sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Koulu kutsuu

Miksi he nauttivat aamiaista olohuoneessa?
Ja mikä Nipsua vaivaa?
Synopsis

Aamulla Myy, Niiskuneiti ja Nipsu tulevat alakertaan ja näkevät siellä vieraan miehen. Papan maatessa sohvalla he luulevat miehen olevan murtovaras, joka on tyrmännyt Papan. Tilanne rauhoittuu, kun Pappa herää ja alas kivunnut Muumi kertoo miehen olevan Papan ystävä. Mies esittäytyy olevansa Hömelö.

Aamukahvilla Hömelö ja Pappa kertovat taustatarinaansa ja he tekevät pienen kepposen antamalla lapsille vieteriukon lahjaksi. Selviää, että kaksikko on ollut varsin rasavillejä koulussa ja heidän muistellessa sitä he keksivät käydä siellä vierasilla. He menevät heidän vanhaa kulkureittiään pitkin koululle ja kiipeävät puuhuun muistelemaan menneitä. Koulun rehtori saapuu paikalle ja hän vaikuttaa siltä, että hän pitäisi heitä edelleen koululaisina. Hän määrää heidät siivoamaan ja silloin heidän perässä olleet lapset eli Muumi, Niiskuneiti, Myy ja Nipsu paljastautuvat, sillä he seurasivat heitä salaa kouluun. Rehtori luulee heitä kaikkia sukulaisiksi. Hän kutsuu heidät joka vuotiseen tähtijuhlaan ja johdattaa heidät pukuhuoneeseen, missä he alkavat valkkaamaan itselleen pukua ja tapaavat paikallisen sakin johtajan, Vertin.

Kesken siivoilun Pappa ja Hömelö menevät rehtorin huoneeseen, sillä he näkivät Vertin menevän sinne. He päättävät pitää kisan siitä, kuka tekee paremman jekun rehtorille. Vertti jättää kissan rehtorin päähinelaatikkoon.

Juhlissa Vertin pila menee pieleen, sillä kissaa ei ole rehtorin päässä vaan Nipsun. Kipinä sattuu laskeutumaan kissaan ja se alkaa raapimaan Nipsun kasvoja. Välikohtauksen jälkeen rehtori on sytyttämässä kokkoa, mutta soihtu yllättäen sammuu. Rehtori vilkaisee soihtuun ja saa ilotulituksen naamalleensa. Kaksikko on ensin innoissaan jekusta, mutta tilanne menee vakavaksi, kun rehtori ei nousekaan ylös. Hän kertoo heikolla äänellä haluavansa nähdä erään kuvan ennen kuolemaansa. Kaksikko ryntää sisään ja löytää kirjahyllystä kaksi kuvaa, jotka he tunnistavat omiksi piiroksikseen rehtorista. Rehtori kuitenkin on tullut heidän perässään ja ilmoittaa nauraen naruttaneensa vaihteeksi heitä ja sanoi kyllä tunnistaneensa heidän olevan aikuisia. Ja niin juhla saa jatkua.

---

Miksi Muumipeikko on niin tietävinään
tämänkertaisesta kertakäyttöhahmosta kaiken?
(Tämä kysymys ärsyttää ainakin minua ihan suunnattomasti)

Voi tätä ironian määrää! Juuri kun valmistun, niin minun eteen paiskataan koulujakso!

Kaupan päälle vielä Papan kauhukuva toteutui, sillä tämänkertainen jakson ensimmäinen kuva jo kajahtaa silmille huonossa laadussaan kuin leijonaa karkuun juokseva pahkasika. Oikeastaan koko ensimmäinen kohtaus on äärimmäisen laiskasti toteutettua tavaraa. Suurimpana kysymyksenä tästä kohtauksesta nousee Muumipeikon "tärkeydestä", kun muiden piti hänet varta vasten kutsua alas ja määrätä hakemaan poliisi. Totta kai porukat voivat olla paniikissa, mutta Muumin kutsuminen kutsumaan poliisi on vain...jotain... täysin käsittämätöntä, kun he olisivat voineet tehdä sen ihan itse.

Mikä Hömelön silmää vaivaa?

Jos nyt jotkut olivat itkeä uliseet Bernando da Pinchin maamerilentokoneesta niin tämä jakso pistää koko muumikaanonin täysin ikkunasta pihalle. Hömelön ja Papan historiikki on kyllä sellaista soopaa, että sille ei löydä minkäänlaista lokeroa.

Ensin olisi toki Papan muistelmat, joissa jäimme siihen missä hän tapaa Mamman. Käykö sitten niin, että Itsevaltias määrää Papan menevän Muumilaakson lähettyville olevaan kouluun? Jos näin on niin täytyy sanoa, että Pappa on kyllä reilusti yli-ikäinen moisiin temppuihin, kuin tässä jaksossa annetaan ymmärtää. Ainoa mahdollisuus olisi, että hän olisi käynyt koulua orpokotiajoilla, mutta luulisi hänen kyllä kertoneen muistelmissaan moisen ajankohdan, kun hänellä kerran on ollut noin hyvä ystävä.

Lisäksi emme pääse täyteen varmuuteen siitä, tunteeko Mamma edes Hömelöä? Muumi kyllä näytetään tuntevan hänet melkein kuin hän olisi vakiovieras Muumitalossa, mikä sinällään on niin typerää kuin olla ja voi, mutta Mammasta jää nyrkin mentävä kysymysmerkki.

Epäsosiaalinen vai muuten vajaa?

Hömelö itsessäänkin on minusta vähän huolestuttava hahmo. Jos kuuntelette hänen dialogiaan niin hänhän rykii lähes jokaisessa lauseessaan. Tokihan se antaa vähän erillaisempaa kuvaa, mutta Ilkka Merivaaran ääni ei kyllä mitenkään muuten eroa oikein mitenkään muista vierasrooleistaan, mikä toki on vähän sääli. Itse toki olen mennyt aivoituksissa niinkin syvälliseksi, että liekkö Hömelöllä jonkin tasoinen riippuvuus johonkin poltettavaan nautintoaineeseen jatkuvan ryinnän takia. Lisäaineistoksi väitteelle voisi lisätä sen, kun hän on Papan kanssa kasvokkain, hän ei edes katso Pappaa silmiin.

