Muumilaakso: Maailman viimeinen lohikäärme

Lohinorsu palasi festareilta.

Muumilaakson Tarinoiden jakso Maailman viimeinen lohikäärme/Muumipeikko löytää lohikäärmeen ei ole kuulunut omiin suosikkeihini. Jakso on turhan hiljainen taustamusiikkien suhteen, mutta tuohan sekin oman vivahteensa jakson alakuloiseen tunnelmaan. Yleensä jätän kyseisen jakson välistä, kun olen katsomassa jaksoja putkeen. Tiukka naapuri/Viljonkka muuttaa naapuriin onkin paljon mielekkäämpi.

Muumilaakson Maailman viimeinen lohikäärme taas on edeltäjäänsä nähden parempi kokonaisuus. Ainakin omissa silmissäni jakso näytti paremmin koodulta kuin kaksi edellistä. Valaistus oli paljon harkitumman oloista enkä havainnut klaffivirheitä. Ensimmäisen jakson jälkeen nähdyssä dokumentissa olikin paljon kuvaa Sophia Janssonin kritiikistä, mitä hän antoi hänelle esitetyn jakson animatronesta, joten tekijätiimi on mahdollisesti tässä vaiheessa päässyt eroon lasten kengistä.

"Jaa, että sinulla on 'lohikäärme' huoneessasi~?"

Kun ensimmäisestä jaksosta itkettiin, miten levoton se oli ja kuinka ei niin levoton oli toinen jakso, niin tässä jaksossa oli koheltelu ja rauhallisuus tasapainossa keskenään toistensa kanssa. Palaan sinällään ensimmäisen jakson puoleen, että se teki oikein ollessaan "erilainen". Muumit ovat turhankin pitkään olleet suunnattu pienille lapsille, joten on hyvä, että sarja on ottanut nimenomaan sarjakuvamaisen, kieroilevan humoristisen otteen. Sarjakuvat olivatkin vähän kypsemmälle yleisölle tarkoitettu, ja sen näki. Muumipeikko oikeasti sanoo Vaarallisessa talvessa, että hänen pitää tappaa herra Virkkunen, jotta naisväki rauhoittuisi.

Noin rujoksi tämä sarja ei mene. Niin isoa riskiä en usko tämän studion vetävän. On kuitenkin kiintoisaa nähdä, miten tietyt adaptaatiot saavat niin iskostetun kuvan alkuperäisestä lähteestä.

Das arche...

Mutta takaisin lohikäärmeeseen ja Nuuskamuikkuseen ihastuneeseen valkoisen rodun edustajaan. Pidin jakson koomisesta etenemisestä, miten alussa näimme dramaattisen ja leikkisän Muumin, ja kuinka siitä päästiin Myyhyn, joka oli ensimmäistä kertaa huumorin uhri aivan olan takaa. Vilijonkan ensiesiintyminen antoi viihdyttävän erilaisen kuvan Muumilaakson tarinoiden tiukkapipoon.

Jakson lopetus jäi edellisistä jaksoista varsin avoimeksi. Kahdessa ensimmäisessä on ollut selkeä kuva mitä tulee olemaan seuraavaksi luvassa. Muikkunen mainitsee joen tulvivan, joten ensi viikolla mahdollisesti alkaa Vaarallinen juhannus? Olisi toisaalta hauskaa olla väärässä tämän arvauksen kanssa.

Ja nähtävästi en olekaan vähään aikaan saanut ilmoitusta uusista kommenteista. Pitäneet ruveta näitä katsomaan läpi, poistelemaan mahdollisia spämmejä ja ehkäpä vastailemaankin huomenna, jos löytyy vastaamisen arvoisia viestejä. Pahoittelen, mikäli joku on ottanut nokkiinsa vastailemattomuudestani.

Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi parituskuvia kihlatulleni?