Muumilaakso: Kelluva teatteri

Kasvatuslaitos.

Vetisen sohjoisessa säässä Muumilaakson suuri tuhotulva tuntui suhteellisen ajankohtaiselta näin jättilammikoiden aikakaudella. Ainakin vetisyyden suhteen.

Vaarallinen juhannus -kirja itsessään on muistilokeroissani tyhjentynyt vähän turhankin perusteellisesti. Se onkin kuulunut omiin uusintalukulistaani suhteellisen pitkään. Tätä urakkaa varten pitäisi lukaista muutkin muumit, sillä luin ne joskus teinivuosieni jälkihujakoiden alkupuolella. Eli toisin sanoen lukiossa. Suosikkikirjani Taikatalven luin viimeksi kaksi vuotta sitten.

"Älä huoli, ei tämä ole Yksinäiset vuoret."

Olin sinällään pettynyt, miten tämä juhannus oli vain yhden jakson mittainen, mikäli se olikaan juhannus. Tällä kertaa jaksossa tuntui olevan puolin ja toisin hyviä ja harmittavia aineksia. Harmillisuutta tilanteeseen toikin nimenomaan, miten paljon tavaraa jäi pois kyseisestä tarinakaavasta. Onneksi niitä ei ollut niin paljoa, että koko jakso olisi mennyt siitä piloille.

Alan pikkuhiljaa toivomaan, että Nipsu alkaisi saamaan isompaa osaa tässä sarjassa. Jos Elina Salo on se aito ja oikea Pikku Myy, niin Markku Haussila ansaitsisi samanlaisen pystin Nipsusta. Nipsun dialogien näyttely on sanoinkuvaamattoman tyylikästä, että Haussila nimenomaan tekee sen, mitä jokaisen ääninäyttelijän pitäisi tavoitella, mieluiten henkensä uhalla: katsoja unohtaa, että hahmon äänen takana on näyttelijä. Ville Haapasalo muuten alkaa kuulostamaan paremmalta roolissaan.

”Suoraan sanottuna, kultaseni, en välitä hittojakaan.”

Tarina oli lyhyydestään huolimatta mielenkiintoinen ja pikkuriikkisen outokin. Emman nousu siivoojasta teatterivastaavaksi oli hienotunteisesti toteutettu, mutta hänen osansa masentuneena "en koskaan enää tee työtäni sen onnettomuuden jälkeen" oli omaan makuuni heikosti toteutettu. Mutta näimme ensimmäistä kertaa miespuolisen vilijonkan, mikä on kyllä hyvin poikkeuksellista. Tai oikeastaan, näemme edes hetken ajan elävän miespuolisen vilijonkan, sillä niistä muistelisin Janssonien tehneen vain yhden kuvan ja sekin on Emman ukkovainaa. Käytin varun vuoksi molempia Janssoneita, eli Tovea ja Larsia, varmuuden vuoksi, sillä sarjakuvista on nyt tällä hetkellä muisti taas kerran löysänä.

Älkää kiinnittäkö huomiota verhon takana oleilevaan naiseen.

Outoa jaksossa oli itse tulva. Lopun suuri pyörre on todella hämmentävä juonta edistävä elementti, jopa muumien maailman standardien mukaan. Toisaalta ihmeitähän Muumilaaksossa tapahtuu.

Loppu tosin oli nyt poikkeava, sillä se ei jätä mitään vihjettä. Valitettavasti, kun tarkistin Haussilan nimeä Internetin syövereistä, onnistuin vahingossa löytämään, mikä on seuraava jakso. Suoraan sanottuna, minua vituttaa. En häpeä sanavalintaani, sillä kiroilutaso on ollut Asterix ja viikinkien jälkeen saa-aamattoman! Öhöm, alhainen.

"Kun vuorille käyn, sulosoinnut kuullen~"

Muumilaakso: Maailman viimeinen lohikäärme

Lohinorsu palasi festareilta.

Muumilaakson Tarinoiden jakso Maailman viimeinen lohikäärme/Muumipeikko löytää lohikäärmeen ei ole kuulunut omiin suosikkeihini. Jakso on turhan hiljainen taustamusiikkien suhteen, mutta tuohan sekin oman vivahteensa jakson alakuloiseen tunnelmaan. Yleensä jätän kyseisen jakson välistä, kun olen katsomassa jaksoja putkeen. Tiukka naapuri/Viljonkka muuttaa naapuriin onkin paljon mielekkäämpi.

Muumilaakson Maailman viimeinen lohikäärme taas on edeltäjäänsä nähden parempi kokonaisuus. Ainakin omissa silmissäni jakso näytti paremmin koodulta kuin kaksi edellistä. Valaistus oli paljon harkitumman oloista enkä havainnut klaffivirheitä. Ensimmäisen jakson jälkeen nähdyssä dokumentissa olikin paljon kuvaa Sophia Janssonin kritiikistä, mitä hän antoi hänelle esitetyn jakson animatronesta, joten tekijätiimi on mahdollisesti tässä vaiheessa päässyt eroon lasten kengistä.

"Jaa, että sinulla on 'lohikäärme' huoneessasi~?"

Kun ensimmäisestä jaksosta itkettiin, miten levoton se oli ja kuinka ei niin levoton oli toinen jakso, niin tässä jaksossa oli koheltelu ja rauhallisuus tasapainossa keskenään toistensa kanssa. Palaan sinällään ensimmäisen jakson puoleen, että se teki oikein ollessaan "erilainen". Muumit ovat turhankin pitkään olleet suunnattu pienille lapsille, joten on hyvä, että sarja on ottanut nimenomaan sarjakuvamaisen, kieroilevan humoristisen otteen. Sarjakuvat olivatkin vähän kypsemmälle yleisölle tarkoitettu, ja sen näki. Muumipeikko oikeasti sanoo Vaarallisessa talvessa, että hänen pitää tappaa herra Virkkunen, jotta naisväki rauhoittuisi.

