Muumit muinaisuudessa II

Paskamyrsky tulossa, karkuun!

Synopsis

Muumit ovat edelleen aavikolla. Nipsun tullessa jano ja Myyn suivaannuttua siitä vesipullo lentää kaukaisuuteen, mistä he kaikki löytävät pyramidin ja sfinksin. He kiipeävät pyramidiin ja päättävät siellä selvittää pyramidien ja sfinksin arvoituksen. Kaaduttuaan Nipsun ansiosta alas pyramidista Muumi alkaa kaivamaan pyramidiin sisäänkäyntiä. Nipsun ansiosta he kaivavat liian syvälle, jolloin pyramidi romahtaa kasaan. Egyptiläiset nappaavat muumit sekä heidän kumppaninsa ja alkavat repimään muumeilta päitä irti, koska he epäilevät heidän olevan valepuvussa. Lopulta egyptiläisille valkenee, että muumit ovat saapuneet Auringon maasta. Muumit kuitenkin karkaavat takaisin aikakoneelle ja päätyvät keskelle sirkusareenaa. Heille valkenee, että he ovat edelleen Egyptissä ja he ovat päätyneet Kleopatran aikaan. Kuningattaren kauneudesta huumautunut naisväen on pakko saatava tietää Kleopatran kauneuden salaisuudet ja he lähtevät suinpäin hänen palatsiinsa. He eivät kuitenkaan pääsisi mahdollisesti kuin vasta kuukauden päästä tapaamaan häntä, niin he jättävät miesväen pitämään paikkaa jonossa, kun he käyvät kaupungissa. Kaupungilla he tapaavat sanansaattajan, jolla on viesti Kleopatralle, jolloin he kaikki pääsevät sen turvin palatsiin jonon ohitse.

Palatsissa Kleopatra on surun murtama, kun hän saa kirjeen ja muumit alkavat tutkia paikkoja. Myy saa kuningattaren luvalla viedä hänen meikkirasiansa. Käärme luikertelee Kleopatralta, mutta se ei ole myrkyllinen. Murtunut Kleopatra luulee muumitalon väen olevan Varjojen maasta, jolloin muumit vievät hänet aikakoneen luokse viemään hänetkin Muumilaaksoon. He eivät pääse matkaan, kun yllättäen kenraali Antonius saapuu paikalle ja Kleopatra saa taas olonsa paremmaksi, sillä Antonius tunnustaa hänelle rakkautensa.

Muumilaaksossa heitä ovat olleet odottamassa Hemuli, Poliisimestari sekä Nuuskamuikkunen. Ilmestyttyään paikalle Muumipeikko ja Niiskuneiti alkavat uudelleen näytellä Kleopatran ja Antoniuksen session, mutta Muumi sattuu liukastumaan, jolloin heitä katselleet Pappa, Nipsu ja Myy alkavat nauramaan.

---

En olisi voinut uskoa, että se oli oikea paskamyrsky...

Tiedän, että on vähän ennen aikaista juhlia, mutta ollaan nyt jo päästy yli puolen välin Tanoshii Mumin Ikka: Boken Nikki -sarjassa. Monotoonisesta äänestäni ja vaakasuorassa olevien suun sekä kulmakarvojen asennosta varmasti osaatte kuvitella minun olevan ihan pakahtuvani onnesta.

Historiaa harrastavana ihmisenä tämä jakso on täynnä kaikkea sellaista, mistä minä voisin valittaa ja ulista. En kuitenkaan aio pitää mitään historialuentoa, sillä tiedän varsin hyvin, että se ei kaikkia kiinnosta, mutta haluan tietenkin nostattaa muutaman tärkeän pointin, missä tämä sarja vetelee ihan omiaan.

Giza on jännä paikka, kun ei ole minkäänlaista satamaa
tai viljelysalaa Niilin varressa.

Ensimmäisenä aiheena olisi pyramidit. Sarjassa väitetään selkeästi, että niiden rakentamiseen olisi kestänyt monta sukupolvea, mikä on täysin väärä fakta. Todellisuudessa pyramiidien rakentelussa kesti tähtitieteellisen pitkä aika: 10-20 vuotta. Lisäksi sen tuhoutuminen yhden palan mennessä pois sijoiltaan vaan on aivan liian hölmö. Yllättävää kyllä, sarjakuvassa koko romahdus toimi ihan hauskana vitsinä.

