Muumilaakso: Muumipapan kalajuttu & Yksin kotona

MAMELU~!
(Ehdottomasti jakson paras osuus)

Tämä toki tuntuu nyt hölmöltä, mutta omasta mielestäni Muumipapan kalajuttu ei oikein ansaitse hirveänä kirjailtavaa. Tuntuu oikeastaan pahalta, että näin työkiireissä en kerennyt edes edellistäkään jaksoa vääntää loppuun asti. No, parempi vaan edetä, eikä vaan jäädä nurkkaan ulisemaan asiasta.

Itselleni tämä jakso toi suoraan mieleen Tim Burtonin elokuvan Big Fish. Molemmissa tapauksissa on taka-ajatuksena tarinankerronta ja kuinka sen värittäminen pienillä liioitteluilla tekee tarinasta paljon mielenkiintoisemman. Parhain esimerkkihän tästä on rakastettu ja vihattu kirja nimeltään Raamattu.

Kalavale oli hieman rikkonainen tarina, mutta se oli toisaalta sen tarkoituskin. Täytyy toki myöntää, että Papan kertoma tarina oli Muumipeikkon tarinoita parempia, mutta eihän kukaan ole seppä syntyessään. Oli toisaalta mukava taas nähdä Myy ei niin vakavasti otettavassa roolissa.

Mutta, Yksin kotona. Hip heijaa! Sanon suoraan, että tämä jakso oli se, mitä olen odottanut: näemme Nipsun pääosassa! Nipsusta ollaan tässä sarjassa tehty ehkäpä kaikista Nipusista kaikkein mielekkäin, häviten toki ahneelle sarjakuvaversiolleen muutaman kymmenyksen erolla. Muumilaakson Nipsu on piristyttävän erilainen aiempiin arkaileviin Nipsuihin. Hänen takaperinjuoksu antaa varsin hyvät eväät olematta samanlainen pelkuri kuin esimerkiksi Tanoshii Mumin Ikkan jänishousu. Tässä sarjassa on ollut varsin piristävää nähdä hänet suursyömärinä, bisnesmiehenä, saavutusmetsästäjänä sekä kaveriporukan atleettisimpana jäsenenä. Ei toisaalta ole ihme, että hän syö niin paljon, kun hänellä on jatkuva meno päällä.

Nipsun ulkonäkökin on varsin veikeä.

Mörön uusvanhassa ulkonäössä (pidin kovasti Mörön hauenomaisista silmistä) ei ole niin paljon kauhuelementtiä kuin vanhassa Mörössä, mutta 90-luvulla eläneet muumittajat toki tulevat olemaan varautuneita hänen olemukseen. Sain olla kihlatulleni turvasatama tämän jakson ajan, sillä itse olen päässyt omasta mörköpelostani yli, paitsi jos satun näkemään hänet unissani. Silloin minä en jää odottamaan mitä tapahtuu, vaan painan hätänappia ja reväytän silmäni auki. Alitajunta on kyllä jännä tapaus.

Jakso olikin heti kättelyssä esittämässä, että tässä tulee olemaan jännittävämpi sävy, mikä antoi suoraan hyvää vaihtelua muihin jaksoihin. Kauhun ja huumorin tasapaino oli tavattoman täydellinen. Tarina oli otettu osin Muumipeikko-sarjakuvan kakkososasta, mutta suurin osa varmasti tunnisti tarinakaavion Muumipappa kaipaa vaihtelua -jaksosta Muumilaakson tarinoista.

Astu saliin kadotuksen
Tänne varjotkaan eivät sinua kutsu
Kuuletko, tunnetko mitään?

Tässä jaksossa havaitsin nyt ensimmäistä kertaa, miten erilainen Nuuskamuikkunenkin on verrattuna Muumilaakson tarinoihin. Vaikka vanhassa sarjassa hänen kerrottiin olevan erakkoluonteinen, se ei näkynyt niin voimakkaasti kuin tässä uudemmassa. Tässä sarjassa Muikkunen on lähestulkoon aina vaivautunut kun on muita hahmoja paikalla, paitsi Muumipeikko. Hänen kanssaan Muikkunen ei osoita vaivautuneisuutta lainkaan. Mutta mehän tiedämme syyn, emmekös? ;D

Muumipapan kalajuttu toimi hyvänä matalan profiilin jaksona antaessaan tilaa monin tavoin viihdyttävämmälle Yksin kotona -tarinalle. Mörön suhteen vielä mainittakoon, että odotimme kihlatun kanssa Mörön lähtevän lyhtyjen perään lentäen. Siitä ajatuksesta nousi itselleni taas haaveita Muumipappa ja meri -kirjan kunnollisesta adaptaatiosta joko moniosaisena sarjana tai elokuvana. Jospa tämä sarja saisi jatkoa toiselle tuotantokaudelle.

"Siihen asti teakovii."