maanantai 27. marraskuuta 2017

Viimeinen käsittely Muumilaakson tarinoiden remasteredista

Nyt loppu rötväys. Lukijoiden on saatava lopullinen sana sanotuksi!

Hupsista lupsista chili rupsista. Nyt sitten hävetään tätä aloitustani, kun en muutakaan keksinyt ja lukijat lähtivät, koska ensimmäinen lause ei antanut kuvaa sille, että kirjoitus olisi millään tasolla hyvä. Varsinkin, kun tämä kirjoitelma on ollut hyllyllä jo kuukauden. Perkele.

Enpä ole kirjaillut tänne vähään aikaan yhtään mitään. Periaatteessa en ole tehnyt minkäänlaista arvostelua/analyysiä tämän vuoden aikana, johtuen toki oman jälkipolven riehumisen seuraamisen mielenkiinnosta. Niin ja kesän aikana kiereltiin coneissa esiintymässä. Asialle siis pitää tehdä jotain!

Olen muuten tulossa Umiconiin kihlattuni kanssa vetämään luentoa!
Nähdään Turussa helmikuussa!

Alkuvuosihan lähti kiinnostavasti käyntiin, kun Muumilaakson tarinat vaihtoivat kanavaa ja saivat uuden puheäänen päälleen. Tämänkertainen kirjotelma tulee olemaan tämän uuden dubin käsittelyn post mortem, sillä olen vihdoin ja viimein saanut katsottua joka ikisen... no... yhtä jaksoa lukuunottamatta kaikki Muumilaakson tarinat mitä on koskaan tehty suomeksi puhuttuna. Toki viimeinen jakso tuli katsottua peräti kaksi kuukautta sitten, joten muistikapasiteettini voivat olla enemmän tai vähemmän värittyneet.

Sarja on tätä nykyään jaettu peräti 4:ään tuotatokauteen, mistä sensuroimaton Hurja merirosvo-jakso vielä tekee C-moren puolella oman omituisen 5-kauden. Ennen Bōken Nikki-jaksoja (jota edelleen luonnehdin tietämättömille Muumien 2-kautena) jaksot olivat edelleen sekametelisoppaa DVD-julkaisujen mukaisessa järjestyksessä. Nyttemmin sarjaa pystytään LÄHES seuraamaan oikeaoppisella tarinakaaviolla. Jostain käsittämättömästä syystä Muumipappa kaipaa vaihtelua/ Muumipappa tahtoo seikkailla on vaihtanut paikkaansa Muumipapan toinen nuoruus/ Muumipappa tahtoo nuortua -jakson kanssa. Tästä syystä Papan nuoruusajan jahti jäi uudesta dubista näkemättä, mutta empä usko, että tämän kirjoitelman viesti olisi täysin turmeltunut tällaisesta pikku erheestä.

Katsottuani ensimmäisen puoliskon sarjasta olin yhdessä kihlattuni kanssa huokailemassa samasta asiasta, mikä tulee myös vanhaakin dubbia katsellessa: Miksei tämä voinut jäädä tähän? Haikeutta tosin oli päässyt romuttamaan dubin heikko toteutus. Toki eihän tämä nyt uutta ole, mutta mitä pitemmälle sarja meni, niin sitä enemmän tuntui siltä, että näyttelijät olivat tylsistyneitä rooliensa vetoon. Varsinkin Nuuskamuikkunen tuntui menettäneen hohtonsa ja alkoi kuulostamaan juuri sellaiselta henkilöltä, joka näyttelyn sijasta odottaa seuraavaa kahvi- tai ruokataukoa.

Ensireaktioissani ylistys Pikku Myystä... anteeksi Pikkumyystä kaikkosi. Karolina Blomin näyttely valui juurikin siihen huonoon Myy suoritukseen eli hän pisti CAPS LOCKIN PÄÄLLE, JOTTA LUONNOLLISUUS OLISI MAKSIMAALISEN ETÄISYYDEN PÄÄSSÄ HYVÄSTÄ NÄYTTELYSTÄ. EI SE KUULUVAN ÄÄNEN TEKO VOI OLLA NOIN VAIKEAA, VAIKKA YMMÄRRÄN ÄÄNINÄYTTELYN OLEVAN SUHTEELLISEN HAASTAVAA TYÖTÄ, JOS SIINÄ MEINAA OIKEASTI OLLA HYVÄ.

Lisätuskaa Myyhyn toi vielä se, että ehkä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kukaan ei kutsunut häntä Myynä vaan Pikkumyynä. Asia alkoi ärsyttämään loppua kohden alinomaisesti ja melkein teki mieli turhaan huutaa näyttöpäätteelle: "Myy! Sanokaa Myy!". Ehkäpä tämän takia alkutekstien kirjoitusvirhe onkin ollut aiheellinen.

Dialogi oli muulta osiin ihan siedettävässä kuosissa. Vanhemman dubin dialogit toki jyräävät nostalgiabensalla käyvillä moottorikelkoillaan uusien yli että heilahtaa, mutta modernisoinnista huolimatta olin yllättynyt tosinaan suhteellisen vanhoista sanoista, joita en valitettavasti poiminut ylös. Nipsulta jostain kumman syystä on Muumipeikko ja linnut / Haavoittunut lintu -jaksossa kadotettu emolintukaakatukset. Toinen vaihtoehto on, että Nipsun ääni katosi korottuessaan hertsialueen ulkopuolelle.

Bōken Nikki tuli valitettavasti katsottua uudestaan. Itkeä tahtoisin, mutta sen tuotto näin tekstimuodossa on vähän vaikean puoleista. Tai minä nyt vain yritän luistaa stereotyyppisen miehen kaltaisesti olla näyttämättä tunteitani. Valinta on teidän, arvon lukijat.

Sarjan vaihduttua tekijäporukan into nähtävästi lopahti. Bōken Nikkin dialogi on paljon lähempänä Ylen dialogia ja näyttelytaso on nyt vähän mitä on. Dialogia ei olla edes korjattu, eli Muumipappa edelleen sanoo Aikakone / Aikamatka esi-isien luo -jaksossa: "Jos Hemuli ei löydä esi-isiä, me olemme pulassa," vaikka Hemulin nimenomaan EI pidä löytää niitä, koska hänestä oltiin tehty pahis, mikäli muistatte. Niin ja pihalle särkynyt hunajapurkki on edelleen särkynyt lattialle.

On pakko nostaa Pikkumyy teurastuspöydälle, koska hänen vuorosanansa ovat oikeasti tehneet hänestä hirveän mymmelin. Nipsun ollessa äänessä Pikkumyy tuntui reagoivan lähes jokaiseen suun avaukseen huutamalla häntä olemaan hiljaa. Oikeasti, miksi Pikkumyyn pitää olla tässä dubissa jopa pahemmin läpikustu hahmo kuin alkuperäisessä?

