Muumipeikon kihlaus

Synopsis
Muumipeikko löytää kukkakedolta kihlasormuksen, josta Niiskuneiti innostuu leikkiin nimeltä avioliitto. Kaksikko menee kihloihin, josta MP on vähän vaivaantunut, vaikka koko homma on vain leikkiä. Vaikka kihlat ovat ohitse, NN vaan jatkaa leikkiä. MP aaltoilee leikin hyvistä ja huonoista puolista. NN:n ollessa iltapesussa hän jättää sormuksen pöydälle, jonka MP aamulla vahingossa jumituttaa sormeensa, joka saadaan kuitenkin pois koheltamisen jälkeen. NN päättää jatkaa leikkiä, mutta saa "mieheltänsä" tylyn vastauksen. Nuuskamuikkunen ehdottaa MP:lle huviretkeä johon MP pääsee ylisuuren repun kanssa. Patikointi onkin rankkaa MP:lle ja kotiin päästyään MP olisi taas halukas leikkimään avioliittoa, mutta NN:ltä on jo mennyt innokkuus siihen leikkiin.

- - -

Sormushan joo laitetaan oikeaan käteen...

Hommahan lähtee aika ällön romanttisesti ja vaivalloisesti. Niiskuneiti on niin "ooh ja aah", kun taas Muumipeikko on oudon passiivisoitunut. Tilannetta on jopa tuskaista kirjoittaa.

Epäkohtaisuus Muumilaakson tarinoiden ensimmäiseen tuotantokauteen ilmenee heti seuraavassa kohtauksessa kun päästään Muumitaloon. Pikku Myyn reagointi kihlaukseen on oudon yliampuvaa, aivan kuin olisivat eri väriset avioparit menossa naimisiin 50-luvulla. Lisäksi Muumimamma ja Pappa ovat ajatuksesta turhankin innoissaan. Homman vielä kruunaa se, että Myy vetäytyy syrjään ja mutisee itsekseen kuin olisi itse ollut ihastunut Muumipeikkoon. Siis mitä ihmettä? Missä vaiheessa Myyllä on ollut ihannointia Muumiin?

Äh, antaa olla. En jaksa vielä näin varhaisessa vaiheessa ruveta penkomaan asioita miten Myy voisi olla ihastunut. Toisaalta, mitään vinkkejä ei löydy mistään aiemmasta osasta, kirjasta tai sarjakuvasta. Sarjassa Myyhän on ollut pääosin syöpäläisenä Muumin ja Nuuskamuikkusen kanssa, kun he ovat olleet kaksin liikkeellä.

Kuka tämä poliisi on?
Voiko se olla Mūmin-sarjan poliisimestari?!

Ah, häät ovat ohitse ja kaikkialla on rauhallista. Jospa nyt tämä jakso saisi vähän arvokkuuttaan takaisin. Toive onkin rauhallisuudesta turha, sillä kuin salama kirkkaalta taivaalta tulee

ÄITI! 

TUO MULLE OM-!

Kääk!

Muumipeikko, mitä helvettiä tuo oli?! Onko Mamma alkanut hemmottelemaan sinua? Haluan vielä ehdottomasti tietää: Milloin ja miksi?! Et sinä ole milloinkaan ollut tuollainen! Sinunlaisesi hahmo nyt olisi mennyt keittiöön hakemaan sitä!

Tämä ei ollutkaan omenaa...

Skandaali! Muumit pitävät vaatteita!

Ärh. Tämä alkaa jo mennä tyhjän huutelemiseksi kuin analysoimiseksi... Oi kato hei pyjama, jonka nyt näemme muumien päällä ensimmäisen kerran koko sarjassa! Muumisarjakuvissahan oli hauskasti kerran... Ei ei. Pysytään nyt yhdessä asiassa!

Jospa se on hopeoitua kultaa

Koko sormuksen olemassaolo on jo vähän mystinen. Kaikissa muissa kohtauksissa sormus on selkeästi harmaan hopeinen, mutta Pikku Myy sanoo sen olevan kultasormus. Ja ei, Pikku Myy kyllä tietää mitä kulta on. Hänhän sanoo Muumipeikko ja pyrstötähti-elokuvassa nilkkarenkaasta, että se loistaa kuin kulta.

Muumin sormusperseilyn jälkeen Muumilla on vihdoinkin munaa pelissä ja lähtee karkumatkalle. Hurraa!

Mutta retkeily kohtauksessa asia alkaakin kulminoitua siihen vakavaan tosiasiaan, että Muumipeikosta on tullut ihan pehmo. Jo jakson alusta asti Muumipeikko on ollut aivan tossun alla. Minne ihmeeseen nyt on kadonnut meidän itsenäinen Muumi, joka päätti noin vain lähteä kumppaneiden kanssa katsomaan kultakalaa ja lähteä yksin meren alle delffiinin kanssa noitavoimin? Karkumatkankin keksi loppujen lopuksi Nuuskamuikkunen...