Tämän kertainen episodi on sinällään erikoinen, että se pistää ihan rankkitynnyrikaupalla kysymyksiä ilmaan vastaamatta yhteenkään. Yksi suurimmista näistä on, että mitä ihmeen rotua tämä koulun rehtori on? Kuuluuko hän tähän omituiseen muumihemuli-ihmishybridiin, kuten sheikin päävaimo? Kuten sanoin, minulta ei kyllä tähän löydy vastausta, mutta on kuitenkin suhteellisen outoa nähdä jokin ei niin muumimainen hahmo puheroolissa. Tätä ennen väkijoukoissa on ollut läjäpäin näitä ei-muumimaisia sivuhahmoja, joita ei olla sitten nähty sen yhden kuvakulman jälkeen ollenkaan. Viimeisin tällainen outous onkin ollut ihan viime jaksossa näkynyt puku päällä, kahdella jalalla ollut koira.

Muumi-ihminen? Ihmishemuli? Vaiko ihan Mitaes Vittuouos?

Yksi iso ja varsin selkeä asia vielä nousee vastaan: tämä on taas paluu siihen mitäänsanomattomaan Boken Nikki -tarjontaan. Jostain kumman syystä en ole lainkaan järkyttynyt tästä, vaikka edellinen jakso oli tavattoman hyvä. Kai tämän jakson unohdettavuusarvo on vain niin korkea, että en löydä intoa ylidramatisoida asiaa. Animaatio on helvetin laiskaa ja huonosti piirrettyä. Samat arvot lankeaa myös taustakuviinkin. Tarinaltaan tämä on maustamaton soppa, jossa jopa satsumat ovat jääneet raaoiksi pottujen lisäksi, vaikka seosta onkin keitetty. Unohdukseen tämä vain lankeaa portaat alas rymisten. Tätä jaksoa ei mitenkään pysty sanomaan paskaksi sen panostuksen puutteen vuoksi. Olkoot se siis oksennusta.

Miksen osannut tulkita Pappaa, jotta olisin voinut
jättää tämän jakson katsomatta?

lauantai 23. toukokuuta 2015

Punainen täysikuu

"Hyvät naiset ja herrat.
Tämä ilmapakkaus tekee seksin täysin turvalliseksi..."

Synopsis

Kuu on muuttunut punaiseksi ja se aiheuttaa Muumilaaksossa epätavallisuutensa takia suuren huolen. Kaikki epäilevät kuun viestivän katastrofista, paitsi Hemuli, joka on omituinen iloinen kuun takia. Muumitalossa Pappa on lähestulkoon seonnut punaisesta taivaankappaleesta, kun taas kukaan muu ei näytä olevan siitä moksiskaan Niiskuneitiä lukuunottamatta. Hemulin saapuessaan oudon pirteänä talolle hän kertoo syyn poikkeukselliseen onnellisuuteensa: hän saa kylvää isoisältään testamentatun onnenpuun siemenen, sillä se pitää kylvää punaisen täydenkuun aikaan. Hyvillään Hemuli palaa kotiinsa noukkimaan siemenensä ja alkaa kaivamaan sille kuoppaa. Haisuli oli kuitenkin kuullut siemenestä lymyillessään muumien kukkapenkillä ja kähveltää sen ajatuksena syövänsä sen. Havaittuaan siemenen kadonneen Hemuli järkyttyy totaalisesti ja hän suorastaan rynnäköi hiukset kuin pomminpurkajalla poliisiasemalle käytyään ensin Muumitalolla kysellen heiltä, että ovatko he nähneet siemenen varastanutta henkilöä.

Poliisiasemalla Hemuli kiivastuu Poliisimestarille hänen ollessa Hemulin mielestä vähätelleen siemenen merkitystä. Poliisimestari vaatiikin, että siemenen pikaiseen löytämiseen pitäisi olla jokin merkittävä näkökohta. Innostaakseen poliisia Hemuli kertoo siemenen estävän kuuta putoamasta Muumilaakson päälle. Mikäli siementä ei kylvä seuraavaan iltaan mennessä Muumilaakso on enää muisto vain.

Hemulin tietämättä kolme kyläläistä oli seurannut häntä poliisiasemalle ja kuultuaan tulevasta tapahtumasta he alkavat levittelemään tätä huhupuhetta. Poliisimestari kerkeää tulla varoittamaan Hemulia asiasta ennen kuin kaikki kyläläiset ryntäävät Hemulin taloon vaatimaan tietää totuuden kuun putoamisesta. Yleisön painostuksesta Hemuli myöntää kuun putoavan taivaalta, vaikka hän häpeääkin laukoneen moisen sammakon suustaan. Hän ei kuitenkaan voi enää myöntää valehdelleensa asiasta.

"Muumi putoaa taivaalta Kuulaakson niskaan..."
"...ja kaikki menee paskaksi!"

Muumilaakson väen evakuoituessa turvaan, Muumitalossa tilanne otetaan suhteelisen rauhallisesti, vaikka Pappa onkin täydessä shokissa kuun putoamisesta. Hän kuitenkin saa tyynytettyä itsensä penkoessa niitä kirjoja mitä hän on viemässä mukanaan luolaan. Samaan aikaan Muumi ja Myy ovat selvittelemässä Nipsun aivoituksista ja heille valkenee, että Nipsu yrittää rikastuttaa itseään myymällä ilmapalloja ilmapakkauksina. Muumin ja Myyn nauraessa tapaukselle he sattuvat kuulemaan Niiskuneidin itkevän, sillä häntä pelottaa maailmanloppu. Kaksikko ei oikein osaa lohduttaa häntä, mutta Muumimammalta löytyy parannuskeino suruun.

Festareilla...Siis evakkomäellä Nipsun bisnes ei suju, sillä kukaan ei osta häneltä ilmapakkauksia. Hän pian kuulee, että Muumitalossa palaa edelleen valot ja pian sieltä alkaa kuulumaan musiikkia. Muumitalossa ollaan pistetty kekkerit ja kaikki evakossa olleet asukkaat tulivat katsomaan tilannetta. Kekkereitä pidetään Muumilaakson muistoksi.

Syrjemmällä juhlahumusta Muumi ja Nuuskamuikkunen tapaavat Haisulin, joka on menettänyt yhden hampaansa yrittäessään syödä siementä. Haisuli saa kutsun juhliin ja hän pääsee siellä esittämään kepposiaan, mitä hän on tehnyt Muumilaaksossa ilman, että kukaan suuttuu hänelle. Kerrottuaan monia kolttosiaan hän lopulta pääsee viimeisimpään tekoonsa eli Hemulin siemenen varastamiseen. Juhlaväki on luonollisesti järkyttynyt asiasta, mutta toisaalta Muumilaakso on nyt pelastettu, sillä siemen löytyi. Hemuli kuitenkin lahjoittaa siemenen Haisulille ja paljastaa hänen valehdelleen, sillä hän halusi Poliisimestarin etsivän siementä tosissaan. Hän kertoo myös ettei onnenpuutakaan ole olemassa, vaan se toimisi hänelle muistona isoisästään. Samalla hetkellä kuun punaisuus katoaa ja juhlaväki puhkeaa riemuun, sillä mitään onnettomuutta ei tullutkaan. Pikku Myy kuitenkin haluaa saada Haisulin vastuulle tästä kaikesta, mutta hän onkin jo lähdössä pois iloisena siemenestä, joka katkaisi hänen hampaan.

Sillalla Muumi ja Niiskuneiti katselevat kuuta ja ovat onnellisia siitä, että koko homma on nyt takana päin. Niiskuneiti vielä huokaisee helpotuksesta, kun heillä on vielä toisensa ja niin jakso päättyy heidän katsellessa kuuta.

---

Hemuli on niin fabulous.

Täytyy ilman minkäänlaista kaunistelua sanoa, että tämä sarja on kyllä ollut totaalinen kauhistus. Jokainen puolituntinen on tähän asti ollut sellainen elefantti piiritystilanteessa, että ne ovat alkaneet kyllästyttää liian samankaltaisuuksiensa takia, joten niistä ei vain ole enää järkytynyt niin paljoa kuin aikaisemmin. Hommat alkavat olla jo niin muotista tehtyjä, että ne eivät edes yritä tehdä mitään kummoisempaa. Sitä jo alkaakin olemaan siinä tilassa, että alkaa vain latoa kirosanoja epätoivon vallassa, jotta joku nyt sattuisi nauramaan. Ja loppujen lopuksi painautuu niinkin alas, että on jo natsivampyyrinä meuhkaamassa asiasta.

Sitten taivaalle nouseekin kuu. Se ei olekaan tavanomainen kuu. Se on Punainen täysikuu.

Tämä maan kiertolainen todella tekee sen mitä sen en ollenkaan voinut ikinä uskoa: se tuli, näki, voitti ja oli hyvä!

ETTÄ MITÄ?!

 Kyllä! Oikeasti!

Animaatio on parhaimillaan äärimmäisen elävää ja niitä tilanteita ilmenee kyllä niin usein, että ei voi kuin ihailla animaattoreiden uhrattua työmäärää. Toisinaan nähdään selkeätä väsymystä, mutta se tilanne korjaantuu välittömästi uudella vauhdikkaalla tilanteella. Toki piirosjälki on edelleen tasoa Boken Nikki, mutta kaikki tämä liike, kaikki tämä sulavuus, se on lähestulkoon kaunista katsottavaa. Oma suosikkini on ehdottomasti Hemulin elehdintä ja liikesarjojen määrä poliisilaitoksella. Tässä kohtauksessa on sata varmasti panostettu yhtä paljon kuin yhteen kokonaiseen BN-jaksoon tätä ennen!

Jakso on sinälläänkin kiintoisa, kun näemme muitakin
asuinsijoja kuin Hemulin sekä muumien talon.

Epätavallisen luonnonilmiön tuoma tarina on puhdasta kultaa. Tietyissä piireissä tämä saattaa jopa järkyttää, mutta tässä on peräti toimiva juoni! Siis ihan taidokas juoni! Homma alkaa jo heti kättelyssä, kun kuu tulee entisen pääministerin tapaan sanomaan "pöö" Muumilaakson väelle ilman mitään jahkailuja. Hemulin nosto ainokaiseksi ilopilleriksi laaksossa on niin yllättävä veto, että se jaksaa vetää koko tarinan läpi yhdellä kiskaisulla. Koko homma tulee täysin puskista ja se toimii. Kronologisen järkevästi saamme tietää hänen oudon käytöksen ja kaunistelematta saamme tarinamme juonen käänteen, kun siemen katoaa ja kuinka siihen Hemuli saa valettua siitä valheen, joka kuitenkin kirjaimellisesti räjähtää hänen kasvoihin. Sen jälkeen tilanne rauhoittuu ja olemme jo maailmanlopun merkeissä, missä käymme lähes tulkoon perusasiat kriisitilanteista läpi, joka huipentuu juhliin, missä saamme jälleen varsin erikoisen hahmon käsittelyymme erikoisesta näkökulmasta: Haisulin. Olemme lähes tulkoon aina nähneet Haisulin pahiksen roolissa, joten on ihailtavaa nähdä hänet ensin slapstick-hahmona ja sitten kutsuvieraana juhlissa, missä hän pääsee ylpeilemään taidoillaan. Tarinan tarjoama tavara on todellakin ainutlaatuinen!

Yllättävän karua kuvaa Muumilaakson tarinoissa. Jättebra!

Vaan entäpä sitten Ilkka Merivaara Poliisimestarina, vaikka Tapio Hämäläinen on oikeasti hänen äänessä? Rehellisesti sanoen olen peräti tyytyväinen moiseen ratkaisuun, sillä loppujen lopuksi Hemulin ja Poliisimestarin äänet ovat suhteellisen samanlaiset. Hämäläisen Poliisimestari on vain Hemulin äänen kevyempi, nuorehkompi versio. Tässähän molemmat hahmot pääsevät paljon keskustelemaan keskenään, niin heidän välinen dialogia olisi ollut hieman sekava samankaltaisten äänien takia ja se olisi varmasti vaatinut Hämäläiseltä ihan hirvittävän paljon työtä, että heidän äänet eivät sekoitu keskenään. Kuvittelen Hämäläisen itse olleen viimeisenä sanomassa ohjaajalle, että tästä tulee mahdoton tehtävä. Lyhyesti sanoen tämä valinta on ollut fiksu veto.

WAAAGH!

"Mutta herr major!" huutaa joku sieltä rivistöstä, "kai joku on poissa omasta persoonastaan, kuten aina ennenkin?"

