Aikakone

Aikaparadoksi! Muumi ja Niiskuneiti ovat yhtä pitkiä kuin Pappa!

Synopsis

Muumipapan ompelukoneen korjaustyöstä tuleekin jotain aivan muuta, kun Muumipeikon kellosta olevat osat sekoittuivat ompelukoneen osien joukkoon. Kokeiltuaan osista rakennettua konetta Pappa havaitsee rakentaneensa aikakoneen ja hän matkustaa sillä muinaiseen Muumilaaksoon Muumipeikon, Niiskuneidin ja Myyn kanssa. Esi-isät aikoivat syödä heidät, joten he palaavat takaisin nykyaikaan. Mukaan aikamatkalle loikkaa kolme esi-isää, jotka toivuttuaan matkan pyörteistä alkavat tutkimaan nykyajan ihmeitä. Lopulta ne löytävät Nipsun ja alkavat jahdata häntä. Hemuli pelastaa Nipsun ja he päättävät pyydystää esi-isät rahan ja kunnian arvot silmissään. Esi-isät kuitenkin saadaan houkuteltua takaisin Muumitaloon Mamman tekemällä ruualla. Liikaa tavaraa ahmineet esi-isät nukahtavat ja Muumipappa saa tilaisuuden heittää heidät takaisin aikakoneella omaan aikaansa.

---

Tämä tilanne pistää miettimään, minkä ikäisiä
nämä kolme taas ovatkaan?

Oivoi, oijoi. Miksen kuunnellut minua tulevaisuudesta?

Aikakone on episodi, joka astuu harhaan jokaisessa aihealueessaan. Joka ikisessä. Tässä se oli hyvät ihmiset! Arvostelu oli tässä! Menkää kotiinne nauttimaan rommilla terästettyä teetä tai edes syömään pikkuleipiä!

Eih... Ettehän te tietenkään voi mennä minnekään... ;A;

"Kun minä tähän sijoitan joukko-osastoni,
 niin tästä ei ryssä pääse läpi."

Aloitetaan tässä siitä epäjohdanneisuudesta, mikä ainakin on kaikkien muumitietoisten tiedoissa: Papan tekniikan osaaminen. On varsin oudoksuttavaa nähdä hänen olevan innoissaan väkertämässä ompelukoneen kanssa, kun mehän vanhasta tietämyksestä tiedämme Papan hienot tekniikan taidot majakkasaarella sekä lahjaideoista Mammalle. Lisäksi Muumipapalla on minä-osaan-sitä-minä-osaan-tätä-minä-kun-pamautan vouhotustauti yllä koko jakson ajan. End of that story.

"Minä tämän rakensin, eikä kukaan muu. Saatana."

Varsinainen hauskuus alkaakin vasta sitten, kun olemme saaneet aikakoneen valmiiksi. Ensinnäkin mikä tossa on enää ompelukonetta kuin jalat, poljin ja yläpuolella olevat pyörät? Miksi radion laatikko on alun pitäen ompelukoneen päällä? Miksei Pappa tai edes kukaan toimi tilanteessa minkäänlaisena johtajana? Miksi lamppuja? Miten? Kuinka? Koska?!

No okei. Ei koneen rakentelu ole se herkku, ehei. Paras pala on vasta tulossa. Täysin päättömän jälkipuinnin jälkeen meillä on -yks kaks- sähköä magneetin avulla! Magneettikentällä tuotettu sähkö oli asia, mikä minun piti tarkistaa ihan fyysikkolta asti. Magneetilla toki pystyy saamaan sähköä, mutta jotta sitä sähköä tulisi, niin magneetin pitäisi olla koko ajan liikkeessä, että se tuottaisi mitään. Tässä taas annetaan kuva, että pelkkä kosketus magneetilla sähkölaitteeseen on sama asia kuin laittaisi orichaliumkuulan Atlantiksessa rakennettuun koneeseen.

"Minä tajuan tuon vitsin! Indiana Jones!"
-HILJAA!

Hyvä on. Nyt loppuu tämä mainostelu. Nyt päästään tähän kermaan joka on kuorutettu kermakastikkeella (normannilaisen ruokakulttuurin ylpeys): aikamatkustus, jonka fysiikan tämä jakso heittää ikkunasta ulos ja keksii sille täysin järjettömän... aikamatkustusfysiikan. Tässä jaksossa muumit olisivat luoneet aikaparadoksin tai olisivat kadonneet olemasta milloinkaan olemassa.

En välttämättä käytä nyt edellä oikeita termejä, mutta edellä on nyt vähän aikamatkustuksen selittelyä, koska omasta mielestäni tämä on tämän jakson ehdottomasti typerin asia. Mikäli tiedeanalyysi ei ole teidän juttu, niin voitte loikata tästä suoraan esityskuvan jälkeiselle osuudelle.

Tämä tila on liian pieni meille kahdeksalle.

Muumit seisovat paikassa A. Silloin kun nämä "kaksoisolennot" ilmestyvät, he seisovat rivissä paikoillaan kuin tatit paikassa B, kun taas "oikeat Muumit" lentävät perseelleen. "Oikeat Muumit" astuvat eteen ja alkavat puhua kaksoisolentojensa kanssa. Keskustelun jälkeen Mamma ehdottaa teetä, mutta kaksoisolennot katoavat.