"Ovvaan oikein oikein hivjaa. Oven hauvkuuttamavva yveivöä."

Ja tämä Muumin jatkuva valitus jaksamisesta. Ymmärrän toki, että alkumatka ylisuurella repulla (joka on suhteellisen epätoivoinen yritys saada porukka nauramaan) voi imeä voimia, mutta toi vinkuminen on taas niin epämuumimaista.

Tässä vertailun vuoksi suora lainaus jaksosta Satumainen smaragdi:

Muumipeikko: En tiennyt että se on näin kaukana.
Nuuskamuikkunen: Väsyttääkö?
Muumipeikko: No vähän.
Nuuskamuikkunen: Levätään.
Muumipeikko: Kyllä minä jaksan. Entäs sinä?
Nuuskamuikkunen: Olen kulkija.

Mitä ihmettä on siis tapahtunut? Muumihan on jo kokenut kulkija, toki ei niin kokenut kuin Nuuskis, mutta silti! Tahdon jo nyt tässä vaiheessa sen oikean Muumin takaisin! Vääh! Nyt vasta aloitin tämänkin homman ja olen jo tässä vaiheessa niin murtunut Muumipeikosta, että voin vaan kirota ja hokea: olin tyhmä, olin sokea.

"Harppuuna"

Nuuskamuikkunenkin käyttäytyy suhteellisen oudosti, jättäen Muumipeikon onkimaan kalat itselleen yksin. Lisäksi Nuuskis möläyttää, että he ovat aiemminkin olleet retkellä... Kyllä me se tiedetään, mutta haluan vain hampaat irvessä vaan kysyä, minkä helvetin poikittain syödyn kuusenkävyn takia sitten Muumipeikkosta on tullut noin avuton?!

It's Yksinäiset Vuoret all over again.

Alkaa jo kiroilukollasi jo syntymään päässä, kunnes Muumi palaa takaisin Muumitaloon. Yllättäen havaitsen, että taustalla soi uudenlainen sovitus edellisen tuotantokauden musiikista. Se ei kuitenkaan ole pelastamassa tätä jaksoa millään tasolla.

Lopulta Muumi tekee sen minkä tämä jakso periaatteessa tekee: putoaa perseelleen nöyryytettynä ja mitäänsanomattomana.

Pystyssä jos vielä pysyisin,
missä yöllä oltiin kysyisin?

Tämän jakson tarina on otettu Lars Janssonin muumisarjakuvasta. Otetaanpa asiasta selvää, että onko tämä yhtä suoraa kuraa kuin tämä animaatio.
...

Joo-o. Joo-o. Minun on valitettavasti sanottava näin, arvon lukijat, että alkuperäislähde on huomattavasti parempi. Tarinaltaan sarjakuva eroaa animaatiosta siten, että sormus jumiutuu heti tarinan alussa Muumipeikon sormeen, tarinassa ei ole lainkaan Nipsua ja Myytä eikä kukaan reagoi heidän kihlautumiseen ylimalkaisen positiivisesti tai negatiivisesti (paitsi viljonkka vähän mollaa "nuorta paria" ja Muumipappa saa pienen sätkyn, kunnes kuulee, että he vain leikkivät).

Muumipeikkolla on tässä selkeästi vahvempi persoona. Esimerkiksi todetessaan kihlauksen mahdollisista hyvistä puolista nauttiessaan Niiskuneidin tekemää kaakaota Muumi jyrähtää siitä itselleen, että jos hän haluaa itselleen kaakaota, hän voi keittää sen itse. Tuossa on se Muumipeikko mitä itsekin odottelin, mutten jostain syystä saanut!

Lisäksi sarjakuvassa Niiskuneiti paasoaa Muumipeikkoa niin paljon, että Muumilta lopulta palaa pinna (niin paljon kuin Muumipeikolla pinna nyt voi palaa) ja lähtee parin lähtöyrityksen jälkeen vihdoinkin Nuuskamuikkusen perään.

Animaatioon verrattuna sarjakuva oli huomattasti hauskempi. "Hauskuus" kulkee lähes käsi kädessä animaatiojäljen kanssa: se kavahduttaa ulkonäöllään ja huonolla laadullaan.

Siis oikeasti. Tämä vasta oli ensimmäinen jakso, ja se vain nostatti kysymyksen, että mitä on tapahtunut Muumipeikolle?! En voi tätä kaikkea laittaa japanilaisten syyksi, sillä se ei olisi soveliasta, kun en edes tunne yhtään japanilaista.

Mutta ei, minun on jatkettava. Vedän syvään henkeä ja katson syyttävästi ja tuimasti (aivan kuin se sitä ymmärtäisi) seuraavan jakson introssa näkyvää Nipsu rakastuu -otsikkoa.

Ou jees, juu aar te vuan....

Viljonkan lapsi #1 on aika lailla samaa mieltä ensimmäisestä jaksosta
 bloggaajan kanssa