Hemulitäti

"Leikkiminen on vaarallista kuten myös ulkona olo!"

Synopsis
Mamma ja Pappa lähtevät Yksinäisten vuorten toiselle puolelle vihkiäisiin ja lapset saavat jäädä talonvahdeiksi. Leikittyään vaarallisesti joella heitä alkaa paimentamaan Hemulin sisko. Lapset eivät oikein tykkää Hemulitädistä ja he pelottelevat häntä tekeytymällä möröiksi. Täti lähtee, mutta lapset kokevat syylisyyttä asiaan.

He lähtevät onkimaan ja sattumalta tuulenpuuska vie Hemulitädiltä aurinkovarjon ja hän tipahtaa jokeen. Pelastettuaan tädin täti laittaa lapset siivoamaan Muumitalon ennen kuin Mamma ja Pappa tulevat takaisin.

---

"Kukkahatun henki, johda sinä meitä..."

Käsittelyssämme on toisen tuotantokauden ensimmäinen jakso, millä ei ole Janssoneiden teosten lähdettä. No, on se jo aikakin. Ensimmäisessä meillä kesti jopa osaan 11, ennen kuin saatiin lähteetön tarina. Kyseessä oli siis Niisku leijailee taivaalla, josta alkoi Tanoshii Mumin Ikkan jaksojen yli kantava juoni.

Mutta kaikki tuo edellisessä blogimerkinnässä todetut positiiviset haaveet valuivat kuin rikkinäisestä sankosta, kun päästiin kotiin kymmenen kilometrin päässä olevalta kaivolta. Muumimamma tavallisesti on jättänyt muistilappuja lähdettyään kotoa ja nyt hän on kuin lapset olisivat ensimmäistä kertaa elämässään jäämässä kotiin. Muistuttelen tässä nyt haikeana jaksoa Muumipappa kaipaa vaihtelua. Oh, Mamma ja Pappa lähtevät noin vain pois jättäen pelkästään muistilappuset...

Nostalgian häivyttyä voimme vain pyöritellä päätä, kun lapset aloittavat "pirskeensä". Animaatio-osaston outo nytkähdys Pikku Myyn loikissa tuo kulmakarvan kohotuksen, kuten myös Muikkusen lapsekas asenne.

Tämä jakso ei ole vielä edes pitkälläkään, kun havaitsen erään asian joka on ilmennyt jo ensimmäisestä jaksosta lähtien: yksi hahmo on aina normipersoonastaan täysin ulapalla. Ensimmäisessä oli Muumipeikko, toisessa Nipsu, kolmannessa Myy (anteeksi, tarkoitin µ) ja nyt Nuuskamuikkunen. Tähän mennessä Muikkunen on odottellut Mamman ja Papan lähtöä kuin olisi talon vakioasukas, oli yli-innoissaan heidän lähdöstä ja tukin uitossa vain äimisteli vierestä kuin kunnan raksamies.

Olisi kiva tietää miten tämä tapahtui?
(Toki aika kesyt pidot on ollut...)

Tädin tullessa paikalle olin jo lapsena katsellessani tätä jaksoa ihmeissään, kun Muumitalossa oli mahdoton sotku. Missä ihmeen välissä ne ovat tuolleen porsastellut? Bileistä vain nähtiin kun he juoksivat sisään, Myyn fysiikan rikkovan pompinnan sekä Nipsun mäsäilyn ennen kuin he juoksivat takaisin ulos. Tietenkään kaikkia mahdollisia vaiheita ei päästy näkemään, mutta liiallisuus on liikaa myös muumeissakin.

En minä...edelleenkään ymmärrä

Sotkusta pääsemme takaisin Nuuskamuikkuseen. Tädin kommentille nolostuminen ei ole lainkaan hänen tapaistaan ja hänen järjenjuoksukin vähän on mitä on. Jos kerran Muikkunen menet karkuun tätiä teltallesi, niin toisen kommentin vuoksi olisit mennyt kyllä jonnekin aivan muualle kuin takaisin Muumitaloon, missä täti viettää 100 prosenttia ajastaan! Tämän vuoksi en enää ymmärrä Nuuskamuikkusta, joka on ollut aina filosofinen, kaikesta tietävä ja osaava kulkuri.

Periaatteessa jakson hauskin kohta:
Hemulitäti pistää naisväen siivoamaan....

...ja antaa miesväen norkoilla.
On siinäkin epäsuhdanteinen viesti nyky-yhteiskunnassa!

Vaan vielä mitä! Mörkö näköjään on yleismaailmallisesti Muumeissa sellainen tapaus, että kaikki pelkäävät sitä. Tämä ei minulle käy henkilökohtaisesti laatuun, sillä luulisi, että mörkö liikkuu vain talvisin ilman pakottavaa tahtoa, jolloin suhteelisen harva henkilö tietää möröstä. Toki voi olla, että Hemulitäti on katsonut Pikkuruiset vieraat-jakson fobiointiin asti. Toisaalta Muumeilla ei ole tässä maailmankaikkeudessa televisiota (koska ylijumala Tove kielsi sen olemassaolon) niin kyseinen argumentti oli sitten turha. Voihan kiroilukollaasi sentään.

Mutta mörköasia ei jää tähän. Kun täti näkee möröt, hän on selkeästi ruokasalissa katsomassa niitä ikkunasta lähellä keittiön oviaukkoa, mutta sitten kun näemme lasten kommentoivan asiaa, olemme kuistin puolella. Tästä siis syntyy kuva, että lapset olivat mörköilemässä lähes tulkoon talon vastakkaisella puolella! Miten täti edes näki sinne moisesta kulmasta?! Katsokaa nyt tätä aitoa luonnostelukuvaa ja äimistelkää tätä animaatiologiikkaa ihan toden teolla!

Hemulitäti siis pyörtyy ruokasalissa (oikean puoleisessa osiossa) kun taas lapset tulevat  kuistin puolelta (vasemmalta)!
Kuvan lähde http://ekizo.mandarake.co.jp/auction/item/itemInfoJa.html?index=257980

Ai niin, koko pottin korjaa vielä Myyn puuttuva nenä...

Olen Meowin esikuva!

Jälleen kerran oudosti roskatun ruokapöydän sekä tylsän pelastuspartiotilanteen jälkeen näemme, että animaation työryhmä jälleen kerran lankeaa samaan virheeseen! Tuo ikkuna ei edelleenkään vie keittiöön vaan olohuoneeseen! Räää-äääh!! Minä murskata kaikki!!!

Mä ruokasalia putsailen...

...OLOHUONEEN KAUTTA!

Okei, nyt oli rimanalitus. Edellinen jakso kai oli niin raastava ja isotöinen projekti, että tästä tarinasta tuli selkeä pannukakku uupumuksesta. Jaksosta ei jäänyt mitään muuta mieleen kuin Myyn puuttuva nenä ja hänen outo lentorata hyppelyssä. Tämä selittääkin jaksosta jo paljon.

Ja jotta saataisiin edes jonkintason tyydyttävä lopetus tälle arvostelulle niin tämän jakson laatu oli arvoasteikolla yhdestä viiteen yksi ja puoli puuttuvaa nenää.