maanantai 18. maaliskuuta 2019

Muumilaakso: Kelluva teatteri

Kasvatuslaitos.
Vetisen sohjoisessa säässä Muumilaakson suuri tuhotulva tuntui suhteellisen ajankohtaiselta näin jättilammikoiden aikakaudella. Ainakin vetisyyden suhteen.

Vaarallinen juhannus -kirja itsessään on muistilokeroissani tyhjentynyt vähän turhankin perusteellisesti. Se onkin kuulunut omiin uusintalukulistaani suhteellisen pitkään. Tätä urakkaa varten pitäisi lukaista muutkin muumit, sillä luin ne joskus teinivuosieni jälkihujakoiden alkupuolella. Eli toisin sanoen lukiossa. Suosikkikirjani Taikatalven luin viimeksi kaksi vuotta sitten.

"Älä huoli, ei tämä ole Yksinäiset vuoret."
Olin sinällään pettynyt, miten tämä juhannus oli vain yhden jakson mittainen, mikäli se olikaan juhannus. Tällä kertaa jaksossa tuntui olevan puolin ja toisin hyviä ja harmittavia aineksia. Harmillisuutta tilanteeseen toikin nimenomaan, miten paljon tavaraa jäi pois kyseisestä tarinakaavasta. Onneksi niitä ei ollut niin paljoa, että koko jakso olisi mennyt siitä piloille.

Alan pikkuhiljaa toivomaan, että Nipsu alkaisi saamaan isompaa osaa tässä sarjassa. Jos Elina Salo on se aito ja oikea Pikku Myy, niin Markku Haussila ansaitsisi samanlaisen pystin Nipsusta. Nipsun dialogien näyttely on sanoinkuvaamattoman tyylikästä, että Haussila nimenomaan tekee sen, mitä jokaisen ääninäyttelijän pitäisi tavoitella, mieluiten henkensä uhalla: katsoja unohtaa, että hahmon äänen takana on näyttelijä. Ville Haapasalo muuten alkaa kuulostamaan paremmalta roolissaan.

”Suoraan sanottuna, kultaseni, en välitä hittojakaan.”
Tarina oli lyhyydestään huolimatta mielenkiintoinen ja pikkuriikkisen outokin. Emman nousu siivoojasta teatterivastaavaksi oli hienotunteisesti toteutettu, mutta hänen osansa masentuneena "en koskaan enää tee työtäni sen onnettomuuden jälkeen" oli omaan makuuni heikosti toteutettu. Mutta näimme ensimmäistä kertaa miespuolisen vilijonkan, mikä on kyllä hyvin poikkeuksellista. Tai oikeastaan, näemme edes hetken ajan elävän miespuolisen vilijonkan, sillä niistä muistelisin Janssonien tehneen vain yhden kuvan ja sekin on Emman ukkovainaa. Käytin varun vuoksi molempia Janssoneita, eli Tovea ja Larsia, varmuuden vuoksi, sillä sarjakuvista on nyt tällä hetkellä muisti taas kerran löysänä.

Älkää kiinnittäkö huomiota verhon takana oleilevaan naiseen.
Outoa jaksossa oli itse tulva. Lopun suuri pyörre on todella hämmentävä juonta edistävä elementti, jopa muumien maailman standardien mukaan. Toisaalta ihmeitähän Muumilaaksossa tapahtuu.

Loppu tosin oli nyt poikkeava, sillä se ei jätä mitään vihjettä. Valitettavasti, kun tarkistin Haussilan nimeä Internetin syövereistä, onnistuin vahingossa löytämään, mikä on seuraava jakso. Suoraan sanottuna, minua vituttaa. En häpeä sanavalintaani, sillä kiroilutaso on ollut Asterix ja viikinkien jälkeen saa-aamattoman! Öhöm, alhainen.

"Kun vuorille käyn, sulosoinnut kuullen~"

3 kommenttia :

  1. Ihanaa kuulla, etten ole ainut jaksoon pettynyt. Hälytyskellot soivat jo siinä vaiheessa, kun huomasin Areenassa jakson nimien perusteella, ettei tämä saaga tule jatkumaan pidemmälle. Itseäni harmittaa vähän turhankin paljon, mutta toisaalta onneksi Muumilaakson tarinoita toteutti tämän suht uskollisesti.

