Aikakoneella renessanssiin

"Onnistuin! Tein Triforcesta donitsin! Olen todellinen turri!"

Synopsis

Lapset ovat leikkimässä piilosta, mutta hommasta ei tule mitään, kun Myy ja Nipsu tunkeutuvat väkisin Muumin ja Niiskuneidin piiloon. Myy tönäisee Muumia päin tynnyreitä ja he kolauttavat aikakonetta heittäydyttyään turvaan. Aikakone käynnistyy ja he joutuvat jonnekin outoon huoneeseen, jossa on koneita. Muumi päättelee, että he ovat mahdollisesti menneet tulevaisuuteen ja he ryhtyvät tutkimaan paikkoja. He löytävät ateljeen täynnä tuhrittuja maalauksia sekä laboratorion, missä Nipsu huolimattomuuksissaan aiheuttaa räjähdyksen. Laboratorio ja lapset ovat sotkussa ja Niiskuneitikin joutuu riisumaan nilkkarenkaansa puhdistuksen ajaksi. Paikan omistaja, Bernando da Pinci, tulee paikalle ensin raivoissaan epäonnistuneelle kokeelleensa, mutta innostuu nilkkarenkaasta luulleen sen olevan hänen eksperimenttisä tulosta. Lapset kuitenkin kertovat totuuden ja keksijänero murtuu siitä.

Myöhemmin oppipoika kertoo, että keksijällä ei ole paljoa rahaa kokeittensa takia, ekä hän ole saanut myytyä taulujaan pitkään aikaan. Samalla hän paljastaa keskeneräisen Mona Lisa taulun, josta puuttuu enää pää. Työ aloitettiin jo 15 vuotta sitten ja da Pinci ei voinut jatkaa sitä mallin ollen jo liian vanha. Pikku Myy ehdottaa itseään malliksi, mutta maalari innostuukin Niiskuneidistä enemmän. Iloissaan hän maalaa taulun loppuun, jonka lopputulosta lapset eivät oikein ymmärrä, sillä maalaus ei näytä lainkaan Niiskuneidiltä.

Aikeissaan lähteä takaisin Muumilaaksoon he esittelevät aikakoneensa da Pincille, joka alkaakin tutkia konetta perusteellisemmin ottamalla osia pois. Myy loikkaa hänen päälleen estääkseen häntä purkamasta sitä enempää ja kumpikin saavat sähköiskun. Tästä da Pinci vasta innoissaan onkin ja hän purkaa koneen atomeiksi sopertaen sähköteknillisiä asioita. Löydettyään erään osan hän pyytää sitä lainaan automobiiliinsa, joka lasten mielestä näyttää kylpyammeelta. Asentaessaan osaa koneeseensa pari rosvoa vievät hänen vastamaalatun taulun ja he lähtevät taka-ajoon automobiilillaan. Rosvot ovat kuitenkin suunnitelleet pakomatkan etukäteen menemällä veneellä. Lapset ovat jo luovuttamassa, kun da Pinchi syöksyykin ajoneuvollaan suoraan jokeen ja ajoneuvo onkin vesikelpoinen kulkupeli. Sieltä he nousevat yläilmoihin ja nappaavat taulun takaisin mukaansa. Keksijänero on innoissaan, kun hän on kehittänyt laitteen, joka kulkee maalla, merellä että ilmassa.

Palattuaan takaisin Muumilaaksoon Nuuskamuikkunen ilmoittaa löytäneensä heidät ja he ihmettelevät mistä hän oikein puhuu. Sitten he muistavatkin, että he olivat leikkimässä piilosta. Illalla kuistilla Muumi ja Niiskuneiti totesivat Bernando da Pinchin olevan kuin olevankin suuri nero. Niiskuneitiä vielä lopuksi huvittaa se, että hän on ollut mallina maailman kauneimmassa taulussa, johon Muumi ei osaa häkeltyneenä sanoa mitään.

---

"Mikä tuo on?"
"Se on kone, joka pistää maailmankirjat sekaisin."

Olen usein kuullut/lukenut tästä jaksosta, että se on ristiriidassa Muumipapan muistelmien kanssa. Ymmärrettäväähän se on, kun tämä Bernando da Pinci muka keksii monikulkuvälineen ennen Fredriksonia. Tähän toki voidaan olla kahta mieltä. Tämä toinen on juuri monta kertaa nostattamani huoli aika-avaruuden rikkoontumisesta. Me olemme tätä jaksoa ennen nähneet sen maailman, missä tämä niin kutsuttu nero ei ole päässyt historian kirjoihin amfibiautomobiilistaan. Mona Lisan hän varmasti maalasi loppuun joskus myöhemmin. Mutta sitten kun Muumi kumppaneineen menivät aikakoneella, syntyi aika-avaruuteen se haarauma, mistä me nyt näemme tämän lopputuloksen. Tämä on siis minun näkemys tästä asiasta.