Kääntäjän haastattelussa esiintyi maininta haukkumasanojen poistosta, koska "en haluaisi opettaa lapselle, että sellaiset sanat olisivat okei, vaikka ne tulisivat Pikku Myyn suusta." Tämä ratkaisu on ollut huomattavasti pahempi kuin se päältä päin näyttää. Omasta mielestäni on törkeämpää käskeä toista pitämään suu supussa, kuin nimikoida henkilöä älykkyytensä vuoksi. Olemalla pelkästään hiljaa henkilölle ei avaudu, mitä hän teki väärin ja alentaa henkilöä huomattavasti pahemmin kuin kutsumalla häntä torveloksi, koska se antaa suoran viestin, että nyt oltiin väärällä sektorilla hölmöyden vuoksi. Tämä on toki oma kokemukseni asiasta.

Seuraavaksi mennäänkin dialogiosaston hämärämpään osastoon. Kaikki vieraat nimetyt hahmot Launoa ja paria historiallista henkilöä lukuunottamatta ovat saaneet uuden nimen.

Eh... tässä tilanteessa minun on nyt hyvin, HYVIN vaikeaa olla vakavalla naamalla. Suurin pelko Hömelön suhteen oli, että kääntäjä olisi tehnyt samoin kuin Jenni-tädille, eli ottanut nimen sarjakuvista. Jos Jenni-tädin kohtalo olisi käynyt Hömelölle, niin hänestä olisi tullut Vinssi. Kaikkien onneksi kääntäjä päätti tyytyä tylsempään Vekkuliin. Mutta en minä Vekkulin vuoksi ole hytkymässä, kun yritän pidätellä nauruani. Minä en oikeasti tiedä, kuinka hirvistyttävät lonkerot nyt näillä tekijänoikeuksilla oikeasti on, mutta en olisi ikinä voinut kuvitella, että Bōken Nikkiä voitaisiin vetää näin pahasti uusille tasoille: Muumipeikko Villissä Lännessä / Villin lännen seikkailu -jakson pahis, pahamaineinen Billy the Kid, on uudessa dubissa nimeltään...





Minä en oikeasti osaa sanoa tuosta yhtään mitään. Nimi on vain niin juustoisen huono ja naurettava, että voisin oikeasti muiluttaa kääntäjän baariin ja tarjota hänelle kossupaukun, ihan vaan Hurja-Jaakon kunniaksi.

Hurja-Jaakko, ei helevettih...hihihih...!

Koottuani taas itseni minua edelleenkin ihmetyttää nämä tekijänoikeuslonkerot. Nimittäin Muumipeikon Robinson-seikkailu / Muumiperhe autiolla saarella Robinson Crusoen nimeä ei kuulla lainkaan. Ei pölähdystäkään. Kaikki puhuvat kirjan pääsankarista, aivan kuin kyseessä olisi itse Nimeltämainitsematon, Keltainen Kuningas. Luulisi nyt Robinpoika Kruusen olevan tässä vaiheessa public domain eli täysin vapaata kaupallista riistaa, koska kirjat kirjoitettiin jo 1700-luvulla. Lisäksi Punahilkka oli joku haltiatar tai joku aivan muu kuin pirtsakka suden välipala.

Robinsonista puheen ollen täytyy ottaa ilmi eräs outous, joka ilmenee nimenomaan kyseisessä jaksossa: Muumipappa. Innostuu. Aidosti.

Kyllä, Jukka Varis yllättäen osaakin näytellä! Muutaman hetken ajan toki, mutta tämän tasoinen, yhtäkkinen lähes elävä näyttely pistää miettimään, mitä studiolla oikein tapahtui tuolla kyseisenä hetkenä? Me emme tule sitä välttämättä koskaan tietämään.

Loppujen lopuksi huonoimman ääninäyttelijän pystin Bōken Nikkissä saa Alan Wake. Siis Ilkka Villi. Suurin osa Ilkka Merivaaran rooleista lankeaa hänelle plus muutama muukin roolitus. Huonoin suoritus hänellä on ylivoimaisesti koulun pahiksen, entisen Vertin... ei helvetti, miten nämä ihmiset oikein tekevät näitä hommiaan... nykyisen Veikka---prffHAAAH-hahahhaaa~!

Olisin edes vähän onnellisempi, jos joku teistäkin lukijoista sattuisi edes tirskahtamaan noille nimille. Siis Veikan...Krhm. Villin veto Veikkana (nyt saatana pysyt jämeränä, hyvä mies!) on kyllä tehty ihan sitä varten, että tarkkaileeko laadun tarkkailu tätä edes yhtään. Ääni on aivan liian kiltti häirikköoppilaalle ja olihan se kouluun liittyvä jakso muutenkin ihan hirveä.

Tahdon jo pois tästä dialogisuosta, joten siirrytäänpä siihen paljon hehkutettuun kuvalaatuun. Normisarjassa loppupään jaksoissa kuvalaatu pysyy tavallisena, välillä heilua rytkyten, mutta ihan siedettävillä tasoilla. Japanilaisen laadun puute harmittaa, mutta vaikuttaa siltä, että joidenkin jaksojen kuvaraita olisi mennyt entistä tummemmaksi. Esimerkiksi Tyrmääjäsienessä / Torkkuseitikissä Mamman kiivetessä ylös portaita ei näy mitään muuta kuin Mamma pimeydessä. Kuva avonaisesta ikkunasta yläkerrassa on periaatteessa vain musta ruutu.

Bōken Nikki taas elää omassa kuplassaan, kuinkas muutenkaan. Kuvalaatu on kauhea, mutta toisin kuin Ylen versiossa, jaksot eivät ole vihreänkeltaisessa filtterissä. Filtteriä lukuunottamatta kuvalaatu on todellakin kehnompi normisarjan kanssa. Nähtävästi varastoijat ovat olleet fiksuja ja käsitelleet tätä sarjaa sen ansaitsemalla kunnioituksella.

Poikkean hieman sinällään aiheesta, mutta vaikuttaa vähän siltä, että itse japanilaisetkin ovat tästä jatko-osasta vähemmän tyytyväisiä. Vaikka tämä sarja on 25 vuotta vanha, on normisarja pysynyt hyvälaatuisena kaikilla osilla, mutta Bōken Nikkin kanssa ääniraita on totaalista kuraa. Tuntuu kuin se olisi nauhoitettu c-kasetille mikin ollessa telkkarin vieressä, kun on äkkiä pitänyt ottaa kopio ainoasta kopiosta.

Harha-askeleen turvin onkin hyvä siirtyä vielä yhteen käsiteltävään asiaan, minkä Muumilaakson tarinoita remastered vielä tarjoaa: Sensuroidut jaksot.

Kolme surullisen kuuluisaa sensuroitua jaksoa on nyt vihdoin ja viimein saatu suomen kielelle koko kansan nähtäville. Merirosvoilu on nähtävästi ollut niin pakonomainen jakso saada tulille, että on pitänyt ihan erikseen tehdä sekä sensuroitu että sensuroimaton kappale. Sensuuri on minusta jokseenkin typerä, sillä ainoastaan kohtaus, missä merirosvo kertoo Pikkumyylle panttivankiaikeistaan on poistettu. Kohtauksessa ei muuten mitään rajua menoa ole, paitsi että Pikkumyy on puremassa merirosvoa kädestä, jonka vuoksi rosvo koittaa tallaista Pikkumyytä laittamalla käden lattian tasolle, mutta tallaiseekin humoristisesti omaan käteensä, kun Pikkumyy onnistuu väistämään. Lisäksi merirosvo vetäisee puukon esiin, kun Pikkumyy koittaa tulla uudestaan lähelle. Muuten käydään dialogia vuoron perään.

