maanantai 4. maaliskuuta 2019

Muumilaakso: Kevätlaulu

Kevät. Kevät on tullut.
"Muumi!"
"Ei tule enempää muumeja."
"Ei halu-A!"
"Joudutaan kuule odottamaan ensi viikkoon, kuten äiti ja isi ennen vanhaan."
*Mökötys*

Näin reagoi esikoiseni ensimmäiseen Muumilaaksoon, kun se loppui. Tulikin tautikierrossa tartunta äitiin, niin pääsin katsomaan tyttäreni reagoinnit suorilta käsin. Ruotsinkielisen jakson toki pääsi tässä viikon aikana näkemään ennen uutta jaksoa.

Mutta toinen jakso. Näimme viimeinkin Nuuskamuikkusen, mutta myös muitakin sarjan hahmoja eli Niiskuneiti, Nipsu sekä Piisamirotta. Hemulihan nähtiin jo edellisessä osassa huutamassa "pölkkypää", ja tällä kertaa hän pääsikin vähän enemmän valokeilaa.

"Naisilla on näitä päähänpistoja."
Hykertelimme kihlatun kanssa varsin paljon tästä jaksosta. Muumipeikon ja Nuuskamuikkusen suhde oli varsin intensiivisesti esillä. Muumin sydämessä ei todellakaan ole sijaa Niiskuneidille, varsinkaan alkukesästä, ja kohtaus Niiskuneidin kanssa oli todella humoristinen tilanne. Bisnesmies Nipsu taas oli puhdasta kultaa. Jos sarja nyt jotenkin onnistuisi töppäämään, niin Nipsu on tämän sarjan ehdottomasti paras anti.

Piisamirotta olikin varsin yllättävä tapaus. Olen tottunut hänen olevan juurikin sellainen äkäpussi, millaisena näemme hänet Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa. Tämä sarja pistääkin hänet olemaan alakuloinen. Saa nähdä vielä miten paljon tulemme näkemään tällä tavoin pessimististä filosofia.

Tämän jakson varsinainen sankari, Nuuskamuikkunen, oli myös hyvällä tavalla positiivisesti yllättävä. Nuuskamuikkusta emme ole nähneet lähes milloinkaan komiikan valossa ja tämä sarja tekee hänestä hieman kömpelöhkön hahmon. Muikkusen toimista vitsailimmekin yhdessä kihlattumme kanssa sanomalla mm. että Muikkusen on lopettavan sen vadelmalehtien polttelu.

Muikkusen pitäisi etsiä jo oikeita ystäviä.
Jakso itsessään jätti itselleni vielä sen verta ikävän maun, että Muikkunen ei vieläkään päässyt Muumipeikon luokse. Sinällään kauhistuttaakin, jos sarja jättää koko yhteennäkemisen näyttämättä. Siitä tulisi ainakin meiltä jonkun verran rähistävää.

Olen muuten havainnut, että näissä jaksoissa on ollut toisinaan klaffivirheitä. Ensimmäisessä jaksossa, Pikku Myyn ensikohtaamisessa, hänen kertoessaan Muumille nimestään, on taustakuvana sama kuva, mikä oli hänen loikatessa esiin. Taustat eivät siis ole olleet kohdillaan verraten siihen, missä kohdin huonetta hahmot seisoivat. Tässä jaksossa taas Nuuskamuikkuselta katoaa reppu yhdessä kohtaan.

Mutta nämä asiat ovat hyvin pikkumaisia asioita. Ei niistä löydy aineksia sarjan pilaamiseen. Suolapaloja ei ole lähellekään Boken Nikkin tasoa. Voin jo tässä vaihessa sanoa, että lahjoittamani rahat on käytetty viisaasti.
"Ei siinä ollutkaan vaapukkamehuaaaa~!"

2 kommenttia :

  1. Itse pidin jaksosta aika paljon. Mutta vihainen Nuuskis hämmentää hieman. Tiedän että alkuperäisissä kirjoissa Muikkunen on tunteellisempi, mutta mikään kirja tai adaptointi ei ole tuonut tätä puolta Muikkusesta esille. Pitää ehkä lukea alkuperäinen Kevätlaulu vielä vertailun vuoksi.

    VastaaPoista
  2. Oli edellistä huomattavasti parempi jakso. Kohellushuumoria oli vähemmän ja rytmitys siten parempi. Tykkäsin muutenkin, kuinka uskollinen juoni oli alkuperäismateriaalille sen varsinaisen "Kevätlaulun" osalta. Oikeastaan ainoa harmaita hiuksia aiheuttanut asia oli musiikki: en lämmennyt sitten alkuunkaan sille lauletulle biisille, joka soi unikohtauksen aikana. Yritän olla vertaamatta soundtrack'iä Shiratorin mestariteokseen, mutta kappaleen geneerimäisyys ei mielestäni sitten alkuunkaan sopinut kohtaukseen, eikä suoraan sanottuna koko sarjaan. Harmi, koska muuten musiikki on ollut ihan asiansa hoitavaa. Myönnän pitäväni "alkutunnarista" jopa Muumilaakson tarinoiden dubbitunnaria enemmän nostalgia-arvostaan huolimatta.

    VastaaPoista