Viimeinen käsittely Muumilaakson tarinoiden remasteredista

Nyt loppu rötväys. Lukijoiden on saatava lopullinen sana sanotuksi!

Hupsista lupsista chili rupsista. Nyt sitten hävetään tätä aloitustani, kun en muutakaan keksinyt ja lukijat lähtivät, koska ensimmäinen lause ei antanut kuvaa sille, että kirjoitus olisi millään tasolla hyvä. Varsinkin, kun tämä kirjoitelma on ollut hyllyllä jo kuukauden. Perkele.

Enpä ole kirjaillut tänne vähään aikaan yhtään mitään. Periaatteessa en ole tehnyt minkäänlaista arvostelua/analyysiä tämän vuoden aikana, johtuen toki oman jälkipolven riehumisen seuraamisen mielenkiinnosta. Niin ja kesän aikana kiereltiin coneissa esiintymässä. Asialle siis pitää tehdä jotain!

Olen muuten tulossa Umiconiin kihlattuni kanssa vetämään luentoa!
Nähdään Turussa helmikuussa!

Alkuvuosihan lähti kiinnostavasti käyntiin, kun Muumilaakson tarinat vaihtoivat kanavaa ja saivat uuden puheäänen päälleen. Tämänkertainen kirjotelma tulee olemaan tämän uuden dubin käsittelyn post mortem, sillä olen vihdoin ja viimein saanut katsottua joka ikisen... no... yhtä jaksoa lukuunottamatta kaikki Muumilaakson tarinat mitä on koskaan tehty suomeksi puhuttuna. Toki viimeinen jakso tuli katsottua peräti kaksi kuukautta sitten, joten muistikapasiteettini voivat olla enemmän tai vähemmän värittyneet.

Sarja on tätä nykyään jaettu peräti 4:ään tuotatokauteen, mistä sensuroimaton Hurja merirosvo-jakso vielä tekee C-moren puolella oman omituisen 5-kauden. Ennen Bōken Nikki-jaksoja (jota edelleen luonnehdin tietämättömille Muumien 2-kautena) jaksot olivat edelleen sekametelisoppaa DVD-julkaisujen mukaisessa järjestyksessä. Nyttemmin sarjaa pystytään LÄHES seuraamaan oikeaoppisella tarinakaaviolla. Jostain käsittämättömästä syystä Muumipappa kaipaa vaihtelua/ Muumipappa tahtoo seikkailla on vaihtanut paikkaansa Muumipapan toinen nuoruus/ Muumipappa tahtoo nuortua -jakson kanssa. Tästä syystä Papan nuoruusajan jahti jäi uudesta dubista näkemättä, mutta empä usko, että tämän kirjoitelman viesti olisi täysin turmeltunut tällaisesta pikku erheestä.

Katsottuani ensimmäisen puoliskon sarjasta olin yhdessä kihlattuni kanssa huokailemassa samasta asiasta, mikä tulee myös vanhaakin dubbia katsellessa: Miksei tämä voinut jäädä tähän? Haikeutta tosin oli päässyt romuttamaan dubin heikko toteutus. Toki eihän tämä nyt uutta ole, mutta mitä pitemmälle sarja meni, niin sitä enemmän tuntui siltä, että näyttelijät olivat tylsistyneitä rooliensa vetoon. Varsinkin Nuuskamuikkunen tuntui menettäneen hohtonsa ja alkoi kuulostamaan juuri sellaiselta henkilöltä, joka näyttelyn sijasta odottaa seuraavaa kahvi- tai ruokataukoa.

Ensireaktioissani ylistys Pikku Myystä... anteeksi Pikkumyystä kaikkosi. Karolina Blomin näyttely valui juurikin siihen huonoon Myy suoritukseen eli hän pisti CAPS LOCKIN PÄÄLLE, JOTTA LUONNOLLISUUS OLISI MAKSIMAALISEN ETÄISYYDEN PÄÄSSÄ HYVÄSTÄ NÄYTTELYSTÄ. EI SE KUULUVAN ÄÄNEN TEKO VOI OLLA NOIN VAIKEAA, VAIKKA YMMÄRRÄN ÄÄNINÄYTTELYN OLEVAN SUHTEELLISEN HAASTAVAA TYÖTÄ, JOS SIINÄ MEINAA OIKEASTI OLLA HYVÄ.