Purentatilanne ei todellakaan ole mitenkään roisia, mutta voin olla puukon vedosta myöntyväinen syyhyn, miksi jakso nyt olisi saanut sensuurin hampaasta. Tosin puukon olemassaolo olisi helposti kyllä retusoitavissa tai jopa päälle piirrettävissä vaikkapa nuijaan. Pidän kuitenkin itse puukkoa sen verta "kesynä" aseena, että sen näyttö olisi ollut ihan laillisuuden rajoissa. Jos rosvo olisi laittanut puukon Niiskuneidin kaulalle, niin silloin olisin ymmärtänyt syyn hyllytykseen ilman ylimääräisiä kysymyksiä.

Sensuroitu kohtaus kyllä rampauttaa tätä jaksoa varsin ikävästi, sillä me näemme ennen mainoskatkohimmennystä Pikkumyyn vain juoksevan ulos Niiskun vajasta voivotellen. Tietämätön olisi varmasti todella hämmentynyt, varsinkin kun aikaisemmin Pikkumyy hölmösti huutaa rosvolle "PÄÄSTÄ HÄNET!" ennen kohtauksen vaihtumista Muumitaloon. On varsin pöhköä nähdä Pikkumyy sen jälkeen vain juoksemassa karkuun tilannetta. Japanilaisessa dialogissa kyllä tykkäsin Myyn epäilevästä "Kuka olet?" kysymyksestä. Siinä oli enemmän uhan oloa.

Kuka asuu kelon sisällä? -jakson poissaolo on sinällään ymmärrettävää, kun meillä Suomessa ei nyt tajuttomasti paholaisiin liittyviä tarinoita ole. Muistelisin jakson dialogin olleen tavanomaista tönkömpää. Ainakin kun alkuperäisessä dialogissa demoni uhkaa muuttaa lapset sioiksi, niin suomenkielinen häntäheikki taas uhkaa muuttaa lapset paholaisiksi. Mitä tässä pitäisi ajatella? Olen hämmentynyt.

Pikkumyyn karmean syntymäpäivän olette jo lukeneet, mutta olin oikeasti entistä järkyttyneempi tästä jaksosta. Suomen kieli mahdollisesti auttoi tässä reippaasti, mutta olen silti edelleen sitä mieltä, että tämä jakso loukkaa katsojia, koska se tekee kaikista hahmoista sellaisia kusipäitä, että tätä ei todellakaan hyväksyisi viralliseksi muumitarinaksi. Jos tunnette tarvetta saada itsenne vihaisiksi, niin katsokaa ehdottomasti tämä.

Muumilaakson tarinat remastered on näin loppuun käsiteltynäkin edelleen hätäisesti kasattu kokonaisuus. Laatu vain haaveilee keskitasosta ja siinä on toisinaan liian yllätyksellisiä korkean laadun läikkiä, tehden katselukokemuksesta vaivautuneen. Tekijäporukka on joko täysin epämotivoitunut tekemään tätä työtä kiireen alla tai he eivät osanneet tehdä asiaansa. Saa nähdä kuinka monta vuotta C-more ja MTV3 saavat pitää tämän hetkistä muumimonopoliaan kasassa.

Onko tämä sitä Roleff Kråkströmin mainitsemaa "taidetta" mitä Moomin Characters Oy Ltd:n pitäisi ylpeänä esitellä? Jonnepappa keulii Mamman kolmipyörän lunastukseen toimisi tätä dubbia parempana taideteoksena.

I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I--I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I!

lauantai 6. toukokuuta 2017

Conikesä 2017

Pienellä viiveellä tulee, mutta heinäkuussa tulemme pitämään esitys Animeconissa ja Kawaconissa!

Kawaconin esitys tulee olemaan uusinta viime vuoden Animecon-esityksestä, kun taas Animeconin esityksessä käsittelemme toisenlaista aihetta. Näkyillään heinäkuussa innokkaimmat lukijat!

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Ensivaikutelma Muumilaakson tarinoita remasteredista

Onko syytä paniikkiin?
Näin uudistetut Muumilaakson tarinat ovat olleet C-Moressa viikon ja pitihän se tili avata sinne. Nyt kun nämä kaikki 26 ensimmäistä jaksoa on tullut katsotuksi, onkin hyvä syy pistää tili jäihin.

Sarjan kuvaraita ei valitettavasti ole japanilaisesta filmistä peräisin. Eihän vanhassa mitään huonoa ollut, mutta kuva ei kyllä tuntunut eroavan kovin kummoisesti Ylen versiosta omalla tietokoneen näytölläni. Kuva toisinaan heilui, varsinkin Joulu on... Tai siis Kohta tulee joulu -jaksossa, minkä alkupuolella kuva hytkyi kuin huonoissa toimintaleffoissa. Liekö jotain outoa varastointivauriota vai mitä ollut kyseessä. Tulen tästä eteenpäin kirjaamaan jaksojen nimet tyylillä "vanha nimi / uusi nimi" ettei tarvitse kirjoitella jatkuvasti hölmöillen.

Uudestaan nimetyistä jaksoista pääsemme ensimmäiseen selkeään mitä-vittua-tilanteeseen: jaksojärjestys. Nämä ensimmäiset 26 jaksoa olivat järjestetty todellakin uudestaan, nappaamalla jaksoja myöhemmältä osuudesta sarjaa, joista kaukaisin on nykyään neljäntenätoista osana oleva Salainen ruokalaji / Muumimamman ruokahuolet (entinen 56.osa, jos sensuroidut lasketaan mukaan). Sarja päättyy tällä hetkellä cliffhangeriin kun viimeisenä jaksona on Kadonneet lapset / Orpolapset.

