Uusi elämä

Mieleni minun tekevi
aivoni ajattelevi

Synopsis

Pikku Myy raahaa Muumitalon väen kuuntelemaan profeetan puheita. Profeetta saarna vapaasta elämästä tehoaa: Muumipappa asettuu puuhun asumaan, Nipsu vääntää tuoremehua, Myy ottaa itselleen uuden kampauksen ja Niiskuneiti pukeutuu sekä iskee toiseen miehen. Muumipeikko ja Muumimamma tosin eivät ole asiasta kovin otettuja.

Haisuli kertoo Niiskuneidistä Muumipeikolle, joka toimii Muumille ponnahduslautana vapaaseen elämään. Kaksintaistelu kilpakosijaa vastaan on lyhytaikainen, kuin on myös Muumin vapaa elämäntyyli.

Muumimammakin lopulta heittäytyy vapaaseen elämään, mikä saa kaikki huolestumaan ja etsimään häntä. Lopulta Mamma löytyy Nuuskamuikkusen teltasta ja kaikki menevät Muumitaloon nukkumaan asiasta huojentuneina.

---

Olenko tullut pöpiksi vai nautinko tästä?

Positiivista sanottavaa tässä jaksossa yllättäen! Tämä noudattaa lähes tulkoon tunnelmallisesti sarjakuvaa, mihin tämä jakso perustuu, ja tekee sen yllättävän hyvin. Tai nämä sanat johtuvat nyt siitä, että tämä episodi on näistä kolmesta ensimmäisestä se paras.

Suurin ihmettelyn aihe tulee tässäkin jaksossa lähes ensihetkistä lähtien: Pikku Myy on persoonaansa nähden taas täysin vierailla raiteilla. Turhankin tietoisena ihmisenä sitä ajattelee, että onko Myyllä kiinnostusta vanhemman puolisiin miehiin?

Hetkonen. Eihän Myy ole milloinkaan ihastunut keneenkään, toisin kuin hänen sisarensa! Myystä on tehty tässä jaksossa Mymmeli, sillä Mymmeli on sarjakuvissa aina ihastunut johonkin uuteen henkilöön! Tämä kyllä rikkoo Myyn hahmon totaallisesti. Toki hommassa nuoremmat katsojat olisivat hämmentyneitä Mymmelistä, sillä hänhän on animaatiossa ihastunut Poliisimestariin. Ihan miten vaan, Myy ei ole tässä jaksossa Myy. Olkoot hänen nimi tässä jaksossa µ.

Wololoo!

Sinällään kiintoisaa, että vain ja ainoastaan Muumitalon väki kahta lukuunottamatta lähtevät profeetan luolta pois innoissaan hänen ajatuksistaan. Toisaalta väkijoukko on aivan omituisen näköinen. Ensimmäisen tuotantokauden vakioyleisöä ei näy kuin muutama. Kaikki muut ovat kuin toiselta planeetalta olevia möykkyjä.

Niiskuneidin kilpakosijan siirappinen iskulauseet ovat nyt tällä kertaa sopivan lällyjä, sillä olemme varautuneet vapaan elämän intoilijoista, vaikkemme näe hänen lisäksi ketään muuta, johon vapauden profeetan puhe on iskenyt. Lisäksi tämän hunsvoltin olemassaolo on hyväksi: saamme Muumipeikon takaisin itsenäiseksi ja varmaksi! Kohtauksen kruunaa Haisuli, joka sentään on pysynyt omana itsenään tuotantokauden ylitse.

Nipsu on "vapautunut" entiseen persoonaansa.
Miten hän voi olla vapautuneempi,
 jos hän on aina ollut tuolainen?

Mutta sitten tulee toiminnallisempaa tilannetta rauhoittava osuus, mikä tekee sen ylimalkaisen pitkäksi vailla minkäänlaista taustamelua. Lisäksi Muumimamman "Pappa sitä ja Pappa tätä" huokailu ei paranna tilannetta ollenkaan. Lyhyesti sanottuna: ylitylsä kohtaus, joka onnistuu pilaamaan jakson tunnelman.

Pienenä välikommettina Muumimamman jättämässä kirjeessä ei maininta ollenkaan vapaaseen elämään lähtemisestä. Kuitenkin jostain kumman syystä Muumi ja Pappa saavat sen käsityksen, että hän olisi saanut myös innostuksen. Tässä suora lainaus kirjeestä:

Rakas perhe.  

päivällinen on valmiina. Lämmittäkää se uunissa, kun tulette kotiin. Vadelmahillon löydätte vasemmelta ylähyllyltä ja aspiriinin lusikkalaatikosta.
Parhain terveisin Muumimamma

Olen niin vapaa, että jalkanikin on alkanut elää vapaata elämää.

Jakson lopetus on kuitenkin hyvä. Muumitalon väki on todennut profeetan opit huuhaaksi ja Mammakin löytyi, joten on hyvä syy lähteä levollisin mielin nukkumaan.

Voin kyllä sanoa, että tämä jakso yllätti totaalisesti. Animaatio on jälki ei ole niin rujo kuin kahdessa ensimmäisessä jaksossa ja taustatkin ovat aikalailla ykköstuottarin laatua. Tarinan kulun mukaan jakso on yllättävän onnistunut.

Erot sarjakuvaan on ovat tietysti isot, mutta jälki on silti tyydyttävää. Sarjakuvassa Vapauden profeetta on enemmän Nipsun oloinen, kun taas tässä esiintynyt profeetta muistuttaa sarjakuvan Mustaa profeettaa, joka julistaa sarjakuvassa Muumilaakson synninpesäksi Haisulin kutsuttua hänet paikalle.

Vapaan profeetan opit otetaan Muumilaaksossa niinkin hyvin vastaan, että tilanne on suhteellisen anarkistinen. Vangit vapautetaan (jopa Haisulikin), Pappa tekee Haisulin kanssa pontikkaa... höm... eiköhän lista jo riitä. Vapauden anarkia muuttuukin heti uuden profeetan tultua fundamentalistiseksi hurskaudeksi, tehden ainakin Muumitalon asukkaiden elämän hankalaksi. Ennen Mustan profeetan saapumista Muumimamma kyllästyy muiden vapauteen, kun kukaan ei muistanut Muumipeikon syntymäpäiviä, ei edes Muumi itse ja palattuaan omalta vapaan elämän reissulta hän korjaa kaiken taas normiin. Hän jopa saa arvoistaan keskenään tapelevat profeetatkin rauhoittumaan.

Jospa tämän jakson nimi on enteelinen. Jospa jaksojen asenne muuttuu oikeampaan suuntaan. Joskus on heitettävä ajatukset romukoppaan ja palattava takaisin luontoon viettämään vapaata elämää.

Uusi elämä teki tästä sarjasta taas nautinnollisen.
Jospa seuraavan jakso tulee olemaan yhtä laadukas
kuin tässä esiintynyt tuoremehu.

.

.

.

Jumalauta, ei helvetti...