perjantai 17. huhtikuuta 2015

Muumipeikko Villissä Lännessä

“You see, in this world there's two kinds of people, my friend:
Those with loaded guns and those who dig. You dig.” 
Synopsis

Muumipappa on ottanut aikakoneen taas esille korjauttaakseen sitä. Kaikki päättävät mennä koneella villiin länteen Muumipeikon ehdotuksesta, sillä hän haluaa sieltä itsestään miehen. Papan mennessä hakemaan öljyä Pikku Myy vahingossa koskee koneeseen ja lapset ajautuvat villiin länteen ilman Pappaa.

Lapset löytävät lehmälauman ja alkavat leikkimään karjapaimenia. Karjapaimenet eivät pidä touhusta ja uhkailevat heitä hirttopuulla, sillä he luulevat heitä karjavarkaiksi. Lehmät kuitenkin vauhkoontuvat ja karjapaimenten talo tuhoutuu, kun lauma juoksee sitä päin. Muumi kumppaneineen karkaavat saluunaan, missä he eivät saakaan palvelua, sillä Muumipeikosta on tehty etsintäkuulutus. Sheriffi tulee pidättämään heitä, mutta Billy the Kidin pankkiryöstö vetää sheriffin huomion muualle.

Kid ottaa erämaassa Niiskuneidin mukaansa, kun lapset ovat palaamassa aikakoneelle ja he seuraavat Niiskuneidin jättämiä kolikoita Kidin talolle. Siellä Kid ja Muumi kisaavat Niiskuneidistä rodeossa, mutta Pikku Myyn punaisen nutun takia Kidin sonni raivostuu ja Kid lentää päin puuta. Kid virvoitetaan Muumin vesipistoolilla ja hän tunnustaa häviönsä kunniallisesti ja niin lapset pääsevät takaisin Muumilaaksoon. Kotona Mamma ja Pappa havaitsevat Muumin kasvaneen jo mieheksi.

---
PANG!
"When you have to shoot, shoot. Don't talk."

Spagettimuumi (ei pidä sekoittaa saman nimiseen STP-videoon) on odotetun kömpelö tapaus. Muumipeikon motiivi keskilänteen on hyvinkin ristiriidassa siihen kaikkeen mitä hän teki ja koki ensimmäisessä tuotantokaudessa. Toki onhan se mahtavaa, että meidän päähenkilöllä on viimein oma tahto päästä tekemään jotain itsensä hyväksi. YEAH!

Mutta sitten kun olemme siellä preerialla Muumille iskeytyy cerebrum scobis, sillä hän ei ymmärrä asioita pariin kertaan ollenkaan. Ensimmäinen tyhjäpäisyys ilmenee saluunassa, kun hän ihmettelee mitä "etsintäkuulutettu on täällä" tarkoittaa, johon Nuuskamuikkunen antaa siihen aika omituisen vastauksen. Toinen typeryys on lähestulkoon peräjälkeen, kun hän ei ymmärrä sanaa "ase". Kaiketi aikamatkustus on vaarallista muutenkin kuin aikajatkumon suhteen.

Vauhkoontunut lauma näyttää enemmän hyppivän tässä
animointipätkässä paikoillaan kuin juoksevan eteenpäin.

Billy the Kid on sivuhahmona sinällään erikoinen, että hänessä on jokseenkin persoonaa. Ei sitä ylenmäärin ole, mutta paljon enemmän kuin kaikilla muilla sivuhahmoilla mitä meillä on ollut yleensä yhden jakson ajan. Omasta mielestäni lopussa häntä nyt vähän vesitettiin, kun noinkin mutkattomasti totesi hävinneensä ja vielä toteaa, että kannattaa olla ylpeä ystävistä, kun vielä eilen vielä muristiin mitä niilläkin tekee.

Yllättävää, että tässä jaksossa on pieni viittaus
sarjakuvatarinaan "Niiskuneiti rokokoossa".

