Pikku Myyn lyhyt romanssi

Tämä pikkupossu lähti kylään...

Synopsis

Myrskyn jälkeen Muumi, Niiskuneiti ja Nipsu menevät rannalle tutkimaan myrskyn jälkeistä hylkytavaraa. Muumi havaitsee, että Myy ei ole heidän mukana. He palaavat takaisin Muumitaloon hakemaan häntä, mutta Myy jostain syystä ei sano heille yhtään mitään. Palattuaan takaisin rannalle he näkevät Myyn ja päättävät seurata häntä. Varjostus tuo tulosta, sillä he näkevät Myyn repimässä kukan terälehtiä ja heille selkiää, että Myy on rakastunut. Pojille tämä on naurun asia, kun taas Niiskuneidille äärimmäisen vakavaa. Ruokapöydässä epäilyt Myyn rakkaudentuskista vahvistuvat Mamman kysyttyään häneltä suoraan kysymyksen ja Myy vastasi painamalla käden rinnalleen. Ruokailun jälkeen he tunkeutuvat Myyn ollessa kävelyllä hänen huoneeseen, mistä he löytävät kirjeen, joka on selkeästi rakkauskirje. Tästä tiedosta he alkavat arvelemaan Myyn mahdollista ihastusta, mutta kesken kaiken Myy tulee paikalle ja potkii heidät ulos. Niiskuneidille tosin jäi pala kurkkuun tilanteesta, kun ehdotteluissa nousi esiin Muumipeikko. Hän yrittää kysyä asiaa Myyltä, mutta hän saa pelkän tylyn katseen, josta Niiskuneiti saa kuvan, että Myy oikeasti on ihastunut Muumipeikkoon.

Seuraavana aamuna on ystävänpäivä, jolloin kaikki saavat lahjan Mammalta. Niiskunedin nähdessään Myyn vievän lahjaa ulos hän innostuu, sillä Myy ei ole ihastunutkaan Muumiin. Seurattuaan Myytä kolmikolle selviää, että kohde on Nuuskamuikkunen. Pienen väärinkäsityksen jälkeen he menevät kysymään asiaa suoraan Myyltä, mutta Nipsu ja Muumi karkaavat aiheesta vertailemaan eilisiä kosijaehdotuksiaan, joista Myy lopulta raivostuu ja havaitsee, että hänen kurkku on tervehtynyt. Lopulta muillekin selviää, että Myy oli polttanut kurkkunsa kuuman keiton takia ja ei voinut sen takia puhua. Kirjeenkin lähde selviää, kun Muumipappa tulee paikalle hädissään, sillä hänen romaanistaan puuttui yksi sivu ja saatuaan tietää sivun olevan Myyn huoneessa. Ja näin kaikki on taas normaalisti.

---

"Aistin, että minua ei ymmärretä Nipponin ulkopuolella..."

Romantiikkaa taas. Sitähän nyt ollaan niin hampaat irvessä kaivattu.

Tämä jakso alkaakin blogin sisältöön nähden varsin kliseisesti. Meillä nimittäin nousee kysymys heti alkumetreillä ilman, että minuuttiakaan ollaan tuhlattu tähän tarinaan papatuksien ja mamatuksien jälkeen. Olen toki lähes tulkoon ihastuneen pakahtunut siitä, että lapset ovat menossa tutkimaan rantaa myrskyn jälkeen, kuten muumikirjoissakin, mutta koko homma romahtaa jalkojen alta pienen sosiaalisen mokan takia: Miksi ihmeessä Muumipeikko, Nipsu ja Niiskuneiti lähtevät jonnekin pitämään hauskaa ilman, että kysyvät Myytä mukaansa? Tämä koko tilanne kompuroi itseltään niskat nurin, kun palaamme takaisin Muumitaloon, sillä helvetti soikoon emme ole nähneet yhdenkään hahmon asuvan omassa kodissaan! Kysyn siis uudestaan vähän muokaten: miksi he eivät kysyneet Myytä mukaan alun pitäen, vaikka he asustavat samassa talossa?!

"ÄLÄ JUMALAUTA PISTÄ MYY
SITÄ MÖRKÖMUSAA SOIMAAN!"

Muttapa joo... Tämä episodi pyörii vahvasti Myyn ympärillä ja varsin käsittämättömästä asiasta kaupan päälliseksi. Okei, onhan se sinällään kiinnostavaa keneen Myy mahdollisesti voisi joskus hamaassa tulevaisuudessa ihastua, mutta tällainen hahmokapasiteetti minkä tämä sarja antaa, on äärimmäisen kehno moiseen. Pikkupoikana toki nauroin ihastusehdokkaille, mitä Nipsu ja Muumipeikko vetelivät. Nykyään ne vain ovat hukkaan menneitä sekuntteja.