Onko tämä muinainen Egypti?

Toinen sitten taas on Kleopatran ajan arkkitehtuuri sekä kansalaisten pukeutuminen. En ole mikään täysivaltainen asiantuntija Egyptin suhteen, mutta minusta kaikki on vielä aivan liian arabimaista, sillä egyptiläiset eivät harrastaneet kupoleita. En voi kuollakseni muistaa (lukekaa "olen laiska ja en jaksa tarkistaa") milloin arabiheimot tulivat Egytiin, mutta luulisi, että heidän tulo ei olisi korvannut kaikkia egyptiläisiä rakennuksia heidän arkkitehtuurisuuteen sekä pukeutumistyyliä yhtä helposti mukanaan kuin jenkkiläisten mukana tuotu demokratia bikinipukeutuvine naisineen Irakiin.

Nyt kun olen suurimman osan lukijoista jo karkoittanut muinaisen Egyptin historialla onkin hyvä aika palkita niitä lukijoita, jotka ovat jaksaneet rypeä näiden lävitse palaamalla takaisin muumeihin.

Kyllä vain Mamma. Minustakin tämä on varsin epämielyttävää.

Kehittämäni persoonallisuusteoria on ollut muutaman jakson ajan vähäisessä valossa, mutta tässä jaksossa se jälleen kerran korostuu niin suureksi, että siitä mahdollisesti on tulossa enemmän asiaa kuin kaksi lyhkäistä lausetta.

Tällä kertaa saamme ensimmäistä kertaa parrasvaloihin itse Muumimamman. Luulisi, että hän ei missään tapauksessa pitäisi ulkonäköään asiana numero yksi, sillä mehän emme näe häntä missään muussa asussa kuin esiliinassaan. Toki hänellä on ollut joitain asuin kappaleita olosuhteen pakosta, kuten valkoinen liina pään suojana Viidakko-trilogian ensimmäisessä osassa sekä valkosipulit Vampyyrissä. Tässä jaksossa hänet on tavallaan alennettu Niiskuneidin tasolle kauneuden halun suhteen, mikä tekee hänestä epämammamaisen, mihin olemme tottuneet.

Mistäköhän Pappa tuonkin repäisi?

Mamman persoonan muutos tulee loppujen lopuksi suhteellisen salakavalasti esiin. Kun muumit ovat ihailemassa Kleopatraa, niin Mamma mainitsee, että olkoot nainen kuinka kaunis tahansa, hän haluaa olla vieläkin kauniimpi ja toteaa sen olevan ihan pöhköä, vaikka itsekin myöntää ajattelevan sitä vähäsen. Tuon kyllä voin kyllä laittaa oikean Mamman piikkiin, mutta kun hän lähtee juoksuun Niiskuneidin ja Myyn perässä selvittämään Kleopatran kauneuden salaisuutta, minä joudun nostamaan käteni ihmetyksen takia ja sanomaan ihan ääneen "mitä ihmettä?"

Kaksinaismoralismia: Mamma kieltää Myytä koskemasta
tavaroihin ilman lupaa ja on samalla tekemässä sitä itsekin.

Pikku Myykin voidaan jälleen nimetä tässä µ:ksi, sillä hänelläkin on intohimo olla kaunis. Joudun taas nostamaan Mymmelikortin pöytään, sillä oikea Myy ei todellakaan ole kiinnostunut ulkonäöstään, eikä varsinkaan seurustelusta, toisin kuin hänen siskonsa. Lisäksi µ:tä painavat kaikki muutkin persoonalliset häiriöt, mitä olemme jo käsitelleetkin edellisissä kirjoituksissa.

Tarina on erittäin laiskasti kirjoitettu. Maailma on suuruudestaan huolimatta erittäin tyhjä sekä kaikki sen päällä tallustelevat sivuhahmot ovat vain pelkkiä sivuhahmoja joiden tehtävänä on olla vain -yllätys yllätys- sivuhahmona. Tarina ei onneksi mene romanttisessa annissaan samalle ärsyttävyyden asteelle kuin tämän sarjan kaksi ensimmäistä jaksoa, mutta se on silti puuduttavaa, sillä Kleopatran ja Antoniuksen nimiä toistellaan lähes tulkoon joka lauseessa. Lisäksi kaikki sivuhahmot ovat suoraan tulleet Nuuskamuikkusen muotista, myös jopa Kleopatra. Tuokin jo yksinään alienisoi tämän jakson muista Muumilaakson tarinoista.