Tämän jakson otsikko tosin voi olla tietyllä tasolla harhaanjohtava. Havaitseeko kukaan tässä oikeastaan yhtään mitään, mikä OIKEASTI viittaisi renessanssiseen aikaan eli 1400-luvulle? Kaikki tässä esitetty voi toki olla hyvinkin aikaväliltä 1400-1900-lukua tai jopa Muumin ehdottamaa tulevaisuutta. Bernando da Pinchi voisi hyvinkin olla huijari, jolla sattui vaan käymään aivan käsittämätön tuuri, kun kohtasi Muumin ystävineen. Hän hyvinkin vain on yrittänyt tehdä Mona Lisasta kopiota saadakseen pirunmoiset rahat joltain hölmöltä ostajalta.

"Voi rähmä, kytät!"

Tulevaisuutta tai lähinykyisyyttä tukee vielä da Pinchin tietämys sähköstä. Keskiajalla sähköstä vaan tiedettiin pelkkä hankaussähkö (sekin varmasti oli selitettynä paholaisen aikaansaannoksena) ja mehän nykypäivän ihmiset tiedetään sen tuomien wattien megatonnien voiman, kun koskemme varautuneena metallia, kun pidämme jostain toisesta metalliesineestä kiinni samaan aikaan. Kaikki sähkötieteelinen termistö mitä yleisnerohuijarimme sanoo purkaessaan aikakonetta ei todellakaan ole keskiajan sanavarastosta kotoisin. Magneetin tuottama sähkö on edelleenkin hyvin hatara pohja noin voimakkaalle sähköntuotolle. Plus tuohon aikaan se vain oli outo materia, joka nyt vain kiinittyi rautaan ja osoitti aina tiettyyn suuntaan, vaikka sitä yritti kuinka käännellä.

Myyn kohdalla joudun taas vaipumaan hieromaan kasvojani molemmin käsin. Vaikka kaksikymmentä vuotta onkin kulunut edellisestä tuottarista niin minä en edelleenkään voi kuvitella Pikku Myytä olevansa itsestään noin satavarma omasta kauneudestaan tuon ikäisenä. Niiskuneidin ulkonäön mollaamisen voin ymmärtää, mutta hänen itsensä pitäminen Pohjolan impenä on vain niin kaukaa vedetyn oloinen. Ai perse, tuli hierottua silmät verille...

Tämän kuvan melkeinpä voisi kehystää.

Vaikka tämänkertaisessa tarinassa yllättävää kyllä tapahtuu paljon asioita (siis ainakin tuo synopsis on mahdollisesti pisin kirjoittamani!) ovat käsikirjoitus ja jakson suunnittelu yhdessä varsin hiomaton tapaus. Muun muassa piilosilla leikintä Muikkusen kanssa on monin paikoin huonoa tuotosta. Se ilmenee heti kellariin juoksussa, kun µ vinkuu kokoajan "eikä vielä, eikä vielä" niin paljon, että koko piilohomma on jo tuomittu epäonnistumaan. Lisäksi µn ja Nipsun seurailu Muumin ja Niiskuneidin perässä on toteutuksena se matalin aita. Jos itselläni olisi ollut tuolainen meno kakarana kavereiden kanssa, olisin vain lähtenyt lätkimään kotia.

Muttapa joo. Miten tämä itse jakso muuten? Nostan toki vielä renessanssikortin pystyyn, että tarinaidealtaan tämä olisi voinut olla varsin mainio Boken Nikki-tasolla, jos Muumi kumppaneineen olisivat menneet täysin varmennetusti tulevaisuuteen. Mutta tarinankerronnan heikon laadun takia, että myös jälleen kerran Pikku Myyn persoonallisyyshäiriöstä johtuen jakso ei pääse mitenkään hyvän jakson tasolle ei sitten millään. Ideariihikin tähän episodiin varmaan on ollut vain "aikakone" ja "aika-avaruuden rikkominen ihan kybällä". Animaatiosta ja monesta muustakin asiasta on turha edes mainita. Samaa paskaa on valunutkin ihan alusta asti, eikä tämä homma varmastikaan muutu miksikään seuraavassa osassakaan!

"Me lupaamme parantaa tapamme! Ihan totta!"