sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Tervetuloa hattivattien saarelle

"Kukaanhan ei nähnyt parin kuun poissaoloa?"

Voi kurjaa, tätä jaksoa ei voi olla katselematta vailla sitä, että ajatuksiini puskee SinäTuubaPaskojen lainauksia tsaareineen, Nuuskaneiteineen ja Harvia-kiukaineen. Eihän sitä kukaan vastusta, mutta kyllä tätä voisi yrittää ajatuksella katsoa ilman seitsemää Eminemiä, tankotanssia ja Papan rekrytointimainosta.

Tätä jaksoa on ollut aina hauska katsella ja ei siis ole ihmekään, että STP-videot ovat osanneet ottaa jakson omakseen ja luoneet monia hauskoja lainauksia sekä muistettavia editointeja. Tätä ei pystykään katsoa vakavin silmin kuin pelkästään lapsien kanssa, joiden kanssa pitää malttaa puhumasta liian värikkäällä kielellä.

Me oomme joukko vallaton, kotimme on Bonbon~

Alun arkinen meno on mieleistä seurattavaa. Keskivaiheen veneily tuo meille sen, mitä veneily voi olla: innostavaa ja luonnon tarjonnan lumoa sekä auttamatonta tylsyyttä, kun vaikka mennäänkin eteenpäin, tuntuu kuin ei olla pääsemässä minnekään. Saaren kasvillisuus tuo huomattavaa eksotiikkaa jo tutuille Muumilaakson kuusimaisemille. Loppupuolella tuleva myrsky tuo erilaisempaa tunnelmaa. Alkaa olemaan kuvia, joissa ollaan enemmän tunnetilaa luomassa. Papan päätös on pitkää ja harkitsevaa sekä Nuuskamuikkusen myrskyn vastaanotosta syvällistä. Hattivattien uhkaavuus ensin outoina salamaa himoitsevina odottavina otuksina ja sen saatuaan ovat paljon yhtenäisempi joukko huojumassa kuin viljapelto on omanlainen kokemus itsessään.

Dialogi on värikästä ja toteutus hauskaa. Tämä on varmasti minulle ensimmäinen kerta, kun suht vakavasti mietin uuden dubin katsomista, sillä YLEn dubissa on muutama hieno sana, joita ei varmasti sanota englantidubbiin pohjustautuvassa ja suomenkieltä köyhdyttävässä dialogissa. Näitä sanoja ovat mm. tyven sekä ukonnuoli. 
"Tätäkö tää perkeleen digitaaliaikakausi nyt sit saatana on?"

Hemuli astelee omaa linjaansa nostaen kuonoaan tankoa päin ja päätyy omilla toilailuillaan pulaan sekä yksilöllisellä että ryhmätasolla. Hemuli samalla tuo kypsyysnäytteen heiton katsojasta: heittikö Hemuli tahallaan köyden maahan? Lasten kanssa ensimmäisiä kertoja katsoessani tällainen kysymys nousi ilmaan ja ainakin nykyinen keskimmäinen mukula oli sitä mieltä aikoinaan, että Hemuli heitti köyden tahallaan pois. Muistelisin joskus aikoinaan kuulleen jonkun aikuisenkin päätyneen samaan loppuratkaisuun. Kiintoisan huvittavaa tulkintaa tilanteesta, missä hemulimainen innostus vyöryää rationaalisen ajattelun edelle.

Vaikkei Muumipeikko putoakaan pää edellä kuistin katolta tai Myy ole ammuttuna keittiön oven vieressä eikä nähdä Ahvenanmaata sensuroiduilla tisseillä, Tervetuloa hattivattien saarelle antaa meille hyvin kantavan tarinan, josta saadaan jännityksellä odottaa ensi viikkoon, miten muumit kumppaneineen selviävät saarella, kun vene on karkaamaisillaan ja hattivatit ovat sähköistyneet.

Ehdoton A

Pelkkää Heliumin tankotanssiahan tuossa vain oli...