä kertaa Myynkin rakenne on muuttunut.
Lisäksi hän taas lankeaa persoonallisuusteoriaani
jälleen kerran, koska punastelu.

Ensimmäiseen kysymykseen en kyllä onnistu omilla etsintätaitoihini löytämään tyydyttävää vastausta. Löytyy toki joitain Yahoo! -ask juttuja joissa ollaan vastaukseksi yleensä laitettu "lol no get live" -tyylisiä vastauksia. Toki eräästä kysymyssivulta löysin kiintoisan lainauksen, joka kuulema olisi turkkilainen sananlasku:

Cahile söz anlatmak, deveyi hendekten atlatmaktan zordur. 

Explaining something to an ignorant person is harder than making a camel jump over a ditch.

Tuon perusteella kameli ei pysty hyppäämään tai tekemään sitä kovin hyvin. Wikipedia hyvänä/huonona lähteenä ei sano hyppimisestä mitään. Jäljelle siis jää videoanalyysi kamelin juoksemisesta, jonka omalla ja kaverini eläinanatomian tuntemuksella sekä tuon sananlaskun perusteella ollaan päätytty siihen lopputulokseen, että kameli saattaa osata hypähtää, muttei mitenkään niin jalosti tai voimakkaasti kuin hevonen, kuten animaatiossa annetaan ymmärtää.

Ja minä kyllä ymmärrän että animaatiot saavat ottaa vapauksia, mutta olen itse käsittänyt Muumilaakson tarinat suhteellisen vakavasti ottaviksi sarjaksi. Siis ainakin ensimmäisen kauden aikana.

Liekö kyseessä risteytetty yksilö?

Mutta sitten tämä päävaimo. Muut henkilöt vaikuttavat tässä tavan ihmisiltä, mutta kun saamme tarinamme konnan päävaimon käsittelyyn nousee suuri kysymys, että mikä ihmeen olioi hän loppujen lopuksi on, kun hänellä on ihmisen nenä, mutta myös muumien/hemulin kuono? Konnan "kuonon" voimme ymmärtää, koska hänellä on mahdottoman iso parta, mutta miten tämä vaimo taas? Onko hänellä sitten niin julmetun iso leuka, että se työntyy noin pitkälle eteen? Jos noin on niin täytyy myöntää, että tällä sheikillä on varsin erikoinen naismaku, joka toki selittää miksi hän on niin hurmioitunut Niiskuneidistä. Jalkavaimoissa ei moisia yksilöitä näy, mutta luulisi, että arabeille jalkavaimojenkin ulkonäkö on loppujen lopuksi tärkeässä asemassa lukumäärän suhteen. Toki miten voin moista tietää, kun en ole niin paljoa heidän kulttuuriin tutustunut ja olen varmasti tietämättömyydelläni saanut Arabimailta tulleet maahanmuuttajat vihaisiksi.

Palataampa takaisin itse jaksoon. Se ei itsessään ole (onneksi) niin huono kuin kolme edeltävää jaksoa, mutta ei se mikään hyvä ole. Tarina laahaa liikaa veden kanssa ja aavikoiden taustat ovat aikalailla liimaa leikkaa menetelmän oloiset, mutta animaatio on jokseenkin paremman puolella kuin tavallisesti. Tällä jaksollahan on jonkintasoinen meemilegenda ylisuurien silmien ansiosta. On toisaalta aika ihme, ettei tästä jaksosta olla käytetty materiaalia STP-videoihin.

Tarinan lähdettä en käsittele vielä, sillä tämä valitettavasti on ensimmäinen jatkokertomus koko sarjassa! Sen käsittely nähdään siis seuraavassa kirjoituksessa, koska minulla on vähän puuhia tehtävänä tulevan hiitoloman aikana.

Puolivälissä pojat ollaan kohta... Puolessa välissä...