    Vaarallinen juhannus -kirjamateriaalista on karsittu arviolta 85 prosenttia pois, mm.
    - tulivuori ja hyökyaalto
    - Muumipeikon, Niiskuneidin ja Myyn erkaantuminen muusta perheestä
    - Nuuskamuikkusen kostokeikka ja hattivattigate
    - ...ja siitä seuraava lapsikatradilemma
    - Muumipeikon ja Niiskuneidin (ja Vilijaanan) vankilareissu, eeppinen pako, "on kielletty" -kirjaelmat ja villasukat
    - Muumipapan näytelmä ja se jalopeura (tähän tullee tosin jakson perusteella muutos?)
    - koko Juhannus ja (henk.koht. mielipide) taianomainen tunnelma sen ympärillä
    Eli eipä muuta jäänyt kuin Muumipeikon kaarnalaiva, Emma, teatteri ja sen kummalliset kommervenkit. Ei näin, kun materiaalista olisi saanut ties millaisen seikkailun.

    Huomasitko, kuinka muumiperhe vaikutti olevan jo etukäteen tietoisia, mitä teatteri ylipäätään tarkoittaa? Tai sitten vaikutelma ei vaan välittynyt niin vahvana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samainen nyymi vielä lisää: edellisestä listasta jäi hölmöyttäni mainitsematta kirjassa merkittävien Homssun ja Miskan/Miisan poisjättö. Hukattu mahdollisuus, koska ajatusmaailmaltaan vastinpariset sivuhahmot olisivat olleet herkullinen lisä. Tosin ei heitä nähty Muumilaakson tarinoissakaan edes integroituna johonkin muuhun juonikokonaisuuteen Muumilaakson marraskuun Tuhdon tavoin.

      Yritän olla seuraavaksi spoilailematta, kun minä niin mieleni pahoitin erehdyttyäni lukemaan tulevien jaksojen kuvauksia Areenasta. Tällainen kirjalähteiden (pää- ja sivu)juonien pilkkominen ja typistäminen yhden jakson pituisiksi kun ei jää tähän. Näen tämän huonona ratkaisuna erityisesti kirjojen kokonaisuuden kannalta. 20 minuuttiin ei millään saa niiden monia nyansseja ja ulottuvuuksia, eikä tulos siten tee mielestäni oikeutta alkuperäislähteille. Nimittäin juuri nämä seikat yhdistettynä monipolviseen ja ennalta-arvaamattomaan mutta eheään ja helpostiseurattavaan juoneen kaikkine mietelmineen ovat juuri se suola, mikä minua kirjoissa eniten viehättää. Siksi minua kiinnostaisikin kuulla, miksi tällaiseen juonten typistelyyn ollaan ylipäätään päädytty. Eikö enää luoteta lasten kärsivällisyyteen ja keskittymiskykyyn seurata mitään jatkuvajuonisempaa? Saman olen valitettavasti huomannut muunkin television lastenohjelmatarjonnan osalta. Mahdolliset kodama-sarjat kuten Pokémon poislukien en ole vuosikausiin törmännyt Willy Foggin, Alfred J. Kwakin, Kaukametsän pakolaisten ja Sandokanin kaltaisiin kokonaisuuksiin. Otanta on kylläkin kerätty lähinna arki-iltojen Pikku kakkosen perusteella. Sivistää siis saa.

      Pahoitteluni tästä spämmäilystä. Lähipiirissäni ei oikein ole muita Muumeihin vihkiytyneitä, joiden kanssa keskustella analyyttisesti. On ollut kiva lukea kritiikkiä fanilta, joka tulkintani mukaan katsoo Muumilaaksoa avarakatseisesti, vaikka siellä nostalgiassa elää vahvana se teh Muumianimaatio.

      Poista
    2. Sinällään toki tällainen typistely on vain karua totuutta, kun jaksoja on vain saatu suunnittelupöydälle 13 kappaletta. Jos tämä sarja saa lainkaan menestystä, jota itse ainakin toivon, niin saatamme hyvällä säkällä saada toisen tuotantokauden, joka toivottavasti olisi sen perus 26 jaksoa. Toisaalta ehkä uskottavampaa on, että saamme toiset 13 jaksoa, että saamme siten ns. kokonaisen tuotantokauden.

      Lapsien myötä olen palautunut taas lastenohjelmien pariin astettain. Omalla kokemuksella ei enää tule oikein puolen tunnin kestäviä lastenohjelmia, ellei kyseessä ole ns. isoille lapsille, jotka heräävät vähän myöhemmin katsomaan Galaxin tarjontaa. Galaxin ohjelmat ovat sinällään jääneet vähemmälle, kun esikoistyttöä ei ole kiinnostanut ne, plus itselläni on nyt viikonloput ängetty täyteen uinteja molempien tyttöjen kanssa aamusta.

      Ei tarvitse huolehtia spämmistä. Itsellä toki pitäisi vähän ryhdistäytyä kommenttien vastailun suhteen kun jokseenkin nolottaa nyt vastailla näihin vanhoihin kommentteihin kun ne on lähetetty niin "kauan aikaa sitten".

      Poista