Tässä onkin se uusi jaksojärjestys:
  1. Muumilaakson kevät / Kevät saapuu Muumilaaksoon
  2. Taikurin hattu / Taikahattu
  3. Rannalta löytynyt hylky / Hylky rannalla
  4. Niisku leijailee taivaalla / Niiskun siivet
  5. Tervetuloa hattivattien saarelle / Autiolla saarella
  6. Hattivattien salaisuudet / Hattivatteja ja aarteenetsintää
  7. Näkymätön lapsi / Ninni on näkymätön
  8. Ninni saa hymynsä takaisin / Ninni näkyy jälleen
  9. Pikkuruiset vieraat / Tiuhti ja Viuhti
  10. Matkalaukku / Arvoituksellinen matkalaukku
  11. Maailman viimeinen lohikäärme / Muumipeikko löytää lohikäärmeen
  12. Taikurin taika / Taikuri ja kuningasrubiini
  13. Niiskuneiti potee muistinmenetystä / Prinsessa Niiskuneiti 
  14. Salainen ruokalaji / Muumimamman ruokahuolet
  15. Noita / Noitametsän asukkaat
  16. Joulu on ovella / Kohta tulee joulu
  17. Majakka / Matka majakalle
  18. Majakka syttyy / Majakan vartija
  19. Tiukka naapuri / Vilijonkka muuttaa naapuriin
  20. Olioita avaruudesta / Vieraita avaruudesta
  21. Taikasiemeniä valtamerestä / Trooppiset taikasiemenet
  22. Viidakon kätköissä / Viidakko
  23. Muumipeikko pelastaa tiikerit / Eläintarhan eläimet
  24. Muumipappa kaipaa vaihtelua / Muumipappa tahtoo seikkailla
  25. Laineilla lipuva teatteri / Kelluva teatteri
  26. Kadonneet lapset /Orpolapset
Jaksojärjestys on, kuten näitte, todella outo. Ninnin tarina on tunkaistu tapahtumaan ennen Tiuhtia ja Viuhtia ja kaksikon tarinakaavion toisen ja kolmannen jakson väliin on survaistu Maailman viimeinen lohikäärme/Muumipeikko löytää lohikäärmeen. Väliintunkeutujana toimii myös Niisku leijailee taivaalla/Niiskun siivet, sillä tämä jakso on sarjan neljäntenä osana katkaisten Hattivattien saagan ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Olen sinällään pettynyt tähän ratkaisuun, että emme pääseet näkemään Taistelu merirosvoa vastaan, joka olisi ollut jakso numero 12. Saa nähdä onko meitä sittenkin viilattu linssiin sensuroinnin suhteen. Tähän uuteen järjestykseen on tosin valahtanut järkyttävä moka: Dialogia ei olla muutettu esitetyn järjestyksen mukaiseksi. Eli kun Tuutikki kysyy ylimääräisistä asukkeista tuotuaan Ninnin muumeille, niin Muumipappa kertoo Tiuhdin ja Viuhdin jo olleen heillä. Ehkä järkyttävin jakso dialogin ja jaksojärjestyksen ristiriidassa on Noita / Noitametsän asukkaat. En ollut aiemmin ajatellut, miten paljon tässä jaksossa on viittauksia edeltäviin jaksoihin. Muistan tältä istumalta viittauksia Leijaan, Kultakalaan, sekä ensimmäiseen talveen, joista yhtäkään ei tällä esityskerralla nähty! Hämmentävintä on vielä se, että me emme näe Keskitalven kokkoa, vaikka sen pitäisi olla joulun jälkeen. Toivottavasti sitten, kun kaikki jaksot ovat dubattu, järjestys palautettaisiin vanhaan muottiinsa.

Dialogi näyttäisi olevan selkeästi suora vedos brittiläisestä dubista. Muutaman jakson nähneenä nykysuomessa käydään samalla tavalla asiat, kuten Papan laskiessa Mörölle "yhdeksän ja puoli". Lisäksi dialogissa on turhan puoleisia "minä kerron mitä tapahtuu" kaltaisia vetoja, kuten muurahaisleijonan (Jarmo Koski) lausahdus peittäessään silmiänsä "Sain hiekkaa silmiini". Dialogi on sääli kyllä yksinkertaisempaa kuin vanhemmassa, mutta siinä oli kyllä yllätyksiäkin. Muun muassa kuisti oli muuttunut verannaksi. Tai ainakin itselleni sillä en ole kovin usein kuullut tätä termiä ja se minusta kuulostaa suht vanhahtavalta sanalta.

Kaikki varmasti ovat odottaneet lopullista mielipidettäni itse dubista. Miten ovat nämä uudet näyttelijät soveltuneet rooleihinsa? Raiskaavatko he kansallisaarretta Jouko Turkan tavoin? Onhan kaikilla kunnon aseet?

Aloitankin jo suoralla ydinpommilla, eli mikä oli ehdottomasti huonointa tässä uudessa dubissa: Se oli Muumilaakson sanomien tilauksen 75 vuodeksi voittanut Muumipapan ääninäyttely. Olin niin hartaasti toivonut, että kiusoitteleva esimerkkiklipin näyttely olisi ollut vain hätäinen demo, mutta se oli suoraa totuutta Muumipapasta. Juha Varis vetää lähes tulkoon kaikki dialoginsa samalla mukajännällä äänensävyllä, jolla henkilö yrittäisi kuulostaa jännältä ja mystiseltä olematta sitä lainkaan, tehden itsestään epätoivoisen. Ainoa tilanne, missä paperilta luku katosi, oli Majakka/Matka majakalle, kun Pappa ilmoitti innoissaan matkaanlähdöstä. Varis ei toki kuulostanut yhtä innokkaalta ja juhlalliselta kuin Matti Ruohola Ylen dubissa, mutta oli se tyhjääkin parempi. Muina hetkinä, kun Pappa avasi suunsa pitkän tauon jälkeen, minulla oli aina sama reaktio: Löin kämmentäni otsaani. Mitä pitempään Papan ääni oli ollut poissa, sen useammin löin itseäni.

Seuraava mikä oli järkyttävintä dubissa, oli sen miksaus ja ohjaus. Hahmojen puhuminen yhtä aikaa oli sellaista sekametelisoppaa, että siitä ei saanut mitään selvää. Lisäksi dialogeja ei oltu kohdennettu huulisynkkaan useamman kerran. Sarjan ääniä ei oltu aina jälkikäsitelty, mikä toi hyvinkin amatöörimäisen kuvan tästä työstä. Panostus työhön oli niin hämmentävä, että olin yllättynyt, kun Majakka syttyy/Majakan vartija -jaksossa hahmojen ääneen oli upotettu pienen pienen pieni kaiku, kun he olivat nukkumassa kummitusten kiusatessa heitä. Taikasiemeniä valtamerestä/Trooppiset taikasiemenet jakson ääniraita taas oli 2 sekunttia jäljessä ja se palautui uintiosuudessa normiin, kunnes se seuraavalla dialogipätkällä palasi entiseen jälkeenjääneeseen ääniraitaansa. Pari jaksoa vieläpä päättyi äänimerkkiin ja ääniraita mykistyi alussa ja lopussa toisinaan. Täytyy todellakin ihmetellä, että miten tämmöisiä virheitä on edes sallittu menevän läpi?

Muiden hahmojen kohdalla tilanne oli vähän parempi. Toki toisinaan hahmot menivät brittiläisdubin kaltaisen monotonisuuden puolelle, mutta se oli pientä Pappaan verrattuna. Täytyy se sentään sanoa, että parhaimpaan kastiin tulevat Noita, Niiskuneiti ja Pikku Myy. Toki Elina Saloa ei voitettu, mutta olen kyllä tyytyväinen Karolina Blomin näyttelyyn, puutteista huolimatta. Noita oli positiivinen yllätys, sillä hän lopulta kuulosti kaikista eniten hahmolta, eikä näyttelijältä, joka istuu mikin ääressä. Niiskuneidin ääninäyttelyssä kuka tahansa toimii alkuperäistä paremmin, vaikka jouduinkin huokaisemaan, että hänen repliikkejä oltiin pehmennetty muistinmenetyksen aikana.