Noin rujoksi tämä sarja ei mene. Niin isoa riskiä en usko tämän studion vetävän. On kuitenkin kiintoisaa nähdä, miten tietyt adaptaatiot saavat niin iskostetun kuvan alkuperäisestä lähteestä.

Das arche...

Mutta takaisin lohikäärmeeseen ja Nuuskamuikkuseen ihastuneeseen valkoisen rodun edustajaan. Pidin jakson koomisesta etenemisestä, miten alussa näimme dramaattisen ja leikkisän Muumin, ja kuinka siitä päästiin Myyhyn, joka oli ensimmäistä kertaa huumorin uhri aivan olan takaa. Vilijonkan ensiesiintyminen antoi viihdyttävän erilaisen kuvan Muumilaakson tarinoiden tiukkapipoon.

Jakson lopetus jäi edellisistä jaksoista varsin avoimeksi. Kahdessa ensimmäisessä on ollut selkeä kuva mitä tulee olemaan seuraavaksi luvassa. Muikkunen mainitsee joen tulvivan, joten ensi viikolla mahdollisesti alkaa Vaarallinen juhannus? Olisi toisaalta hauskaa olla väärässä tämän arvauksen kanssa.

Ja nähtävästi en olekaan vähään aikaan saanut ilmoitusta uusista kommenteista. Pitäneet ruveta näitä katsomaan läpi, poistelemaan mahdollisia spämmejä ja ehkäpä vastailemaankin huomenna, jos löytyy vastaamisen arvoisia viestejä. Pahoittelen, mikäli joku on ottanut nokkiinsa vastailemattomuudestani.

Eiköhän tässä ole jo tarpeeksi parituskuvia kihlatulleni?

Muumilaakso: Kevätlaulu

Kevät. Kevät on tullut.

"Muumi!"
"Ei tule enempää muumeja."
"Ei halu-A!"
"Joudutaan kuule odottamaan ensi viikkoon, kuten äiti ja isi ennen vanhaan."
*Mökötys*

Näin reagoi esikoiseni ensimmäiseen Muumilaaksoon, kun se loppui. Tulikin tautikierrossa tartunta äitiin, niin pääsin katsomaan tyttäreni reagoinnit suorilta käsin. Ruotsinkielisen jakson toki pääsi tässä viikon aikana näkemään ennen uutta jaksoa.

Mutta toinen jakso. Näimme viimeinkin Nuuskamuikkusen, mutta myös muitakin sarjan hahmoja eli Niiskuneiti, Nipsu sekä Piisamirotta. Hemulihan nähtiin jo edellisessä osassa huutamassa "pölkkypää", ja tällä kertaa hän pääsikin vähän enemmän valokeilaa.

"Naisilla on näitä päähänpistoja."

Hykertelimme kihlatun kanssa varsin paljon tästä jaksosta. Muumipeikon ja Nuuskamuikkusen suhde oli varsin intensiivisesti esillä. Muumin sydämessä ei todellakaan ole sijaa Niiskuneidille, varsinkaan alkukesästä, ja kohtaus Niiskuneidin kanssa oli todella humoristinen tilanne. Bisnesmies Nipsu taas oli puhdasta kultaa. Jos sarja nyt jotenkin onnistuisi töppäämään, niin Nipsu on tämän sarjan ehdottomasti paras anti.

Piisamirotta olikin varsin yllättävä tapaus. Olen tottunut hänen olevan juurikin sellainen äkäpussi, millaisena näemme hänet Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa. Tämä sarja pistääkin hänet olemaan alakuloinen. Saa nähdä vielä miten paljon tulemme näkemään tällä tavoin pessimististä filosofia.

Tämän jakson varsinainen sankari, Nuuskamuikkunen, oli myös hyvällä tavalla positiivisesti yllättävä. Nuuskamuikkusta emme ole nähneet lähes milloinkaan komiikan valossa ja tämä sarja tekee hänestä hieman kömpelöhkön hahmon. Muikkusen toimista vitsailimmekin yhdessä kihlattumme kanssa sanomalla mm. että Muikkusen on lopettavan sen vadelmalehtien polttelu.

Muikkusen pitäisi etsiä jo oikeita ystäviä.

Jakso itsessään jätti itselleni vielä sen verta ikävän maun, että Muikkunen ei vieläkään päässyt Muumipeikon luokse. Sinällään kauhistuttaakin, jos sarja jättää koko yhteennäkemisen näyttämättä. Siitä tulisi ainakin meiltä jonkun verran rähistävää.

Olen muuten havainnut, että näissä jaksoissa on ollut toisinaan klaffivirheitä. Ensimmäisessä jaksossa, Pikku Myyn ensikohtaamisessa, hänen kertoessaan Muumille nimestään, on taustakuvana sama kuva, mikä oli hänen loikatessa esiin. Taustat eivät siis ole olleet kohdillaan verraten siihen, missä kohdin huonetta hahmot seisoivat. Tässä jaksossa taas Nuuskamuikkuselta katoaa reppu yhdessä kohtaan.

Mutta nämä asiat ovat hyvin pikkumaisia asioita. Ei niistä löydy aineksia sarjan pilaamiseen. Suolapaloja ei ole lähellekään Boken Nikkin tasoa. Voin jo tässä vaihessa sanoa, että lahjoittamani rahat on käytetty viisaasti.

"Ei siinä ollutkaan vaapukkamehuaaaa~!"