Lisätuskaa Myyhyn toi vielä se, että ehkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kukaan ei kutsunut häntä Myynä vaan Pikkumyynä. Asia alkoi ärsyttämään loppua kohden alinomaisesti ja melkein teki mieli turhaan huutaa näyttöpäätteelle: "Myy! Sanokaa Myy!". Ehkäpä tämän takia alkutekstien kirjoitusvirhe onkin ollut aiheellinen.

Dialogi oli muulta osiin ihan siedettävässä kuosissa. Vanhemman dubin dialogit toki jyräävät nostalgiabensalla käyvillä moottorikelkoillaan uusien yli että heilahtaa, mutta modernisoinnista huolimatta olin yllättynyt tosinaan suhteellisen vanhoista sanoista, joita en valitettavasti poiminut ylös. Nipsulta jostain kumman syystä on Muumipeikko ja linnut / Haavoittunut lintu -jaksossa kadotettu emolintukaakatukset. Toinen vaihtoehto on, että Nipsun ääni katosi korottuessaan hertsialueen ulkopuolelle.

Bōken Nikki tuli valitettavasti katsottua uudestaan. Itkeä tahtoisin, mutta sen tuotto näin tekstimuodossa on vähän vaikean puoleista. Tai minä nyt vain yritän luistaa stereotyyppisen miehen kaltaisesti olla näyttämättä tunteitani. Valinta on teidän, arvon lukijat.

Sarjan vaihduttua tekijäporukan into nähtävästi lopahti. Bōken Nikkin dialogi on paljon lähempänä Ylen dialogia ja näyttelytaso on nyt vähän mitä on. Dialogia ei olla edes korjattu, eli Muumipappa edelleen sanoo Aikakone / Aikamatka esi-isien luo -jaksossa: "Jos Hemuli ei löydä esi-isiä, me olemme pulassa," vaikka Hemulin nimenomaan EI pidä löytää niitä, koska hänestä oltiin tehty pahis, mikäli muistatte. Niin ja pihalle särkynyt hunajapurkki on edelleen särkynyt lattialle.

On pakko nostaa Pikkumyy teurastuspöydälle, koska hänen vuorosanansa ovat oikeasti tehneet hänestä hirveän mymmelin. Nipsun ollessa äänessä Pikkumyy tuntui reagoivan lähes jokaiseen suun avaukseen huutamalla häntä olemaan hiljaa. Oikeasti, miksi Pikkumyyn pitää olla tässä dubissa jopa pahemmin läpikustu hahmo kuin alkuperäisessä?

Kääntäjän haastattelussa esiintyi maininta haukkumasanojen poistosta, koska "en haluaisi opettaa lapselle, että sellaiset sanat olisivat okei, vaikka ne tulisivat Pikku Myyn suusta." Tämä ratkaisu on ollut huomattavasti pahempi kuin se päältä päin näyttää. Omasta mielestäni on törkeämpää käskeä toista pitämään suu supussa, kuin nimikoida henkilöä älykkyytensä vuoksi. Olemalla pelkästään hiljaa henkilölle ei avaudu, mitä hän teki väärin ja alentaa henkilöä huomattavasti pahemmin kuin kutsumalla häntä torveloksi, koska se antaa suoran viestin, että nyt oltiin väärällä sektorilla hölmöyden vuoksi. Tämä on toki oma kokemukseni asiasta.

Seuraavaksi mennäänkin dialogiosaston hämärämpään osastoon. Kaikki vieraat nimetyt hahmot Launoa ja paria historiallista henkilöä lukuunottamatta ovat saaneet uuden nimen.

Eh... tässä tilanteessa minun on nyt hyvin, HYVIN vaikeaa olla vakavalla naamalla. Suurin pelko Hömelön suhteen oli, että kääntäjä olisi tehnyt samoin kuin Jenni-tädille, eli ottanut nimen sarjakuvista. Jos Jenni-tädin kohtalo olisi käynyt Hömelölle, niin hänestä olisi tullut Vinssi. Kaikkien onneksi kääntäjä päätti tyytyä tylsempään Vekkuliin. Mutta en minä Vekkulin vuoksi ole hytkymässä, kun yritän pidätellä nauruani. Minä en oikeasti tiedä, kuinka hirvistyttävät lonkerot nyt näillä tekijänoikeuksilla oikeasti on, mutta en olisi ikinä voinut kuvitella, että Bōken Nikkiä voitaisiin vetää näin pahasti uusille tasoille: Muumipeikko Villissä Lännessä / Villin lännen seikkailu -jakson pahis, pahamaineinen Billy the Kid, on uudessa dubissa nimeltään...

Minä en oikeasti osaa sanoa tuosta yhtään mitään. Nimi on vain niin juustoisen huono ja naurettava, että voisin oikeasti muiluttaa kääntäjän baariin ja tarjota hänelle kossupaukun, ihan vaan Hurja-Jaakon kunniaksi.

Hurja-Jaakko, ei helevettih...hihihih...!

Koottuani taas itseni minua edelleenkin ihmetyttää nämä tekijänoikeuslonkerot. Nimittäin Muumipeikon Robinson-seikkailu / Muumiperhe autiolla saarella Robinson Crusoen nimeä ei kuulla lainkaan. Ei pölähdystäkään. Kaikki puhuvat kirjan pääsankarista, aivan kuin kyseessä olisi itse Nimeltämainitsematon, Keltainen Kuningas. Luulisi nyt Robinpoika Kruusen olevan tässä vaiheessa public domain eli täysin vapaata kaupallista riistaa, koska kirjat kirjoitettiin jo 1700-luvulla. Lisäksi Punahilkka oli joku haltiatar tai joku aivan muu kuin pirtsakka suden välipala.

Robinsonista puheen ollen täytyy ottaa ilmi eräs outous, joka ilmenee nimenomaan kyseisessä jaksossa: Muumipappa. Innostuu. Aidosti.

Kyllä, Jukka Varis yllättäen osaakin näytellä! Muutaman hetken ajan toki, mutta tämän tasoinen, yhtäkkinen lähes elävä näyttely pistää miettimään, mitä studiolla oikein tapahtui tuolla kyseisenä hetkenä? Me emme tule sitä välttämättä koskaan tietämään.

Loppujen lopuksi huonoimman ääninäyttelijän pystin Bōken Nikkissä saa Alan Wake. Siis Ilkka Villi. Suurin osa Ilkka Merivaaran rooleista lankeaa hänelle plus muutama muukin roolitus. Huonoin suoritus hänellä on ylivoimaisesti koulun pahiksen, entisen Vertin... ei helvetti, miten nämä ihmiset oikein tekevät näitä hommiaan... nykyisen Veikka---prffHAAAH-hahahhaaa~!

Olisin edes vähän onnellisempi, jos joku teistäkin lukijoista sattuisi edes tirskahtamaan noille nimille. Siis Veikan...Krhm. Villin veto Veikkana (nyt saatana pysyt jämeränä, hyvä mies!) on kyllä tehty ihan sitä varten, että tarkkaileeko laadun tarkkailu tätä edes yhtään. Ääni on aivan liian kiltti häirikköoppilaalle ja olihan se kouluun liittyvä jakso muutenkin ihan hirveä.

Tahdon jo pois tästä dialogisuosta, joten siirrytäänpä siihen paljon hehkutettuun kuvalaatuun. Normisarjassa loppupään jaksoissa kuvalaatu pysyy tavallisena, välillä heilua rytkyten, mutta ihan siedettävillä tasoilla. Japanilaisen laadun puute harmittaa, mutta vaikuttaa siltä, että joidenkin jaksojen kuvaraita olisi mennyt entistä tummemmaksi. Esimerkiksi Tyrmääjäsienessä / Torkkuseitikissä Mamman kiivetessä ylös portaita ei näy mitään muuta kuin Mamma pimeydessä. Kuva avonaisesta ikkunasta yläkerrassa on periaatteessa vain musta ruutu.

Bōken Nikki taas elää omassa kuplassaan, kuinkas muutenkaan. Kuvalaatu on kauhea, mutta toisin kuin Ylen versiossa, jaksot eivät ole vihreänkeltaisessa filtterissä. Filtteriä lukuunottamatta kuvalaatu on todellakin kehnompi normisarjan kanssa. Nähtävästi varastoijat ovat olleet fiksuja ja käsitelleet tätä sarjaa sen ansaitsemalla kunnioituksella.

Poikkean hieman sinällään aiheesta, mutta vaikuttaa vähän siltä, että itse japanilaisetkin ovat tästä jatko-osasta vähemmän tyytyväisiä. Vaikka tämä sarja on 25 vuotta vanha, on normisarja pysynyt hyvälaatuisena kaikilla osilla, mutta Bōken Nikkin kanssa ääniraita on totaalista kuraa. Tuntuu kuin se olisi nauhoitettu c-kasetille mikin ollessa telkkarin vieressä, kun on äkkiä pitänyt ottaa kopio ainoasta kopiosta.

Harha-askeleen turvin onkin hyvä siirtyä vielä yhteen käsiteltävään asiaan, minkä Muumilaakson tarinoita remastered vielä tarjoaa: Sensuroidut jaksot.