Lisäksi tässä jaksossa jostain kumman syystä käytetään silmiä ripovaa ulkozoomausefektiä, kun nähdään ensimmäistä kertaa pyramidi sekä muumien näköiskuvat seinällä. Itse en ymmärtänyt lapsena tuota efektiä, enkä edelleenkään. Yritetäänkö sillä vain korostaa tilannetta nyt jotenkin dramaattisesti? Jumalkuvat ymmärtäisin, mutta pyramidi...

Omasta mielestäni tämä oli sarjakuvassa vähän härskimpi...

Ja kuten mainitsinkin edellisessä kirjoituksessa, tällä on lähde, jonka referaation laitan taas kun olen muissakin kirjoituksissa sen laittanut. Ja spoilaan suoraan: parempi on tarina kaikilla osa-alueilla.

Muumitalon pihamaalle saapuu arkeologi, joka julistaa sen arkeologiseksi kaivaukseksi ja alkaa tekemään siellä hommia huonolla menestyksellä mm. rikkomalla Muumitalon vesiputken. Pappa saa tietää, että arkeologi on paroni, ja että oikealla arkeologisella löydöllä voi saada itselleen aatelisnimen. Von Muumi -aatelisnimi silmissään Pappa menee perheineen takaisin ajassa muinaiseen Egyptiin yritettyään ensin itse arkeologiaa Muumilaaksossa huonolla menestyksellä. He kuitenkin ajautuvat aavikolle, missä he tapaavat erakon, joka elää vain heinäsirkoilla. Arabit nappaavat Niiskuneidin, mutta hänet korjataan takaisin aika pian. Tuhottuaan vahingossa pyramidin muumit menevät egyptiläisten kaupunkiin, missä heidän päitä aletaan repiä irti, koska jumalaksi pukeutuminen on kielletty lailla. Kun he havaitsevat, että he eivät ole valepuvussa he vievät muumit jumalallisina virtahepoina faaraon ja hänen vaimonsa luokse. Faarao haluaa mennä naimisiin Mamman kanssa ja vaimo Papan kanssa, koska he eivät kestä toisiaan, sisarruksia kun ovat. Muumit lähtevät pois palatsista ja menevät Kleopatran aikaan. Ovelasti tuomalla hyviä uutisia Antoniukselta Kleopatralle muumit pääsevät sisään palatsiin ja kuultuaan tekaistun uutisen Kleopatra antaa Papalle kiitollisuudessaan lahjan. Paikalle kuitenkin saapuu Antonius, joka lähtee jahtaamaan muumeja takaa, jolloin muumit taas menevät koneelleen ja siirtyvät takaisin Muumilaaksoon. Papan näyttäessä lahjaansa arkeologille hän sanoo sen olevan väärennös, koska se on liian uusi, vaikka siinä oli korttikin Kleopatralta.

Joopa joo. Tuosta versiosta voisi vielä sanoa sen, että egyptiläiset näyttävät enemmän hieroglyfimäisiltä (ja siten enemmän janssonmaisilta) kuin tässä, ja Kleopatralla oli oikeasti kunnon nenä, sillä hänen nenäähän kehuttiin varsin hienoksi.

Muumipeikon ja Nipsun käyttäytyminen Kleon ja Anton
ympärillä on lähes loukkaavan epäkohteliasta heitä kohtaan...

Mitenkäs tämä ensimmäinen jatko-osaan katkaistu tarina sitten toimi? Voin sen todeta, että hyvät lähtökohdat sillä oli, mutta heti kun pääsimme ajassa (köh) taaksepäin niin koko homma kaatui kuin korttikasa. Hidastuksella tosin.

Toisin kuin ensimmäinen osa, tämä toinen oli selkeästi laiskemmin tehty sekä tarinan kerronnaltaan, että animoinniltaan. Periaatteessa ensimmäinen osan loppu antaisi sellaisen kuvan, että koko juttu olisi loppunut siihen ja he olisivat palanneet Muumilaaksoon. Tästä voidaankin sanoa, että tämä jakso on ihan turha katsoa läpi. Perkele!

Kuusi sanaa tästä jaksosta:
Run away run away run away!