Muumipeikon Robinson-seikkailu

"Olenko minä edelleen Muumilaaksossa?"

Synopsis

Muumipeikolla on mieli maassa, kun hän ei ole saanut tehtyä mitään aikaiseksi elämässään. Pappa neuvoo häntä lukemaan Robinsson Crusoeta, johon Muumi tykästyy. Hän päättää lähteä kokemaan saman kuin Crusoe-parka ja lähtee matkaan. Hän ei pääse pitkälle kun Myy, Nipsu ja Niiskuneiti lyöttäytyvät väkisin mukaan. Lisäksi hänen tietämättä Pappa ja Mamma ovat myöskin innokkaita lähtemään ja ovat jo veneellä ennen Muumia, joten Muumi joutuu menemään reissulle koko porukan kera. Yöllä he törmäävät outoon ilmiöön, kun merellä on yhtäkkiä puita. Vene jämähtää pohjasta puuhun ja Muumi on iloissaan sillä hän on ollut kokoajan Robinsson Crusoe mielellä joutua haaksirikkoon. Oksat ja lehdet tukkivat vuotokohdan ja niin he päättävät yöpyä.

Aamulla Muumi herää viimeisenä ja hänelle selviää, että he ovat ajautuneet saarelle, jota oli vaivannut poikkeuksellisen korkea nousuvesi. Muumi on innoissaan, sillä he ovat saarella ja hän lähtee heti eroon perheestään, sillä hän haluaa elää itsekseen. Saarella kuitenkin on suuria hirviöitä, jotka ottavat mukaansa patoja ja sankkoja. Pian selviää, että ne vain keräsivät niitä auttaakseen naaraspuolista hirviötä, joka joutui puiden juurien väliin viime yönä. Pelastettuaan hirviön Muumitalon väki aloittaa lähtövalmistelut pois saarelta. Mamma ja Pappa ovat havainneet että Muumi on kasvanut isoksi ja järkeväksi. Tai ainakin melkein, kun Muumi lyö itseään vielä sormeen vasarallaan.

---

KHAAAN!

Okei okei... Yritän hillitä tässä nyt itseäni. Tämänkertainen jakso onkin yllättäen "ai mitä tapahtui viime jaksossa? Fuck that ever happen!" No fak täät itsellesi, sillä tämä Muumipeikon koko aikaansaamattomuuden kriisi on näin pitkällä Muumilaakson tarinoita helvetin typerä idea tarinaksi. Muumipeikkohan helvetti soikoon on aiemmin itse rakentanut talon minimissään kolmessa päivässä lähes tulkoon yksin, kävi tähtitornilla ja takaisin sekä peräti on tehnyt töitä ennustajana! Totta kai lista olisi pitempi, mutta onhan se nyt päivänselvää miten järjetön tämänkertaisen tarinan perusidea on.

Lisää löylyä tähän tuo heti Muumipapan kertomus Muumitalon rakentamisesta. Kymmenen vuotta tuolaisen nelikerroksisen talon plus kellarin rakentamiseen? Siis mitä ihmettä he siinä koko aikana oikein tekivät?! Luulisi nyt, että Itsevaltias olisi antanut kaikki tarvittavat tarvikkeet ja ehkäpä työmiehistöäkin talon rakenteluun... Ai niin, unohdin, että kirjoissahan Pappa itse rakensi talon, mutta materiaalit kyllä voisi olla Hänen Ylhäisyydeltään. Mutta rakensihan hän ensimmäisen talonsa sinne Itsevaltiaan saarelle, eikä siitä nyt kerrottu, että kuinka kauan se kesti, mutta tuskin vuotta kahta pitempään!

Papalla on kovasti selitettävää rakennustaidoistaan.

Tässä vielä kaatuu lisää päänsärkyä haluavien pähkäiltäväksi: Jos otetaan se asia huomioon, että pappa on niin erinomainen ylimestaripäälikkökeisarirakentajanero ja tekniikan talentosoperfektianus kuin tämä tuotantokausi niin kivenkovaa väittää, niin miten ihmeessä tuolainen rakennustaiteen jumalkuvalla on voinut yhden talon rakennukseen mennä kymmenen vuotta?! Ja vielä yhden avustajan kanssa!

Ja sitten vielä, kun Muumipeikko käy Nuuskamuikkuselta kysymässä neuvoa, niin hän heti välittömästi rikkoo hänen neuvon kysymällä asiaa vielä Papalta, vaikka peikkomme kuulostaa siltä, että otan nyt Muikkuselta tämän ohjeen vastaan mukisematta.

Nyt kun oikein ajattelen tässä Nuuskamuikkusen ja Muumin suhdetta, niin se on ollut tässä tuotantokaudessa oudon etäinen. Muumia ei näe lähes milloinkaan Nuuskamuikkusen seurassa, toisin kuin ensimmäisessä, jossa he olivat lähes kokoajan jossain menossa. Muumi ei ole ollut kahden kesken Muikkusen kanssa tekemässä asioita kuin kolme kertaa ja nekin ovat olleet vain kerran reissussa käynti, istuminen ja makaaminen keskustellen asioista! Onko tämä osa sitä Feeniks-linnun taikaa, että paras kaveri muuttuu etäiseksi, kun taas muut tulevat läheisemmäksi?

Robinsson Crusoen kirjan lukeminen parannuskeinona tähän on minusta henkilökohtaisesti vähän etäinen ratkaisu. Myönnän toki, että tätä jaksoa varten luin kyseisen kirjan, mutta se nostattaa minulle enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Yksi ainakin on Muumin lukutaito, sillä Robinsson toki oli 19-vuotias, kun hän lähti merille, mutta Muumin sanojen perusteella herra haaksirikkoontuja olisi ollut hänen ikäinen, eli about 10-14-vuotias... anteeksi unohdin taas... 30-34-vuotias. Toinen on toki vähän nirppanokkaista, mutta olisi kiintoisaa tietää, että onko nämä kirjasta luetut osuudet jostain vanhemmasta suomennoksesta, vai ovatko ne suoraan suomennettu japanilaisesta dialogista?