Yhteenvetona Muumilaakson tarinat remastered näyttää tässä vaiheessa olevan hätäisesti kasattu kokonaisuus. Tekijät toki voivat olla tietoisia siitä, että muumit ovat Suomessa hyvinkin arvostettu animaatiosarja, mutta tämä lopputulos antaa kuvan, että heillä ei ole niinkään ollut intohimoa työhön. Tähän voi olla syynä, että nykyään dubbaukset tehdään liukuhihnalla, jolloin työt tehdään nopealla aikataululla, jolloin tulee mokia jopa kirjoitusasuun kirjaamalla niiskuneiti pienellä ja Pikkumyy yhteen. Saa nähdä, milloin loput jaksot tulevat ja millaisessa järjestyksessä. Ääninäyttelyn taso varmasti pysyy ikävästi tällaisena loppuun asti.

Jumalauta... ei helvetti...

torstai 9. helmikuuta 2017

Reaktioni Muumilaakson tarinoita remastered osa 2

Uutta löylyä saatiin taas tänään muumeihin, kun vihdoin ja viimein avattiin esirippu näyttelijöistä. Somesotilaat ovat jo tykittäneet menemään panssarivaunuillaan ja minä jälkijoukkona astelen hammaspihdit kädessä. Tässä on sitten omia aatoksia näistä näyttelijöistä, joista saatiin jo esimakustelua kahden videoklipin edestä:

Kertoja - Carla Rindell

Olin aluksi yllättynyt miten suhteellisen samanlaiselta uusi kertoja kuulostaa vanhaan verrattuna. Mutta nopeasti kohosikin monien somesoturin ylösnostama paperilta luku. Tietyllä tasolla minulla jo tuli kertojan omassa videossa pelko siitä, että tästä dubista tulee olemaan britti-muumien tasoinen: dialogi luetaan yliselkeästi ilman, että hahmon perustunne muutu mihinkään suuntaan. Liekö uudella kertojalla sitten jäänyt metrokuulutusasenne päälle.

Muumipeikko - Aksu Palmén

Olin ällikällä lyöty, kun Muumipeikko avasi suunsa. En osannut odotella, että pääsemme näin lähelle Rabbe Smedlundin ääntä. Peukku laitetaan vielä alaspäin, kuten roomalaiset todennäköisemmin tekivät säästäessään hävinneen gladiaattorin hengen.

Muumipappa - Juha Varis

Sitten romahtaakin silta, vaikka kuinka yrittäisin olla ajattelematta kuinka paljon parempia vanhat äänet ovat. Ensimmäisenä tipahti äänen sopivuuden lankku, kun uuden Papan ääni on vähän liiankin nuoren oloinen. Paperilta luvun köydet hapertuivat painosta ja lopun voitte kuvitella. Toki toivon, että Papan ääniraita tässä ei ollut lopullinen, vaan kyseessä olisi ollut jonkun tason harjoitus, joka nyt piti äkkiä saada demona läpi.

Muumimamma - Katja Aakkula

Pyhä prinsessa Celestia sentään... Samanlaiset syyt lankeavat Mammallekin, paitsi että äänessä on robottimaisempaa sävyä. Nyt vasta toivonkin tämän toisen videoklipin olevan demo. Seuraava!

Nuuskamuikkunen - Ilkka Villi

Alan herätä taas vaiheeksi hyvän tuulen mailta, sillä tällä Nuuskamuikkusella on kyllä kunnon ääni. Ovat sentään saaneet parhaimpien kaverusten äänet tämän perusteella kohdilleen, mikä on todella hyvä juttu.

---

Hieman negaation puolelle toki valuu minulla mielipidekokonaisuus uusista äänistä ja dialogista. 20.päivä tätä kuuta se sitten selviää, onko dubbaustyö ollut pelon arvoinen.

Tässä vielä lopuksi ajatuksia muista näyttelijöistä:

Hemuli - Markku Huhtamo

Kun aikoinaan selvisi, että kukaan alkuperäisistä näyttelijöistä ei ole tulossa takaisin, niin voidaan tämän perusteella olla sitä mieltä, että mentiin hieman kuuseen tässä informaatioannissa. Tässä universumissa memeistä tunnettu Piisamirotta on sulautunut Hemuliksi! Kyllä, Muumipeikko ja pyrstötähden Piisamirotan ääninäyttelijä on päässyt Hemulin helmoihin. Olen hyvin kiinnostunut kuulemaan hänen näyttelijätyötään.

Niiskuneiti - Heljä Heikkinen

Olen ainoastaan kuullut näyttelijän naurut Angry Birds Toonseissa, joten toivotaan, ettei Niiskuneiti mene nauruosastossa pieleen. Parempi kyllä tulee olemaan vanhaan Niiskuneitiin nähden edes prosentin verran.

Niisku - Jon-Jon Geitel

Oikolukijani on hänestä huolissaan, mutta itselläni ei tule mitään mielikuvaa näyttelijän työstä.

Ninni, Tuu-Tikki, Tiuhti, Aliisa - Ella Pyhältö

Näyttelijän töitä on pikaisella aikataululla vaivalloista löytää, mutta se mitä tuli löydetyksi on jokseenkin huolestuttavaa. Toivoa saa et cetera et cetera...

Nipsu - Jukka Nylund

Videoklipissä olleiden voivottelujen perusteella on vielä mahdoton sanoa, onko tämä Nipsu mistä kotoisin.

Mörkö, Taikuri, Postinkantaja, sivuhahmoja - Markus Bäckman

Nyt on asialliset hahmot asiallisen näyttelijän alla. Hyvät on odotukset.

Pikku Myy - Karolina Blom

Yritin etsiä mitä tämä näyttelijä on saanut aikaiseksi, mutta en onnistunut löytämään mitään, paitsi iltapaskojen uutisoinnit hänestä. Hän jäänee vielä mysteeriksi. Toivon toki, että hän ei vedä dialogejaan teennäisesti Caps Lock -päällä, kuten moni huono Pikku Myy on mennyt.

Poliisimestari - Jarmo Koski

Jos olisin lyönyt vetoa rahasta, niin olisin saanut oman osuuden potista itselleni. Odotin Jarmo Kosken tosin vetävän Hemulin roolia, mutta saman lajin edustaja kuitenkin on kyseessä, niin ei menty kovin kauas petäjistöön.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Reaktioni Muumilaakson tarinoita remastered

Vuosi 2017 käynnistyi viivästyneenä uutispaukulla: Muumilaakson tarinoita esitetään remasteroituna ja uudelleen dubattuna! Fanien muumiyhteisöt ovat olleet nyt oudon hiljaa tästä, joten pitäneet käynnistellä edes jostain tuutista tämä. Moomin -FB-ryhmän ja iltapaskojen porukat ovat jo aloittaneet somesodan, mutta itse haluan aloittaa vuoden komeasti ja yrittää kaivaa asiaa vähän syvemmältä. Katsonkin näitä uutisen tuomia ajatuksia kahdesta spektristä.

Uhkakuvat


Kuten somesota on jo tuonut ilmi sen asian, että ihmiset ovat varsin konservatiivista porukkaa (tai ne äänekkäimmät). Uudelleen ääninäytelty Muumilaakson tarinat on tosi iso uhka tämän uusiotuotannon säilyvyydelle. Moni somesotilas on jo pistänyt uudistuksen suoranaiseksi katastrofiksi.