Pieni plussanpoikanen tässä jaksossa kyllä on ja se on Niiskuneiti. Vaikka minä inhoan Niiskuneitiä Muumilaakson tarinoissa -kiitos Aila Svedbergin äänelle- hän tässä jaksossa toimii valonpilkkuna, sillä hänen hahmo on suurinpiirtein tuolainen sarjakuvissa.

Sarjakuvista puheen ollen, meillä on pitkästä aikaa lähde. Tai miten sen nyt ottaa, kun periaatteessa se lainaa vain otsikon ja sen, että päähenkilöstö menee villiin länteen. Tosin miten ihmeessä aikakone tietää minne mennä? Sarjakuvissa muumeilla sentään se oli selitettynä koneeseen yhdistetyllä karttapallolla. Jos kone ei osaa lukea ajatuksia niin täytyy sanoa, että muumeilla on pirun hyvä tuuri, kun he pystyvät noin vaan vaihtamaan paikkaa ilman säätämisiä.

Mutta sarjakuvassa muumit keksivät aikakoneen...jumalauta, ei helvetti... öhm... KUN he ovat testanneet konetta, he päätävät kaikki yhdessä menevän villiin länteen ja oikein tälläytyvät sitä varten asianmukaisesti. Mutta kun he ovat villissä lännessä, se paikka ei olekaan niin villi kuin he luulivat. Ei ole rosvoja, ei riehuvia intiaaneja eikä railakasta menoa. Pappa suuttuu ja ryhtyy lyhyeksi ajaksi Hurja-Muumiksi perheensä kanssa, mutta sheriffi häätää perheen rauhan häirinnästä. Preerialla intiaanit vangitsevat muumit, mutta pian selviääkin, että kyseessä oli vain turisteille tehty tempaus, josta heidän pitäisi maksaa. Kaikki intiaanit koittavat kaupitella heille jotain, kunnes Pappa taas raivostuu ja alkaa vaahtoamaan eräälle intiaanipäälikölle, joka sattuukin olemaan ihan aito tapaus. Perheen paettua aikakoneella takaisin kaikilla Muumilaakson asukeilla on vesipistooli, sillä muumit antoivat yhden vesipistoolin menneisyydessä yhdelle paikalliselle ja täten he sattuivat muuttamaan historiaa, mistä he olivat sopineet olematta tekemättä niin.

"Pappa, pitäisikö meidän eläytyä ja yrittää olla oikeassa paikassa?"
"Kyllä minä tiedän mitä meidän pitää tehdä ja se on molempiin ei"

Lopetuksesta joutuu vähän raapimaan päätä ihan luuhun asti. Animaattorit eivät varmaan olleet oikein hereillä, kun me näemme Mamman ja Papan kastelevan kukkapenkkiä ei kuistin vaan sivuoven puolelta! Sitten kuva lähenee niin olemme kuistin edessä taas ja sitten lopetuskuvassa olemme taas sivuoven puolella. Lisäksi täytyneet sanoa, että porukka on ollut hyvinkin laiskoina lopetuksen suhteen, kun Mamma toteaa kaipaavansa lapsia, kuten myös Pappakin. Vaan kuinka ollakaan, kun lapset palaavat niin he vain SEISOVAT ja toivottavat heidät tervetulleiksi kotiin, kuin he olisivat vain olleet rannalla. Vielä kun muistetaan se, että lapset noin vain katosivat aikakoneen kanssa, niin luulisi, että he olisivat olleet ihan pakahtumaisillaan ilosta heidän paluusta. Mutta ei. Ollaan vain tyyliin "moro, toitko kaljaa?"

Sekin on sääli, että tässä ei ollut mitään itselle selkenevää klisettä westerneihin. Auringonlasku toki, mutta kukaan ei ratsastanut siihen suuntaan. Se siis pitää korjata.

I'm a poor lonesome cowboy...


Äh! Ei auta! Ei tätä jaksoa voi sietää!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti