Lohikäärmeen kyyneleet

Oijoi, tämä jakso taitaa oikein vaatia
minua vetämään shottia monta kertaa...

Synopsis

Myrsky mylvää ulkona ja Muumi ei saa sen takia nukuttua. Aamulla Muumi lähtee kavereiden kanssa veneilemään ja keräilemään myrskyn tuomisia rannalta. He löytävät simpukan, josta he ovat kuulevinaan itkua, mutta pian selviääkin, että itkijä onkin loukkaantunut merenneito. Merenneito kertoo, että ainoa tapa parantaa hänet on lohikäärmeen kyynel. Palattuaan Muumitaloon kysymään mahdollisista lohikäärmeistä lapset saavat tietää Papalta, että Edward olisi mahdollisesti lohikäärme. He pakkaavat tavaransa ja lähtevät etsimään Edwardia. Etsiessään Edwardia Pikku Myy yrittää houkutella Edwardia järvestä Nipsu syöttinä, mutta he sattuvatkin löytämään luolan, josta kuuluu epäilyttäviä ääniä. Nipsu on säikkynä luolassa ja hän päättää levätä sillä aikaa kun muut yrittävät etsiä Edwardia. Nipsu sattuukin istumaan Edwardin kuonon päälle ja muiden saavuttua paikalle on Edwardilta tulossa kyynel haukotuksen myötä. Myy saa kopattua pari kulhoon, mutta törmää Nipsuun, joka vielä nielaisee viimeisen kyyneleen. Myy raivoaa asiasta ja uhkailee Edwardia kyynelehtimään. Pappa tosin saa kerrottua Edwardille mihin he kaipaavat kyyneliä ja Edward lähtee innoissaan rannalle. Aluksi kyyneliä ei tule, mutta lopulta kyyneleet tirahtavat Edwardin silmistä ja merenneito parantuu. Merenneito on niin liikuttunut, että hänkin itkee ja hänen kyyneleet muutuvat helmiksi. Aikoessaan lähteä omiensa pariin häntä yllättäen alkaa kiusaamaan mustekala. Edward pääsee olemaan ritarillinen ja häätää mustekalan pois. Kiitollisena merenneito antaa suukon Edwardille ja kaikki on taas hyvin.

---

Nipsu toljottaa tuota kookospähkinää 6 sekuntia,
ennen kuin syöksyy sen kimppuun huutaen sitä nimeltä.
 Kyllä, minä laskin!

En vaan voi piip käsittää, miten tämänlaatuinen sarja jo on edennyt jaksojen lukumäärässä niinkin huikeaan lukuun kuin 20. Tämän tasoinen laatu on kyllä totaalisesti äimistyttävä, kun ajatellaan, että tekijäryhmä on stereotyyppisellä ajattelutavalla mahdottoman työhön panostuvaa lössiä.

Lohikäärmeen kyyneleet on jälleen kerran pieneen hetkeen pohjamutia ruoppaava tarina hyvin monella tasolla. Tämä ei kuitenkaan ole niin silmiä sulattavan huono mihin pahimmat jaksot ovat valuneet. Se yrittää säälittävästi raapia ovea ja yrittää suloisesti naukua ÜSMJ-kerhon (ÜberSurkea Muumi-jakso) ovella, mutta sen kerhon jäsenet suhtautuvat siihen kuin Skandinavian maat Viro-parkaan.

Ehkä hämmentävin asia tässä jaksossa onkin loppujen lopuksi se, että sankariksi tähän on tavallaan nostatettu Nipsu. Nipsulla on Muumia huomattavasti enemmän esiintymisaikaa ja hän peräti on juurikin se henkilö, joka löytää tämän fetch-questin kohteen peräti ihan itse. Antisankariamme toki nälvitään ihan liiallisuuksiin asti, mikä toimii tässä sarjassa huonona vitsinä. Tosin eihän sitä voi edes käsitellä vitsinä, koska eihän se edes yritä tehdä sitä vitsikkääksi millään tasolla. Tosin sarjakuvassa tästä olisi voitu hyvinkin vääntää hupaisa tilanne.

Ei... tämä ei vaan toimi.

Myy on totaalisesti µ. En itse tunnistanu mitään Myymäistä paistinpannua lukuunottamatta. Vaikka µ kuinka yrittääkin, hänen toiminta on aivan liian ulkona kaikesta mitä Myy tekisi. Nipsun syöttinä käyttö on kyllä varsin törkeää.

Perhana soikoon! Sehän taitaa toimia, kun kerran narahdin mainitsemaan asian uudemman kerran o_o

Mutta palataan µ:hyn vielä kerran: näyttää siltä, että tekijätiimi on ehdottomasti halunnut tehdä µ:stä jonkin tasoisen Fegetan, joka ratkaisee kaiken voimalla. Edwardin uhkailu paistinpannulla on yksi typerimmin esitettyjä tilanteita koko sarjassa. Miten ihmeessä noinkin iso lisko, voi pelätä tuolaista pientä oliota, kun se voi talloa sen maksalaatikoksi?

Nipsulle on kyllä suotu tälle jaksolle oudot ilmeet....

Ai niin unohdin taas vaiheeksi muumien alkuperäislähteen. Edward mahdollisesti ei vaan yksinkertaisesti halunnut maksaa hautajaisia. Tosin nyt olemme päätyneet tässä itse jakson ydinripuliin: DRONTTI Edwardiin. Toki drontti on Muumipapan tuttu jo nuoruudesta asti, mutta jos me alamme taas muistelemaan, minkä kokoinen meidän niin sanottu lohinorsu on. Jos kuvittelemme Muumipeikon olevan 150 cm ja käytämme vertailukuvana sitä, missä koko konkkaronkka on paikalla, saamme Edwardin pituudeksi...10,5 metriä!

Nyt vain avaamme punaisen vettä vahvemman juomapullon korkin tyynen rauhallisesti, jotta vain voimme rauhoittamaan itsemme nousevasta raivomyrskystä. Syyhän tähän on siinä oletuksessa, että drontti Edward oli Papan muistelmissa ihan vaan...haaaah.... mahdollisesti 150 metriä!!! RÄÄÄÄÄH!

Oikeasti, miten tästä....

...tuli tämä?!

*Pullo kaks sekä yhtä krapulaa myöhemmin*

Joko aika-avaruus on totaalisesti rikottu, tai sitten Edward nyt jotenkin käsittämättömästä syystä myöskin näki Feniks-linnun uudelleen heräämisen. En myöskään voi käsittää, miksi Edwardin ääntelynä ei voinut toimia Godzilla? Kyllä Leena Uotila tekee hyvää työtä, mutta ajatuksenakin ihmisen ääntelemässä hirmuliskoa tunnostaa täysin älyttömältä. Ainoa poikkeus on toki äänitehosteihminen.

Periaatteessa tämä koko tarina tunnostaa lopulta huonolta ficiltä, mitä se varmasti loppujen lopuksi onkin. Käymme niin syvillä vesillä, että rintaliivitön nainenkin joutuu lonkerohirviön ahdisteltavaksi. Ei tätä jaksoa selvinpäin pysty katsomaan.

Ei tästä tarinasta muuta tarvitakaan Edward kuin tuo ilme.
Perfekto!