Olen toki itsekin huolissani tästä muutoksesta. Kuka voisikaan korvata Matti Ruoholan ja Tapio Hämäläisen? Heidän ääninäyttelytyö teki heidän hahmoistaan eläviä olentoja. Moni sometaistelija on nostanut Elina Salon toivelistoilleen, mahdollisesti ihan vain siitä syystä, että hänen äänensä on niin ikoninen ja on sentään vielä elossa.

Tilannetta toki pahentaa se, että uusien ääninäyttelijöiden nimiä ei julkistettu uutisessa. Jos heidät olisi ilmoitettu, niin olisi voitu ehkä huokaista helpotuksesta tai oikein räjähtää liekkeihin kuin Nokia 3310.

Taistelijoilla jää vähemmäksi huolenaiheeksi kuvan remasterointi. Ylehän teki niin sanotusti joku vuosi sitten remasteroinnin, mutta kuva ei ollut välttämättä niin hyvä kuin olisi odottanut. Lisäksi fontin yksinkertaistaminen oli aika hölmö ratkaisu.

Päivitetty dialogi on näistä ehkäpä pienin miinus, mutta on se ikävää, että emme enää tule ehkä kuulemaan hienoja sanoja kuten lippi, venho ja vasu. Ja vaapukkamehuun ei sitten kosketa, saatana!

Sinällään olen huolissani, että käpälöidäänkö kuvaa muokkaamalla Ylen kuvaa vai onko filmiraita nousevan auringon maasta? Jälkimmäinen vaihtoehto olisi mahdollisesti parempi, mutta jos raitaa ei saada alkuperäiseltä tekijältä, niin tulos voi olla vähemmän toivottu kuvan pakkauksen jälkeen.

Jotta soppa olisi tarpeeksi suolainen, niin tässä projektissa on ollut mukana MTV. Ei Music Television, vaan ihan kotimainen "Maikkari". Osa on jo itkeskellyt mainoskatkoista ja ikävää toki on, että Muumilaakson tarinat siirtyvät puoli-ilmaiselta Yleltä MTV:n yhteistyötä tekevän, maksullisen C-More suoratoistokanavalle. Suomen laissa muistini mukaan on jokin lausuma, että mainoksia ei saa tunkea keskelle lastenohjelmaa, joten olemme sinällään turvallisilla vesillä, mutta C-More valitettavasti vaatii pääsymaksun näkemään sen ohjelmistoa. Toki ensimmäinen kuukausi on ilmainen, mutta on se silti ilkeä raja ylitettäväksi.


Toiveita ja unelmia


Toivo elää ikuisesti. Tai no... ei ihmisenä. Suomessakin miehen vartalossa 75,5-vuotiaaksi. Mutta aina negaatiosta löytää sen positiivisenkin riekaleen, varsinkin, kun sellainen ihminen valitettavasti ollaan.

Ensimmäisenä havaintona päähän tuli juurikin jaksojen lukumäärä, sillä C-More näyttää ensiksi 26 ensimmäistä jaksoa, loput joskus hamaassa tulevaisuudessa. Tämä voi tarkoittaa sitä, että näin kukkahattutätien hirmuvallan aikaan Muumilaakson tarinat voisivat räväyttää esittelemällä jakson Muumit ja taistelu merirosvoa vastaan. 26.jakso olisi täten Majakka syttyy ja se olisi oivallinen lopetus tälle sarjalle, oli lopputuloksena ääninäyttelijöillä täysi ripuli tai ei.

Merirosvo-tarinahan hyllytettiin kiroilun ja puukon näkyvyyden vuoksi. Dialogin muuttaminen on helppoa, mutta jos puukon olemassaolo on osattu kuvaa käpälöimättä säästää, niin sarja saanee ainakin omissa silmissäni peukkua. Toki jos sarja "päättyy" Jenni-täti on miljonääri -jaksoon, niin sitten voin vain palata sinne pessimistisyyteen takapuolen ja narun kera.

Toinen asia, jolla uudistus voisi yllättää positiivisesti, olisi Benny Törnroosin esittämän Käy Muumilaaksoon alkuintron vaihto suomennettuun Yume no sekai he. Törnroosin laulama kappale ei ole mitenkään susi, mutta se valitettavasti jää kakkoseksi japanilaisen intron kanssa. Toki Yume no sekai hen laulajaksi toivoisin jonkun oikeasti hyvän laulajan, joten ihmisiä järkyttääkseni en halua mitään Saara Aaltoa tai Sannia. Paula Vesalalle olen toki pitämässä peukkua valmiiksi ylhäällä.

Ääninäyttelijöihin toki on vaarallisempaa astua, mutta en olisi lainkaan pettynyt, jos näyttelijäkaartiin oltaisiin saatu edes Muumit Rivieralla -elokuvan päänäyttelijät. Ihme olisi jos kaikki hengissä olevat näyttelijät olisi saatu näyttelemään vanhoja rooleja, mutta en tule itkemään suihkussa sen takia, jos Aila Svedberg ei ole Niiskuneidin roolissa. Jos koko poppoo on täysin uusi, niin lopullinen tuomio tulee vasta sitten kun jaksot näkee, paitsi jos kastissa on näitä tyyppejä, joita näkee oikeasti joka ikisessä suomidubissa nykyään.

Uudistuneempi Muumilaakson tarinat tulee kuitenkin vääjäämättä. Ei tarvitse pitkää aikaa odotella, kun se saapuukin jo helmikuussa. Jospa se olisi edes kelvollinen alkulämmittely tälle vielä alkutekijöissä olevalle muumianimaatiosarjalle. Uudet näkemykset hahmojen äänistä toki kiehtovat, mutta nostalgian ruma pää on varmasti nakertelemassa tästä hedelmästä paloja aika varmasti.

perjantai 11. marraskuuta 2016

10 faktaa Muumilaakson tarinoista osa 3

1) Eläintarhan tiikerit kutsuvat Japanissa toisiaan nimikkeillä Honey ja Darling.

2) Ensimmäisessä jaksossa Myy ei valita Muumin innokkuutta keväästä vaan kertoo nähneensä unta asuneensa vesimelonissa. Enteilyä Jättikurpitsa-jaksoon? Japanissa muumit tarjoilevat kakkua keksien sijasta.

3) Muumi myös muistuttaa Myytä saman keskustelun aikana, että hän vietti talven heillä, koska Mymmeli oli mennyt äidin luo rauhoittumaan Myyn takia.

4) Rannalta löytynyt hylky -jaksossa Pikku Myyn hanskat puuttuvat suurimman osan jaksoa Japanissa. Länsimaisessa laitoksessa hanskojen puute on korjailtu muutamissa tapauksissa.

Myyllä ei ole tällä kertaa mitään salattavaa.
5) Tanoshii Muumin Ikkan jaksoista 32 eivät suoraan perustu muumikirjoihin tai sarjakuviin.

6) Boken Nikkin jaksoista 14 eli yli puolet eivät perustu kirjoihin tai sarjakuviin.

7) Sininuttuisen, oranssitukkainen ja punaista lakkia pitävä (mahdollisesti) naispuolisen Muumilaakson asukkaalla on toisinaan silmälasit päässä. Ja kerran häntä!