Niiskuneidin dialogi on jo legendatavaraa, kiitos Yksinäiset vuoret -videoiden. Mutta jos nyt kuvitellaan, että meillä ei olisi Yksinäisten vuorten kokemusta, on Niiskuneidin yliromantikkomainen käyttäytyminen niin uuvuttavaa siirappihyytelöä, että se pistää minunlaisen jaarittelevan arvostelijan tekemään sitä suurinta syntiä jatkamalla kirjoittelua laittamatta ollenkaan pistettä, vaan jatkan tätä pilkuilla pilkun jälkeen. Jos tämä ärsytti teitä, niin onneksi olkoon! Tältä minustakin tuntuu Niiskuneidin kohdalla.

Sanokaapa missä näette tässä kohtaa pyrstötähden?
Muumipappa kuulema näkee sellaisen.

Se mikä tässä jaksossa on varsin erikoista kaikkiin muihin jaksoihin nähden on japanilaisen kulttuurin näkyvyys. Toki en näitä itse tunnista kuin kolme, mutta joku varmastikin pystyy poimimaan näitä lisääkin. Nämä havainnot ovat toki suhteellisen loppupuolella jaksoa, mutta tässäpä ne ovat:

1. Aivastava hattivatti. Japanissa on uskomus, että jos joku sattuu puhumaan jostakusta pahaa, kyseinen henkilö aivastaa äkkiseltään.
2. Tämä toki voi olla näistä kaikkein hatarin, mutta ystävänpäivänä yllättäen vain ja ainoastaan Mamma jakelee lahjoja. Japanissa ystävänpäivänä vain naiset antavat miehille rakkaudenosoitukseksi suklaata. Nähtävästi tekijäporukka havaitsi suklaan olevan liian japanilainen, niin he korvasivat sen lahjapaketeilla Pappaa lukuunottamatta. Tai sitten Mamma antaa hänen suklaansa vähän eri muodossa myöhemmin... joo ei mennä tuolle asteelle.
3. Ikkunaan kurkistettuaan Muumi heiluttaa kättään poispäin Nipsulle ja Niiskuneidille, mikä toimii Japanissa kutsuvana metodina toisin kuin meillä länsimaissa.

Hetkonen nyt! Ystävänpäivähän on helmikuussa! Miten ihmeessä Muumilaaksossa on jo noinkin pitkällä kesä?! Meillä oli talvi seitsemän jaksoa sitten ja silloin oli joulu! Tarkoittaako tämä sitä, että lumi suli uudenvuodenpäivänä kiehuen ja olemme nähneet muumien perseilyistä vähintään yhden perseilyn jokaiselta viikolta ennen ystävänpäivää? Vai olemmeko taas kulkeneet ajassa niin paljon eteenpäin, että on tullut ilmastonmuutos? Vai onko tämä nyt vihdoin ja viimein tätä aika-avaruuden rikkoutumisen tulosta?

Niiskuneiti tajuaa olevansa jo kolmikymppinen vanhapiika.

Loppujen lopuksi Pikku Myyn lyhyempääkin lyhyempi romanssi on hyvin keskitasoinen jakso verrattuna kaikkeen tähän aiempaan kokemaamme. Tarina on panostamaton tapaus, jossa kuitenkin on poikkeuksellisesti onnistuttu laittamaan pientä huumorinvivahdetta pikkuruisella pipetillä. Animaatio kyllä yllättää ilmeiden suhteen, sillä lähes tulkoon repeämispisteessä oleva Muumipeikko on ainakin minun mielestäni varsin loistavasti piirretty. Kaikki tämä valitettavasti kaatuu Nipsun, Muumin ja Nuuskiksen räkättelykohtauksen uusiokäyttöön sekä erikoislähikuvaan Muikkusen naamasta, mikä on minun omasta mielestäni niin häiritsevä tapaus, että oksat pois.

Tiivistetysti sanoen tässä jaksossa on pieniä helmiä, jotka kuitenkin peittyvät kauhean loskan ja huonosti ruuansulatuksen läpi kulkeneiden heinäkorsien seokseen erottumatta kuitenkaan muista lantakasoista millään tasolla.

Nipsulta taitaa tulla kohta oksennus.