Kolme surullisen kuuluisaa sensuroitua jaksoa on nyt vihdoin ja viimein saatu suomen kielelle koko kansan nähtäville. Merirosvoilu on nähtävästi ollut niin pakonomainen jakso saada tulille, että on pitänyt ihan erikseen tehdä sekä sensuroitu että sensuroimaton kappale. Sensuuri on minusta jokseenkin typerä, sillä ainoastaan kohtaus, missä merirosvo kertoo Pikkumyylle panttivankiaikeistaan on poistettu. Kohtauksessa ei muuten mitään rajua menoa ole, paitsi että Pikkumyy on puremassa merirosvoa kädestä, jonka vuoksi rosvo koittaa tallaista Pikkumyytä laittamalla käden lattian tasolle, mutta tallaiseekin humoristisesti omaan käteensä, kun Pikkumyy onnistuu väistämään. Lisäksi merirosvo vetäisee puukon esiin, kun Pikkumyy koittaa tulla uudestaan lähelle. Muuten käydään dialogia vuoron perään.

Purentatilanne ei todellakaan ole mitenkään roisia, mutta voin olla puukon vedosta myöntyväinen syyhyn, miksi jakso nyt olisi saanut sensuurin hampaasta. Tosin puukon olemassaolo olisi helposti kyllä retusoitavissa tai jopa päälle piirrettävissä vaikkapa nuijaan. Pidän kuitenkin itse puukkoa sen verta "kesynä" aseena, että sen näyttö olisi ollut ihan laillisuuden rajoissa. Jos rosvo olisi laittanut puukon Niiskuneidin kaulalle, niin silloin olisin ymmärtänyt syyn hyllytykseen ilman ylimääräisiä kysymyksiä.

Sensuroitu kohtaus kyllä rampauttaa tätä jaksoa varsin ikävästi, sillä me näemme ennen mainoskatkohimmennystä Pikkumyyn vain juoksevan ulos Niiskun vajasta voivotellen. Tietämätön olisi varmasti todella hämmentynyt, varsinkin kun aikaisemmin Pikkumyy hölmösti huutaa rosvolle "PÄÄSTÄ HÄNET!" ennen kohtauksen vaihtumista Muumitaloon. On varsin pöhköä nähdä Pikkumyy sen jälkeen vain juoksemassa karkuun tilannetta. Japanilaisessa dialogissa kyllä tykkäsin Myyn epäilevästä "Kuka olet?" kysymyksestä. Siinä oli enemmän uhan oloa.

Kuka asuu kelon sisällä? -jakson poissaolo on sinällään ymmärrettävää, kun meillä Suomessa ei nyt tajuttomasti paholaisiin liittyviä tarinoita ole. Muistelisin jakson dialogin olleen tavanomaista tönkömpää. Ainakin kun alkuperäisessä dialogissa demoni uhkaa muuttaa lapset sioiksi, niin suomenkielinen häntäheikki taas uhkaa muuttaa lapset paholaisiksi. Mitä tässä pitäisi ajatella? Olen hämmentynyt.

Pikkumyyn karmean syntymäpäivän olette jo lukeneet, mutta olin oikeasti entistä järkyttyneempi tästä jaksosta. Suomen kieli mahdollisesti auttoi tässä reippaasti, mutta olen silti edelleen sitä mieltä, että tämä jakso loukkaa katsojia, koska se tekee kaikista hahmoista sellaisia kusipäitä, että tätä ei todellakaan hyväksyisi viralliseksi muumitarinaksi. Jos tunnette tarvetta saada itsenne vihaisiksi, niin katsokaa ehdottomasti tämä.

Muumilaakson tarinat remastered on näin loppuun käsiteltynäkin edelleen hätäisesti kasattu kokonaisuus. Laatu vain haaveilee keskitasosta ja siinä on toisinaan liian yllätyksellisiä korkean laadun läikkiä, tehden katselukokemuksesta vaivautuneen. Tekijäporukka on joko täysin epämotivoitunut tekemään tätä työtä kiireen alla tai he eivät osanneet tehdä asiaansa. Saa nähdä kuinka monta vuotta C-more ja MTV3 saavat pitää tämän hetkistä muumimonopoliaan kasassa.

Onko tämä sitä Roleff Kråkströmin mainitsemaa "taidetta" mitä Moomin Characters Oy Ltd:n pitäisi ylpeänä esitellä? Jonnepappa keulii Mamman kolmipyörän lunastukseen toimisi tätä dubbia parempana taideteoksena.

I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I--I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I!