Häntä nähdään tällä hahmolla Jättikurpitsassa.
8) Kiiltopään alkuperäinen nimi on Rappu.

9) Joulu on ovella -jakson käsikirjoitusta jouduttiin muokkaamaan kolmeen kertaan.

10) Tanoshii Muumin Ikkan käsikirjoittaja Akira Miyazaki sekä ohjaaja Hiroshi Saito ovat tehneet myös Makiba no shojo Katri -nimisen animen, joka perustuu Auli Nuolivaaran (1883-1972) romaaniin Paimen, piika ja emäntä (1936). Miyazaki on ollut myös käsikirjoittamassa Alfred J. Kwakin jaksoja.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Muistojen kätköistä: Prinsessa ja vuorenpeikot

Tarinatuokio: 

Olipa kerran pieni Humppa, joka lainaili paikallisesta kirjastosta VHS-kasetteja. Pääasiassa Humppa tykkäsi lainailla Myyriä, Hopeanuoli-ryhmän dubbaamia Olipa kerran...-sarjoja sekä Smurffeja. Humppa tykkäsi myös lainata toisinaan muitakin VHS-kasetteja vaihtelun vuoksi, mutta ne saattoivat olla aivan tyhmiä, kuten eräs Punahilkka-video, missä oli kiva piirtotyyli, mutta hahmot tuntuivat lörpöttelevän keskenään puoli tuntia per hahmo ja hahmojen vuorosanojen välillä näytettiin vain yhtä animaatiolooppia (johon ainakin kuuluivat päähenkilön lisäksi Punahilkan äiti, jänis, orava, lintu ja viimein susi plus varmaan isoäiti ja puuhakkaaja/metsästäjä, mutta Humpan kärsivällisyys ei riittänyt katsomaan videota loppuun).

Eräänä päivänä pienen Humpan äitimuori oli itse lainannut erään videon kirjastosta. Äitimuori oli lainannut animaatioelokuvan, joita oli vain muutama harva video paikallisen kirjaston valikoimassa. Pieni Humppa oli innoissaan tapauksesta ja äitimuori näytti videon kannen...

Pieni Humppa löysi itsensä pian sen jälkeen peiton alta. Videon kansi oli niin pelottava, että Humppa ei uskaltanut katsoa sitä ollenkaan. Eikä Humppa katsonut sitä, kun hän kasvoi isommaksi. Videon kansi oli toki jättänyt Humppaan niin ison vaikutuksen, että hän jäi isona miettimään pitkäksi aikaa, mikä oli tämä elokuva, joka pelotutti häntä pienenä.

Ja niin, noin 20 vuotta myöhemmin...

---

Lapsuus on toisinaan jännää aikaa. Kiintoisimmat niistä hetkistä toki ovat ne, joissa on kokenut pelkotiloja. Joskus ne ovat täysin selviä tapauksia, kuten Muumilaakson Mörkö, mutta toisinaan hyvin hämäriä, kuten ostoskeskuksessa karkkeja jakeleva Joulupukki, vaikka en Joulupukkia oikeasti pelännyt, kun hän kävi kotonani.

Täytyy toki myöntää, että en loppujen lopuksi pelännyt kovin montaa tapausta lastenohjelmissa. Morsokin oli minulle erittäin siisti hahmo pienenä ja minua oikeasti ärsytti, kun Aasi, Morso ja Mouru -sarjan sankarit pistettiin ensimmäisellä esityskerralla kolmen jakson jälkeen "kesälomalle". Hauskinta asiassa onkin, että Mouru ei kerennyt edes astua tarinaan mukaan. En puhu palturia.

Mutta mikä oli tämä elokuva? Olisiko se yhtä hirveä kuin sen kansi? Olisiko tämä kadonnut timantti animaatioiden maailmasta? Fanfaarit soimaan, sillä se selvinee nyt! Kyseessä on vuodelta 1991 walesilais-unkarilainen yhteistyöanimaatio Prinsessa ja vuorenpeikot!

Tu-tutu-tuu!

Löytäessäni uudestaan elokuvan kannen oli pakko myöntää, että se on mielenkiintoa herättävä. Kuva on suhteellisen synkkä, mutta punertava väri korostuu hyvin tummansinertävää taustaa vasten. Piirrostyyli tuo mieleen Don Bluthin animaation, mitä se ei valitettavasti ole, mutta pistää silti osakekurssit nousuun laatuanimaation toivossa. Lisäksi täytyneet myöntää, että muistelin kuvan pojan (Curdie) kantaneen kädessään miekkaa eikä lyhtyä.

Asia, mitä varmasti pelkäsin tässä kuvassa, oli keskellä prinsessa Ireneä päin ollut prinssi Froglip sekä alempana taustalla olevat prinssin vanhemmat. Ihmettelen toki suuresti tätä, sillä kun koin ensimmäisen kerran Warcraftin noina samoina aikoina, niin en ollut örkeistä moksiskaan, vaan peräti innoissaan, vaikka nekin olivat vihreitä örmisköjä. Lapsen mielikuvitus on Pekka Routalempeä lainatakseni "hyvin jännä."

Månprismakraft, förvandla mig!
Itse elokuva perustuu skotlantilaisen kirjailijan George MacDonaldin (1824-1905) samannimiseen lastenkirjaan. Omien pikaisten tutkimusteni mukaan tämän kirjailijan tuotoksia ei olla nähtävästi julkaistu Suomessa yksittäisinä teoksina. Elokuvan tarinan pääosassa on kuin onkin otsikon prinsessa Irene, joka viettää aikaansa linnassaan Lootie-nimisen sisäkön valvonnassa kuningasisän ollessa matkoilla. Irenen ollessa ulkona Lootie nukahtaa ja Irene eksyy metsään, missä illan myötä vuorenpeikkojen kummalliset lemmikit saartavat hänet. Hänet kuitenkin pelastaa kaivoskylän poika Curdie laulamalla elikot tiehensä. Curdie saattaa Irenen takaisin linnaan ja hänelle selviää matkan lopussa Irenen olevan prinsessa.

Linnassaan Irenen kissa löytää salaluukun, jota kautta Irene löytää samaa nimeä kantavan edesmenneen isoisoisoäitinsä. Henkiolento ilmoittaa auttavansa Ireneä, sillä hän tulee olemaan suuressa vaarassa.

Toisaalla kaivoksella Curdie kuulee outoja ääniä luolastosta ja putoaa niiden vuoksi kuiluun. Hän virkoaa ja havaitsee olevansa vuorenpeikkojen kivikuormassa. Peikot ovat rakentaneet luolaan suuren padon ja Curdie on lähestulkoon paljastua ellei kokoustorveen oltaisi puhallettu. Curdie seuraa peikkoja ja hän saa kuulla, että peikot aikovat kostaa "aurinkoihmisille" karkoituksesta maan alle aiheuttamalla tulvan kaivoskuiluihin. Peikkojen prinssi Froglip kuitenkin ilmoittaa, että se ei riitä. Hän ryöstäisi prinsessan, jolloin ihmisten on siten hyväksyttävä peikot heidän hallitsijoikseen.