VÄÄRIN! Tässä ei ole moista tapausta! Paitsi jos on, niin sille on todella hyvä syy: Punainen kuu! Kuka nyt tuosta tulisi hulluksi, varsinkin kun kyseessä on täysikuu, jolloin kaikkea epänormaalia tapahtuu? Myy toki vetää taas showtaan jakson lopussa, mutta se on anteeksiannettavaa sen toimivuuden ja tilanteen hauskuuden ansiosta. Plus olisi liian nirppanokkaista ruveta edes mainitsemaan jostakusta hahmosta, kun tässä on niin paljon hyvää.

Tämä jakso on shokeeraavan hyvä. Se ihan oikeasti viihdyttää! Kuvia nappailessani minulla lähes tulkoon savusi screenshot-näppäinyhdistelmä, koska oli niin paljon tallentamisen arvoista tavaraa! Ainoa asia mikä minua loppujen lopuksi ärsyttää vain on se, että minulla on niin huono kuvalaatu tästä jaksosta!

Milloin tuolla sininuttusella on ollut silmälasit?

Olin siis totaalisen väärässä alun pitäen! Pistin pari kolme päivää sitten puheen ihan vain tankatakseni itseni taistelukuntoon kaiken tämän hirvittävän ja mielensopukoita järisyttävän, ajan ja avaruuden kadotuttavan kauhuputken takia. Totta kai jaksosta löytyy muutamia virheliikkeitä (kuten Hemuli sanoo iltaa, vaikka onkin aamu), mutta ne ovat BN-tasolla hyvinkin pienilaatuisia. Olin jo täysillä varustautunut uuteen ryöpytykseen, mutta sieltä tulikin jotain aivan muuta. Ja siitä muusta, minä tykkäsin ihan kybällä! Tiidada tiidada tiidadaadadaa~

Haisulikin ollaan saatu haltioituneeksi tämänkertaisesta tarinasta.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Väliaikaohjelma

*********

VÄLIAIKA

Venytelkää jalkojanne ja niskojanne 

*********




Toverit, minä en pidä Boken Nikkistä.
Toverit, minä en pidä Boken Nikkistä.
Toverit, minä VIHAAN Boken Nikkiä.

Vihaan sen Muumia, sen Niiskuneitiä, sen Myytä, sen Nipsua, sen Muikkusta, sen Pappaa, sen Mammaa, sen Hemulia ja sen Poliisimestaria.

Niityllä, teillä, taloilla, metsällä, tundralla, aavikolla, merellä, taivaalla, mudalla, suolla. Minä todellakin vihaan jokaista Boken Nikki-jaksoa mitä ihminen on tehnyt tällä planeetalla.

En pidä sen järjen tyhjentävistä tarinoista, jotka yhteyslaukauksella murskaavat kaikki entiset tarinat. Nähdessäni edellisen tuotantokauden aineiston kohoavan yläilmoille ja sataessaan riekaleina pistää sydämmeni kiljumaan!

En pidä, kun meidän hahmot häntineen päivineen korvataan toisella! Se jättää rintaani kylmän tunteen kun hahmot otetaan pois persoonistaan joutuessaan vain rahastuksen uhreiksi.

En pidä, kun animaatio ei edes yritäkään pitää aiempaa tasoaan yllä. Muistan kuinka se järkytti minua miten heikkoja uudet piirtolinjat olivat ja kuinka ne vain toistavat ja toistavat animaatiopätkiä, vaikka ne ovat täysin turhia. Ja kuinka tuskallisen uuvuttavaa on nähdä, kun niiden taso laskee hirttosolmun tavoin lyhtypyväälle pitkin kadun vartta.

Ja kuinka järkyttävää on, kun hahmot puhuvat mitättömällä lip syncillä huonoa dialogia, kun itse karjun niiden tahdissa tuskaisesti, kun se lakoaa minut Schmeisserin lailla.

Ja niiden säälittävä suunnittelu...

Muistan ensimmäiset 76 jaksoa, kuinka ne valloittivat minun mieleni sopukat, missä ne saivat minun muistisolujen arkistoissa kultakuoren.

Rakastan Haisulin kurpitsan ryöstöyritystä. On hyvin hyvin hauskaa nähdä, kun hän juoksee kurpitsan päällä, vaikka hänelle suotuisaa olisi hypätä pois. Oi miten hauska se kohtaus on.

Rakastan Muumipapan muistelmien toista osaa missä Merenhuiske nousee taivaalle sekä ihanoida satumaisen smaragdin vihreää hohdetta.





Toverit, mitä minä haluan olisi jakso, joka on hyvä kuin Ihana lahja itse.

Toverit, lukijani, katsomiskertoimeni kerryttäjät, te jotka seuraatte minua. Toverit, mitä te ette toivo? Haluatteko myös laatua? Vai onko armoton Boken Nikki ripuli mitä te tahdotte? Onko kaikki linnut muussaava, tämä myrskyinen tuotantokausi raapivine terässirpaleineen ja polttorautoineen teille minkä laatuinen?

"Scheiße! 
Scheiße! 
Scheiße! 
Scheiße! 
Scheiße! 
Scheiße! 
Scheiße!
 Scheiße!"

Aivan, scheissea se siis on. Meidän yhteisymmärryksemme on kuin puristettu nyrkki, valmiina iskuun. Mutta ne, jotka ovat olleet mukana jo ensimmäisestä jaksosta asti tietävät, että mikään jakso ei toimi!

Täyttä paskaa! Boken Nikki on täyttä paskaa!

Tämähän on vain yksi tuottari, ei enempää kuin 26 episodia listassaan. Mutta jokainen niistä on kuraa, helposti arvoltaan mitätön, ainakin itse uskon niin. Joten Toverit, se tarkoittaa että ne ovat unohduksen aavamerta. Haudataan ne jotka ovat loukanneet meitä, tuhritaan ne jotka ovat väittäneet muuta. Nappaamme niitä hiuksista, repäisemme silmät auki ja pakotamme kokemaan saman. Tulemme muistuttamaan heille miltä todellinen uloste maistuu. Tulemme muistuttamaan heille Yume no sekai hen sävelen.

"Muumit! Muumit alkaa!"

Tulemme muistuttamaan heitä niillä asioilla jotka pysyttelevät Muumilaakson sisällä, mitkä he ovat heittäneet ajatuksissaan romukoppaan. No voi hattivatti-blogin 2000:lla katsomiskerralla me poltamme seuraavan jakson maantasalle.

Olen palannut kerran viikossa, kuten olen luvannut. Takaisin sille samalle taistelukentälle, takaisin ah niin helvetilliseen paskaan.

Tämä on viestinä jokaiselle Muumilaakson tarinoiden fanille. Varmistakaa, että jokainen saa sen vastaan!

Joten Toverit...

...seuraava jakso tulee olemaan huono!



*********

VÄLIAIKA PÄÄTTYY

Blogimerkintä alkaa pian

*********
[väliajan lopetus fanfaari]
[/väliajan lopetus fanfaari]

perjantai 15. toukokuuta 2015

Aikakoneella renessanssiin

"Onnistuin! Tein Triforcesta donitsin! Olen todellinen turri!"

Synopsis

Lapset ovat leikkimässä piilosta, mutta hommasta ei tule mitään, kun Myy ja Nipsu tunkeutuvat väkisin Muumin ja Niiskuneidin piiloon. Myy tönäisee Muumia päin tynnyreitä ja he kolauttavat aikakonetta heittäydyttyään turvaan. Aikakone käynnistyy ja he joutuvat jonnekin outoon huoneeseen, jossa on koneita. Muumi päättelee, että he ovat mahdollisesti menneet tulevaisuuteen ja he ryhtyvät tutkimaan paikkoja. He löytävät ateljeen täynnä tuhrittuja maalauksia sekä laboratorion, missä Nipsu huolimattomuuksissaan aiheuttaa räjähdyksen. Laboratorio ja lapset ovat sotkussa ja Niiskuneitikin joutuu riisumaan nilkkarenkaansa puhdistuksen ajaksi. Paikan omistaja, Bernando da Pinci, tulee paikalle ensin raivoissaan epäonnistuneelle kokeelleensa, mutta innostuu nilkkarenkaasta luulleen sen olevan hänen eksperimenttisä tulosta. Lapset kuitenkin kertovat totuuden ja keksijänero murtuu siitä.

Myöhemmin oppipoika kertoo, että keksijällä ei ole paljoa rahaa kokeittensa takia, ekä hän ole saanut myytyä taulujaan pitkään aikaan. Samalla hän paljastaa keskeneräisen Mona Lisa taulun, josta puuttuu enää pää. Työ aloitettiin jo 15 vuotta sitten ja da Pinci ei voinut jatkaa sitä mallin ollen jo liian vanha. Pikku Myy ehdottaa itseään malliksi, mutta maalari innostuukin Niiskuneidistä enemmän. Iloissaan hän maalaa taulun loppuun, jonka lopputulosta lapset eivät oikein ymmärrä, sillä maalaus ei näytä lainkaan Niiskuneidiltä.

Aikeissaan lähteä takaisin Muumilaaksoon he esittelevät aikakoneensa da Pincille, joka alkaakin tutkia konetta perusteellisemmin ottamalla osia pois. Myy loikkaa hänen päälleen estääkseen häntä purkamasta sitä enempää ja kumpikin saavat sähköiskun. Tästä da Pinci vasta innoissaan onkin ja hän purkaa koneen atomeiksi sopertaen sähköteknillisiä asioita. Löydettyään erään osan hän pyytää sitä lainaan automobiiliinsa, joka lasten mielestä näyttää kylpyammeelta. Asentaessaan osaa koneeseensa pari rosvoa vievät hänen vastamaalatun taulun ja he lähtevät taka-ajoon automobiilillaan. Rosvot ovat kuitenkin suunnitelleet pakomatkan etukäteen menemällä veneellä. Lapset ovat jo luovuttamassa, kun da Pinchi syöksyykin ajoneuvollaan suoraan jokeen ja ajoneuvo onkin vesikelpoinen kulkupeli. Sieltä he nousevat yläilmoihin ja nappaavat taulun takaisin mukaansa. Keksijänero on innoissaan, kun hän on kehittänyt laitteen, joka kulkee maalla, merellä että ilmassa.

Palattuaan takaisin Muumilaaksoon Nuuskamuikkunen ilmoittaa löytäneensä heidät ja he ihmettelevät mistä hän oikein puhuu. Sitten he muistavatkin, että he olivat leikkimässä piilosta. Illalla kuistilla Muumi ja Niiskuneiti totesivat Bernando da Pinchin olevan kuin olevankin suuri nero. Niiskuneitiä vielä lopuksi huvittaa se, että hän on ollut mallina maailman kauneimmassa taulussa, johon Muumi ei osaa häkeltyneenä sanoa mitään.

---

"Mikä tuo on?"
"Se on kone, joka pistää maailmankirjat sekaisin."

Olen usein kuullut/lukenut tästä jaksosta, että se on ristiriidassa Muumipapan muistelmien kanssa. Ymmärrettäväähän se on, kun tämä Bernando da Pinci muka keksii monikulkuvälineen ennen Fredriksonia. Tähän toki voidaan olla kahta mieltä. Tämä toinen on juuri monta kertaa nostattamani huoli aika-avaruuden rikkoontumisesta. Me olemme tätä jaksoa ennen nähneet sen maailman, missä tämä niin kutsuttu nero ei ole päässyt historian kirjoihin amfibiautomobiilistaan. Mona Lisan hän varmasti maalasi loppuun joskus myöhemmin. Mutta sitten kun Muumi kumppaneineen menivät aikakoneella, syntyi aika-avaruuteen se haarauma, mistä me nyt näemme tämän lopputuloksen. Tämä on siis minun näkemys tästä asiasta.

Tämän jakson otsikko tosin voi olla tietyllä tasolla harhaanjohtava. Havaitseeko kukaan tässä oikeastaan yhtään mitään, mikä OIKEASTI viittaisi renessanssiseen aikaan eli 1400-luvulle? Kaikki tässä esitetty voi toki olla hyvinkin aikaväliltä 1400-1900-lukua tai jopa Muumin ehdottamaa tulevaisuutta. Bernando da Pinchi voisi hyvinkin olla huijari, jolla sattui vaan käymään aivan käsittämätön tuuri, kun kohtasi Muumin ystävineen. Hän hyvinkin vain on yrittänyt tehdä Mona Lisasta kopiota saadakseen pirunmoiset rahat joltain hölmöltä ostajalta.

"Voi rähmä, kytät!"