Se hetki, kun Mamma pimahti.

Hyvämuistisimmat muistavatkin, että olen ottanut ilmi lähes jokaisesta tarinasta jonkun hahmon, joka poikkeaa huomattavasti omasta itsestään (listassa on myös Muumitalo että koko laaksokin). Tämä jo lähes unholaan valunut liikakäytön takia blogisisältö saa taas uutta puhtia, sillä tällä kertaa kyseessä on itse Muumimamma. Mamma ei ole milloinkaan ollut tuolainen keplottelija, niin se kyllä totaallisesti ylikorostuu tässä. En nyt voisi mitenkään uskoa, että Mamma, joka ei ole lähes milloinkaan puuttunut mihinkään, yhtäkkiä aio kusta poikansa aikuistumisriitin ilman sen selkeämpää syytä. Ensimmäinen kikattelukin on jo niin epämammamaista kuin olla ja voi. En voi kyllä mitenkään ymmärtää, miten tämä on mennyt läpi Lars Janssonin syynistä...

Voi kauheata... en ole edes käsitellyt kuin päälle viisi minuuttia tarinan sisällöstä epäkohtien kerronnassa ja minulla on noin paljon tekstiä! Voimme kyllä yksimielisesti sanoa, että tämän tarinan teossa ei olla paljoa jaksettu panostaa, kun olen jo näin paljon saanut täyttöä.

Ollaan lapsekkaita kauhistelemalla tämän kohdan härskiyttä.
Ai perhana, shotti!

Tässä on hyvä kysymys: miten Mamma ja Pappa ovat voineet päästä veneen luokse ennemmin kuin Muumipeikko, vaikka hän lähti huomattavasti heitä aikaisemmin? En voi uskoa, että kavereiden kanssa keskustelu nyt olisi voinut viedä niin kauan, sillä Papalla ja Mammalla pitäisi vielä pakata tarpeellinen määrä kaikkea tavaroita ja mehän näemme myöhemmin, että heillähän on kunnon leiri. Ei nyt leiritamineita sekunnissa pieraista kasaan.

Ei liene suuri yllätys sekään, että Nipsukin on poissa roolistaan nousemalla veneeseen ilman sen kummempia mutinoita. Totta kai hän ehkä katui majakka reissua sen verta, että päätti lähteä vihdoinkin mukaan heti seuraavaan reissuun mihin Muumitalon väki on menossa välittämättä minne. Hän tosin vaikuttaa liiankin innokkaalta mukaan lähtöön huutaessaan Muumipeikkoa kiiruhtamaan. Olen toki tyytyväinen, että tekijätiimi loppujen lopuksi päätti Nipsun murehtivan siitä, että hän ei osaisi uida.

"En ymmärrä miksi lähdin merille suoraan festareilta..."

Täytyy kyllä myöntää, että merestä kasvavaneet puut ovat ihan kiintoisa tapahtuma. Voisi peräti sanoa, että käsikirjoittajilla on ollut hyvä idea tehdä tästä tarinasta erillainen lähteeseen viitaten. Mutta valitettavasti ainakin omassa mielestäni näiden hirviöiden lisäys tarinaan on tämän tarinan suhteen poskeettoman huono. Nämä eivät vaan sovi muumien maailmaan.

Animaatio on tässä jaksossa on paremman oloista kuin aikaisemmissa jaksoissa. Tai ainakin piirtoasu on ilmeiden suhteen, mihin on  selkeästi panostettu, mutta nekin pysyttelevät tylsän normi-ilmeen ja paniikin välillä. Toki animoinnin puutteellisuus on mennyt tarinan esittämisen edelle. Tälle on ihan kunnollinen esimerkki, kun Muumi laskeutuu köyttä pitkin alaspäin. Olen sinällään toki yllättynyt, että siihen on piirretty solmu, mihin Muumi kämmii ja putoaa. Mutta sitten maassa Pappa seisoo hänestä kuin hänellä olisi lähestymiskielto ja huudahtaa kädet selän takana: "Oijoi, eihän sinuun sattunut?" Tämä vaan on niin käsittämättömän huonosti toteutettu kohtaus, että ei voi kuin pyörittää päätään.

"Kun minä näen jonkun olevan pulassa,
en todellakaan auta heitä tiedä se."

Lähteeseen nähden tällä ei ole taas mitään muuta pohjaa kuin pelkkä Robinson Crusoe. Sarjakuvassa Muumista on tullut Robinsson Crusoe fani ja hän ehdottomasti haluaa toteuttaa haaksirikon autiolle saarelle. Hän raahaa perheensä mukaan venereissulle, jossa hän lopulta toteuttaa haaksirikon. Muumin toiminta saarella on hyvin fanaattista kirjalle, että hän peräti kieltää Niiskuneitiä sairastumasta nielaistuaan tupakkaa, koska Robinsson ei sairastunut saarella kuin vasta...öh... olikohan se 50. päivä... Myöhemmin saarelta löytyy filosofi ja valitettavasti minun muistikuvat kyseisestä tarinasta päättyivät tähän.

Ja loppu on ihan älytön, jos pidämme muistissa sen, että Muumistahan on tullut jo iso edellisessä tarinassa. Ehkäpä Mamma ja Pappa ovat alkaneet kärsiä dementiasta. Toki lopetusvitsi on ihan onnistunut tyydyttävällä tasolla. Ainakin he yrittivät.

Papan ilme kyllä kertoo kaiken tästä jaksosta.