Ooo! Bela Lugosikin on päätynyt elokuvaan!
Curdie palaa takaisin maanpinnalle kertomaan näkemästään, mutta kukaan ei usko häntä. Hän palaa maan alle yöaikaan, mutta peikot äkkäävät hänet. Hän alkaa tallomaan heitä varpaille, sillä hän oli kuullut oltuaan kivikuormassa kahden peikon maininneen niiden olevan peikkojen herkkä kohta. Kuningattarella on ainoastaan kengät, jolloin pojalle tulee liian paha vastus, kunnes hän alkaa laulamaan. Peikot eivät kestä laulua, mutta ovat onnistuneet ajamaan pojan umpinaiseen luolaan, jonne he hänet sinetöivät loukkuun.

Peikkojen suunnitelmat etenevät ja heidän kissa hyökkää prinsessan kimppuun. Prinsessa pääsee salakäytävää pitkin turvaan isoäitinsä luo, joka lupaa auttaa häntä antamalla taikavoiman poimia langan, jonka avulla Irene löytää Curdien ja pelastaa hänet peikkojen kynsistä. Peikot päättävät vastatoimena hyökätä linnaan, jonka aikana prinssi Froglip sieppaa prinsessan. Hyökkäys lopulta epäonnistuu, kun Curdie saa kerrottua peikkojen heikkoudet. Curdie löytää prinsessan Froglipin kynsistä, mutta he joutuvat veden valtaan, sillä peikot murtavat patonsa ja vesi vyöryy paineella linnaan asti peikkojen kaivamaa käytävää pitkin. Lopulta kaikki kolme päätyvät linnan muurille, missä Curdie ja Froglip aloittavat lopputaiston Curdien selviytyessä voittajana.

...hetkonen!
Sanon suoraan: elokuva oli pettymys. Pettymyksen pääainesosana toki oli kova odotus, että elokuva olisi ollut synkkä ja pelottavan oloinen, kuten Hiidenpata. Elokuva ei kuitenkaan ole huono, mutta ei kovin hyväkään.

Animaatiosta näkee, että sillä on ollut hieman pienen puoleinen budjetti. Piirtojälki on ok, mutta siitä puuttuu laatu. Resoluutio toki saattoi sumentaa piirtojälkeä, mutten kovin usko sen parantuvan paremmallakaan resoluutiolla. Juomapelikäsimerkkejä nähdään runsaasti.

Äänimaailma on suhteellisen hiljainen. Musiikin ja ääniefektien määrä on vähäinen: vaikka porukat surffailevat kivilaatalla kalliota alaspäin, niin kuuluu vain muutamia lyhyitä kiven raahausääniä. Toisaalta ääniefektit ansaitsevat ylistystä erikoisista äänistä, kuten peikkojen kokoustorven töräyksestä.

Tämä kuvakulma oli ainut,
jossa ilmeni meikäläisen odotettu tyyli elokuvassa.
Jos katsomme päähenkilöstöä julisteen perusteella, niin prinssi Froglip ei todellakaan ole tämän elokuvan päähenkilö. Toki hän on pahis, mutta hänelle ei ole annettu kovin paljoa esiintymisaikaa. Peikkojen kuningasparilla on oikeasti enemmän esiintymisaikaa kuin tällä Repe Sorsan omaisesti sylkevällä punkrokkarilla. Julisteen perusteella Froglipillä olisi oikeasti ollut lähes tulkoon prinsessan kokoinen rooli. Tämä korostuu varsinkin alkuperäisessä nimessä "The Princess and the Goblin," jossa todellakin annetaan ilmi, että päähenkilöt olisivat juurikin Irene ja Froglip.

Tarinan kerronta menee loppua myöten hajanaiseksi ja peräti mitäänsanomattomaksi. Prinsessa jää siihen valitettavaan roolitukseen, missä naishahmot eivät loppujen lopuksi ole niitä kunnon sankareita, vaan sortuvat nyyhkijöiksi, kun tulee liian korkea aita ylitettäväksi. Toiveet Cintran leijonanpennusta murentuvat peikkojen hyökkäyksen aikana, kun Curdie pääsee johtamaan puolustusta ja määrää prinsessan pysyvän huoneessa, koska siellä on näennäisesti turvallista.

Sankarimme...
Loppupuolella on tehty muutama hölmö editionaalinen ratkaisu: kun peikot perääntyvät luolaan hävittyään taiston, he sattuvat kuulemaan veden tulon, mutta eivät tajua vielä mikä se on. Sitten kohtaus päättyy tyylikkääseen himmennykseen kuin olisi mainostauko yhtäkkiä heitetty kohtauksen päälle. Me emme tuon kohtauksen jälkeen näe peikkojen kuningasparia.

Toinen kohtaus on selkeästi tehty jännityksen tuomiseksi, kun peikkojen kissa ilmestyy prinsessan kissaa vastaan, jolloin tulee kuva kuin tästä tulisi toinenkin kaksintaistelu jossain vaiheessa näiden karvakasojen kanssa. Mutta taistoa ei koskaan tule ja seuraavan kerran, kun heidät nähdää, on tämä kaksikko ruvennut kaveraamaan keskenään. Ehkä. Lahjakin, minkä prinsessan kissa antaa toiselle, on vähän hämärä...

Ja kolmas... noh... virhe: Froglip saa raiskatuksi Irenen.
No ei oikeasti. Kohtauksen toteutus vain antaa sellaisen kuvan,
että Irene kohdeltaisiin kaltoin ruudun pimennettyä.
Prinsessa ja vuorenpeikot ei todellakaan ollut niin jännittävä ja synkkä kuin odotin sen olevan. Peikot toki ovat toisinaan rujoja, kuten yhden potkaistessa koiraansa ja Froglipin mätätessä Curdieta kerran nyrkillä lopputaistossa. Tätä pettymystä voi melkein verrata siihen tuttuun tilanteeseen, kun ehdottaa kavereille erästä eeppistä sarjaa/peliä/elokuvaa minkä oli itse nähnyt nuorena. Sitten kun kaikki näkevät sen, niin ehdottaja joutuukin nolona myöntämään, että eihän tämä nyt ollutkaan niin hyvä kuin muisteli. Jokainen on kokenut tämän edes jollain tasolla.

Juliste osasi tehdä tehtävänsä täydellisesti. Se on sen verta hyvin tehty, että se ainakin yhden ihmisen kohdalla jäi mielen sopukoihin lähes koko elämänsä ajaksi ja lopulta houkutti häntä katsomaan elokuvan, kun lopulta löysi sen.

Pyydän toki anteeksi niiltä ihmisiltä joille tämä elokuva on kuulunut lapsuuteen. Jos olisin uskaltanut katsoa tämän animaation tuolloin aikoinaan, niin veikkaan, että kirjoituksen tasokin olisi ollut erilainen. Uskottavampi skenaario varmasti olisi ollut, että en olisi vaivautunut milloinkaan kirjaamaan tätä ylös.

Tässä olisi kysymys teille, jotka onnekkaina uskalsivat katsoa tätä elokuvaa lapsena: oliko VHS dubattu suomeksi ja oliko se minkä tasoista näyttelyä, mikäli muistatte?

*Snooooort!*
Duuuuude....