Tulevaisuutta tai lähinykyisyyttä tukee vielä da Pinchin tietämys sähköstä. Keskiajalla sähköstä vaan tiedettiin pelkkä hankaussähkö (sekin varmasti oli selitettynä paholaisen aikaansaannoksena) ja mehän nykypäivän ihmiset tiedetään sen tuomien wattien megatonnien voiman, kun koskemme varautuneena metallia, kun pidämme jostain toisesta metalliesineestä kiinni samaan aikaan. Kaikki sähkötieteelinen termistö mitä yleisnerohuijarimme sanoo purkaessaan aikakonetta ei todellakaan ole keskiajan sanavarastosta kotoisin. Magneetin tuottama sähkö on edelleenkin hyvin hatara pohja noin voimakkaalle sähköntuotolle. Plus tuohon aikaan se vain oli outo materia, joka nyt vain kiinittyi rautaan ja osoitti aina tiettyyn suuntaan, vaikka sitä yritti kuinka käännellä.

Myyn kohdalla joudun taas vaipumaan hieromaan kasvojani molemmin käsin. Vaikka kaksikymmentä vuotta onkin kulunut edellisestä tuottarista niin minä en edelleenkään voi kuvitella Pikku Myytä olevansa itsestään noin satavarma omasta kauneudestaan tuon ikäisenä. Niiskuneidin ulkonäön mollaamisen voin ymmärtää, mutta hänen itsensä pitäminen Pohjolan impenä on vain niin kaukaa vedetyn oloinen. Ai perse, tuli hierottua silmät verille...

Tämän kuvan melkeinpä voisi kehystää.

Vaikka tämänkertaisessa tarinassa yllättävää kyllä tapahtuu paljon asioita (siis ainakin tuo synopsis on mahdollisesti pisin kirjoittamani!) ovat käsikirjoitus ja jakson suunnittelu yhdessä varsin hiomaton tapaus. Muun muassa piilosilla leikintä Muikkusen kanssa on monin paikoin huonoa tuotosta. Se ilmenee heti kellariin juoksussa, kun µ vinkuu kokoajan "eikä vielä, eikä vielä" niin paljon, että koko piilohomma on jo tuomittu epäonnistumaan. Lisäksi µn ja Nipsun seurailu Muumin ja Niiskuneidin perässä on toteutuksena se matalin aita. Jos itselläni olisi ollut tuolainen meno kakarana kavereiden kanssa, olisin vain lähtenyt lätkimään kotia.

Muttapa joo. Miten tämä itse jakso muuten? Nostan toki vielä renessanssikortin pystyyn, että tarinaidealtaan tämä olisi voinut olla varsin mainio Boken Nikki-tasolla, jos Muumi kumppaneineen olisivat menneet täysin varmennetusti tulevaisuuteen. Mutta tarinankerronnan heikon laadun takia, että myös jälleen kerran Pikku Myyn persoonallisyyshäiriöstä johtuen jakso ei pääse mitenkään hyvän jakson tasolle ei sitten millään. Ideariihikin tähän episodiin varmaan on ollut vain "aikakone" ja "aika-avaruuden rikkominen ihan kybällä". Animaatiosta ja monesta muustakin asiasta on turha edes mainita. Samaa paskaa on valunutkin ihan alusta asti, eikä tämä homma varmastikaan muutu miksikään seuraavassa osassakaan!

"Me lupaamme parantaa tapamme! Ihan totta!"

perjantai 8. toukokuuta 2015

Lohikäärmeen kyyneleet

Oijoi, tämä jakso taitaa oikein vaatia
minua vetämään shottia monta kertaa...
Synopsis

Myrsky mylvää ulkona ja Muumi ei saa sen takia nukuttua. Aamulla Muumi lähtee kavereiden kanssa veneilemään ja keräilemään myrskyn tuomisia rannalta. He löytävät simpukan, josta he ovat kuulevinaan itkua, mutta pian selviääkin, että itkijä onkin loukkaantunut merenneito. Merenneito kertoo, että ainoa tapa parantaa hänet on lohikäärmeen kyynel. Palattuaan Muumitaloon kysymään mahdollisista lohikäärmeistä lapset saavat tietää Papalta, että Edward olisi mahdollisesti lohikäärme. He pakkaavat tavaransa ja lähtevät etsimään Edwardia. Etsiessään Edwardia Pikku Myy yrittää houkutella Edwardia järvestä Nipsu syöttinä, mutta he sattuvatkin löytämään luolan, josta kuuluu epäilyttäviä ääniä. Nipsu on säikkynä luolassa ja hän päättää levätä sillä aikaa kun muut yrittävät etsiä Edwardia. Nipsu sattuukin istumaan Edwardin kuonon päälle ja muiden saavuttua paikalle on Edwardilta tulossa kyynel haukotuksen myötä. Myy saa kopattua pari kulhoon, mutta törmää Nipsuun, joka vielä nielaisee viimeisen kyyneleen. Myy raivoaa asiasta ja uhkailee Edwardia kyynelehtimään. Pappa tosin saa kerrottua Edwardille mihin he kaipaavat kyyneliä ja Edward lähtee innoissaan rannalle. Aluksi kyyneliä ei tule, mutta lopulta kyyneleet tirahtavat Edwardin silmistä ja merenneito parantuu. Merenneito on niin liikuttunut, että hänkin itkee ja hänen kyyneleet muutuvat helmiksi. Aikoessaan lähteä omiensa pariin häntä yllättäen alkaa kiusaamaan mustekala. Edward pääsee olemaan ritarillinen ja häätää mustekalan pois. Kiitollisena merenneito antaa suukon Edwardille ja kaikki on taas hyvin.

---

Nipsu toljottaa tuota kookospähkinää 6 sekuntia,
ennen kuin syöksyy sen kimppuun huutaen sitä nimeltä.
 Kyllä, minä laskin!

En vaan voi piip käsittää, miten tämänlaatuinen sarja jo on edennyt jaksojen lukumäärässä niinkin huikeaan lukuun kuin 20. Tämän tasoinen laatu on kyllä totaalisesti äimistyttävä, kun ajatellaan, että tekijäryhmä on stereotyyppisellä ajattelutavalla mahdottoman työhön panostuvaa lössiä.

Lohikäärmeen kyyneleet on jälleen kerran pieneen hetkeen pohjamutia ruoppaava tarina hyvin monella tasolla. Tämä ei kuitenkaan ole niin silmiä sulattavan huono mihin pahimmat jaksot ovat valuneet. Se yrittää säälittävästi raapia ovea ja yrittää suloisesti naukua ÜSMJ-kerhon (ÜberSurkea Muumi-jakso) ovella, mutta sen kerhon jäsenet suhtautuvat siihen kuin Skandinavian maat Viro-parkaan.

Ehkä hämmentävin asia tässä jaksossa onkin loppujen lopuksi se, että sankariksi tähän on tavallaan nostatettu Nipsu. Nipsulla on Muumia huomattavasti enemmän esiintymisaikaa ja hän peräti on juurikin se henkilö, joka löytää tämän fetch-questin kohteen peräti ihan itse. Antisankariamme toki nälvitään ihan liiallisuuksiin asti, mikä toimii tässä sarjassa huonona vitsinä. Tosin eihän sitä voi edes käsitellä vitsinä, koska eihän se edes yritä tehdä sitä vitsikkääksi millään tasolla. Tosin sarjakuvassa tästä olisi voitu hyvinkin vääntää hupaisa tilanne.

Ei... tämä ei vaan toimi.

Myy on totaalisesti µ. En itse tunnistanu mitään Myymäistä paistinpannua lukuunottamatta. Vaikka µ kuinka yrittääkin, hänen toiminta on aivan liian ulkona kaikesta mitä Myy tekisi. Nipsun syöttinä käyttö on kyllä varsin törkeää.

Perhana soikoon! Sehän taitaa toimia, kun kerran narahdin mainitsemaan asian uudemman kerran o_o

Mutta palataan µ:hyn vielä kerran: näyttää siltä, että tekijätiimi on ehdottomasti halunnut tehdä µ:stä jonkin tasoisen Fegetan, joka ratkaisee kaiken voimalla. Edwardin uhkailu paistinpannulla on yksi typerimmin esitettyjä tilanteita koko sarjassa. Miten ihmeessä noinkin iso lisko, voi pelätä tuolaista pientä oliota, kun se voi talloa sen maksalaatikoksi?

Nipsulle on kyllä suotu tälle jaksolle oudot ilmeet....

Ai niin unohdin taas vaiheeksi muumien alkuperäislähteen. Edward mahdollisesti ei vaan yksinkertaisesti halunnut maksaa hautajaisia. Tosin nyt olemme päätyneet tässä itse jakson ydinripuliin: DRONTTI Edwardiin. Toki drontti on Muumipapan tuttu jo nuoruudesta asti, mutta jos me alamme taas muistelemaan, minkä kokoinen meidän niin sanottu lohinorsu on. Jos kuvittelemme Muumipeikon olevan 150 cm ja käytämme vertailukuvana sitä, missä koko konkkaronkka on paikalla, saamme Edwardin pituudeksi...10,5 metriä!

Nyt vain avaamme punaisen vettä vahvemman juomapullon korkin tyynen rauhallisesti, jotta vain voimme rauhoittamaan itsemme nousevasta raivomyrskystä. Syyhän tähän on siinä oletuksessa, että drontti Edward oli Papan muistelmissa ihan vaan...haaaah.... mahdollisesti 150 metriä!!! RÄÄÄÄÄH!


Oikeasti, miten tästä....
...tuli tämä?!

*Pullo kaks sekä yhtä krapulaa myöhemmin*

Joko aika-avaruus on totaalisesti rikottu, tai sitten Edward nyt jotenkin käsittämättömästä syystä myöskin näki Feniks-linnun uudelleen heräämisen. En myöskään voi käsittää, miksi Edwardin ääntelynä ei voinut toimia Godzilla? Kyllä Leena Uotila tekee hyvää työtä, mutta ajatuksenakin ihmisen ääntelemässä hirmuliskoa tunnostaa täysin älyttömältä. Ainoa poikkeus on toki äänitehosteihminen.

Periaatteessa tämä koko tarina tunnostaa lopulta huonolta ficiltä, mitä se varmasti loppujen lopuksi onkin. Käymme niin syvillä vesillä, että rintaliivitön nainenkin joutuu lonkerohirviön ahdisteltavaksi. Ei tätä jaksoa selvinpäin pysty katsomaan.

Ei tästä tarinasta muuta tarvitakaan Edward kuin tuo ilme.
Perfekto!

lauantai 2. toukokuuta 2015

Pikku Myyn lyhyt romanssi

Tämä pikkupossu lähti kylään...

Synopsis

Myrskyn jälkeen Muumi, Niiskuneiti ja Nipsu menevät rannalle tutkimaan myrskyn jälkeistä hylkytavaraa. Muumi havaitsee, että Myy ei ole heidän mukana. He palaavat takaisin Muumitaloon hakemaan häntä, mutta Myy jostain syystä ei sano heille yhtään mitään. Palattuaan takaisin rannalle he näkevät Myyn ja päättävät seurata häntä. Varjostus tuo tulosta, sillä he näkevät Myyn repimässä kukan terälehtiä ja heille selkiää, että Myy on rakastunut. Pojille tämä on naurun asia, kun taas Niiskuneidille äärimmäisen vakavaa. Ruokapöydässä epäilyt Myyn rakkaudentuskista vahvistuvat Mamman kysyttyään häneltä suoraan kysymyksen ja Myy vastasi painamalla käden rinnalleen. Ruokailun jälkeen he tunkeutuvat Myyn ollessa kävelyllä hänen huoneeseen, mistä he löytävät kirjeen, joka on selkeästi rakkauskirje. Tästä tiedosta he alkavat arvelemaan Myyn mahdollista ihastusta, mutta kesken kaiken Myy tulee paikalle ja potkii heidät ulos. Niiskuneidille tosin jäi pala kurkkuun tilanteesta, kun ehdotteluissa nousi esiin Muumipeikko. Hän yrittää kysyä asiaa Myyltä, mutta hän saa pelkän tylyn katseen, josta Niiskuneiti saa kuvan, että Myy oikeasti on ihastunut Muumipeikkoon.

Seuraavana aamuna on ystävänpäivä, jolloin kaikki saavat lahjan Mammalta. Niiskunedin nähdessään Myyn vievän lahjaa ulos hän innostuu, sillä Myy ei ole ihastunutkaan Muumiin. Seurattuaan Myytä kolmikolle selviää, että kohde on Nuuskamuikkunen. Pienen väärinkäsityksen jälkeen he menevät kysymään asiaa suoraan Myyltä, mutta Nipsu ja Muumi karkaavat aiheesta vertailemaan eilisiä kosijaehdotuksiaan, joista Myy lopulta raivostuu ja havaitsee, että hänen kurkku on tervehtynyt. Lopulta muillekin selviää, että Myy oli polttanut kurkkunsa kuuman keiton takia ja ei voinut sen takia puhua. Kirjeenkin lähde selviää, kun Muumipappa tulee paikalle hädissään, sillä hänen romaanistaan puuttui yksi sivu ja saatuaan tietää sivun olevan Myyn huoneessa. Ja näin kaikki on taas normaalisti.

---

"Aistin, että minua ei ymmärretä Nipponin ulkopuolella..."

Romantiikkaa taas. Sitähän nyt ollaan niin hampaat irvessä kaivattu.

Tämä jakso alkaakin blogin sisältöön nähden varsin kliseisesti. Meillä nimittäin nousee kysymys heti alkumetreillä ilman, että minuuttiakaan ollaan tuhlattu tähän tarinaan papatuksien ja mamatuksien jälkeen. Olen toki lähes tulkoon ihastuneen pakahtunut siitä, että lapset ovat menossa tutkimaan rantaa myrskyn jälkeen, kuten muumikirjoissakin, mutta koko homma romahtaa jalkojen alta pienen sosiaalisen mokan takia: Miksi ihmeessä Muumipeikko, Nipsu ja Niiskuneiti lähtevät jonnekin pitämään hauskaa ilman, että kysyvät Myytä mukaansa? Tämä koko tilanne kompuroi itseltään niskat nurin, kun palaamme takaisin Muumitaloon, sillä helvetti soikoon emme ole nähneet yhdenkään hahmon asuvan omassa kodissaan! Kysyn siis uudestaan vähän muokaten: miksi he eivät kysyneet Myytä mukaan alun pitäen, vaikka he asustavat samassa talossa?!

"ÄLÄ JUMALAUTA PISTÄ MYY
SITÄ MÖRKÖMUSAA SOIMAAN!"

Muttapa joo... Tämä episodi pyörii vahvasti Myyn ympärillä ja varsin käsittämättömästä asiasta kaupan päälliseksi. Okei, onhan se sinällään kiinnostavaa keneen Myy mahdollisesti voisi joskus hamaassa tulevaisuudessa ihastua, mutta tällainen hahmokapasiteetti minkä tämä sarja antaa, on äärimmäisen kehno moiseen. Pikkupoikana toki nauroin ihastusehdokkaille, mitä Nipsu ja Muumipeikko vetelivät. Nykyään ne vain ovat hukkaan menneitä sekuntteja.

Niiskuneidin dialogi on jo legendatavaraa, kiitos Yksinäiset vuoret -videoiden. Mutta jos nyt kuvitellaan, että meillä ei olisi Yksinäisten vuorten kokemusta, on Niiskuneidin yliromantikkomainen käyttäytyminen niin uuvuttavaa siirappihyytelöä, että se pistää minunlaisen jaarittelevan arvostelijan tekemään sitä suurinta syntiä jatkamalla kirjoittelua laittamatta ollenkaan pistettä, vaan jatkan tätä pilkuilla pilkun jälkeen. Jos tämä ärsytti teitä, niin onneksi olkoon! Tältä minustakin tuntuu Niiskuneidin kohdalla.

Sanokaapa missä näette tässä kohtaa pyrstötähden?
Muumipappa kuulema näkee sellaisen.

Se mikä tässä jaksossa on varsin erikoista kaikkiin muihin jaksoihin nähden on japanilaisen kulttuurin näkyvyys. Toki en näitä itse tunnista kuin kolme, mutta joku varmastikin pystyy poimimaan näitä lisääkin. Nämä havainnot ovat toki suhteellisen loppupuolella jaksoa, mutta tässäpä ne ovat:


  1. Aivastava hattivatti. Japanissa on uskomus, että jos joku sattuu puhumaan jostakusta pahaa, kyseinen henkilö aivastaa äkkiseltään.
  2. Tämä toki voi olla näistä kaikkein hatarin, mutta ystävänpäivänä yllättäen vain ja ainoastaan Mamma jakelee lahjoja. Japanissa ystävänpäivänä vain naiset antavat miehille rakkaudenosoitukseksi suklaata. Nähtävästi tekijäporukka havaitsi suklaan olevan liian japanilainen, niin he korvasivat sen lahjapaketeilla Pappaa lukuunottamatta. Tai sitten Mamma antaa hänen suklaansa vähän eri muodossa myöhemmin... joo ei mennä tuolle asteelle.
  3. Ikkunaan kurkistettuaan Muumi heiluttaa kättään poispäin Nipsulle ja Niiskuneidille, mikä toimii Japanissa kutsuvana metodina toisin kuin meillä länsimaissa.


Hetkonen nyt! Ystävänpäivähän on helmikuussa! Miten ihmeessä Muumilaaksossa on jo noinkin pitkällä kesä?! Meillä oli talvi seitsemän jaksoa sitten ja silloin oli joulu! Tarkoittaako tämä sitä, että lumi suli uudenvuodenpäivänä kiehuen ja olemme nähneet muumien perseilyistä vähintään yhden perseilyn jokaiselta viikolta ennen ystävänpäivää? Vai olemmeko taas kulkeneet ajassa niin paljon eteenpäin, että on tullut ilmastonmuutos? Vai onko tämä nyt vihdoin ja viimein tätä aika-avaruuden rikkoutumisen tulosta?

Niiskuneiti tajuaa olevansa jo kolmikymppinen vanhapiika.

Loppujen lopuksi Pikku Myyn lyhyempääkin lyhyempi romanssi on hyvin keskitasoinen jakso verrattuna kaikkeen tähän aiempaan kokemaamme. Tarina on panostamaton tapaus, jossa kuitenkin on poikkeuksellisesti onnistuttu laittamaan pientä huumorinvivahdetta pikkuruisella pipetillä. Animaatio kyllä yllättää ilmeiden suhteen, sillä lähes tulkoon repeämispisteessä oleva Muumipeikko on ainakin minun mielestäni varsin loistavasti piirretty. Kaikki tämä valitettavasti kaatuu Nipsun, Muumin ja Nuuskiksen räkättelykohtauksen uusiokäyttöön sekä erikoislähikuvaan Muikkusen naamasta, mikä on minun omasta mielestäni niin häiritsevä tapaus, että oksat pois.

Tiivistetysti sanoen tässä jaksossa on pieniä helmiä, jotka kuitenkin peittyvät kauhean loskan ja huonosti ruuansulatuksen läpi kulkeneiden heinäkorsien seokseen erottumatta kuitenkaan muista lantakasoista millään tasolla.

Nipsulta taitaa tulla kohta oksennus.