Kun Muumi käynnistää koneen uudestaan, he palaavat takaisin ajassa olohuoneeseen yksin seisten kohdassa A. Sitten heidän kaksoisolennot ilmestyvät uudestaan nyt KONEEN kanssa kohteessa B ja JUOKSEVAT heitä kohti taas riviin. Pappa SANOO "Nyt minä ymmärrän. Me näemme itsemme kuin olimme muutama minuutti sitten" JA MUUMIPEIKKO SANOO "Ah, vai niin." Keskustelu alkaa samoin tien, jonka jälkeen emme kuule Mammaa, koska häntä ei ollut paikallaan ja oikeat muumit lähtevät taas matkustamaan.

Tuo minkä edellä kerroin oli juuri niin kuin se on esitetty. Noinhan tuo ei MITENKÄÄN voi tapahtua. Jos tilanne olisi mennyt oikein, se olisi ollut seuraava:

Muumit seisovat paikassa A. Kaksoisolennot ilmestyvät paikkaan B ja muumit lentävät perseelleen, kun kaksoisolennot rynnivät kohti. Klooni-Pappa olisi sanonut "Nyt minä ymmärrän. Me näemme itsemme kuin olimme muutama minuutti sitten" ja klooni-peikko vastaa "Ah, vai niin." Tämän jälkeen alkaa keskustelu jonka jälkeen kaksoisolennot katoavat, kun Mamma ehdottaa teetä.

Myöhemmin kun muumit palaavat ajassa taaksepäin ja ilmestyvät kohtaan B, he toimivat kuten kaksoisolennot toimivat edellä, kun taas kaksoisolennot  ovat paikassa A ja he käyttäytyisivät kuin muumit edellä. Lopun kruunaisi Mamman tee.

Mikäli olette pyörällä päästänne, niin tiivistän: Sarjassa aikamatkustus ei noudata ollenkaan sen määräämiä lakeja. Alla on kuva selkeyttämään koko tilanne.

Ainakin luulen, että näin sen olisi pitänyt mennä...

Huh huh. Aikamatkustus on rankkaa. Ja mä unohdin mainita loikkimiset aikakoneen molemmin puolin, mutta jos siitä alkaisin miettimään tuota asiaa, niin tässä olisi varmasti ainesta väitöskirjaan.

Hyppään suoraan tässä vaiheessa alkuperäislähteeseen eli Muumit villissä lännessä -sarjakuvaan, koska tämä alkukohtaus on otettu suoraan siitä ja loppu tämän jakson tarinasta on tekijäporukan omasta päästä. Vaikka sarjakuvassa homma oli kaksoisolentoja ja Myytä lukuunottamatta samalla tavalla kerrottu, se ei ollut niin huonosti toteutettu. Sarjakuvassa olemme jokseenkin tottuneet moiseen kohelteluun, kun taas animaatiossa taas emme. Tunnelma olisi ollut täysin eri, jos meillä olisi ollut edessämme hieman erilainen animaatiojälki kuin mitä meillä aiemmin on ollut muumeissa.

Kaksoisolentojen osuus on kerrottu sarjakuvassa huomattavasti paremmin. Muumit olivat yhtäkkiä pamahduksen jälkeen heidän kotonaan, jossa majailee heidän kaksoisolentonsa. He olivat ryhtymässä jo tappeluun ennen kuin Pappa siirtää pyörää eteenpäin, joka palautti heidät takaisin nykyhetkeen. Heti palattuaan he tajuavat minkä he olivat rakentaneet ja muistavat, että he olivat tavanneet nämä "vieraat" neljä päivää sitten.

Hei kattokaa, laasereita!

Nautittuamme (terästetyn) vesilasillisen tämän tiedepaasoamisen jälkeen voidaan vihdoinkin huokaista siitä, että aikakoneen käsittely on viimeinkin ohitse.

Esi-isien reagointi nykyaikaan on aika ADHD-luokkaista. Ei edes apinat ryhtyisi tuosta noin vaan ahmimaan outoja ruokia ja tuhoamaan taloa. Toki täytyneet myöntää, että kaakeliuuniin meno jokseenkin tyydytti minua.

Eikös tämä kiväärin pitänyt olla tuhottu?
Ei kun hei, aikapardoksi!

Mutta paskamylly alkaa taas pyörimään ennen näkemättömin kierroksin, kun pääsemme juonessa (ai tässä on sellainenkin?) eteenpäin. Tämän kertainen persoonallisuusteoriani uhri on Hemuli. Ja voi saatana, miten he ovat kusseet hänet: hän on tässä tarinassa periaatteessa PAHIS! Ette todellakaan lukeneet tuota väärin!

Hemulin kusettaminen senkun vain jatkuu, kun hän on kiinnostunut esi-isistä kuin kukista! Muistellaampa Viidakon kätköissä -episodia, missä Hemuli ensin ryntää ikkunaan katsomaan apinaa tarkemmin hän sanoo: "Minä en ole eläintieteilijä," JA vielä täydentää sen nähtyään tiikerit: "Ei, minä en tutki eläimiä." Nämä kaksi dialogipätkää kertovat suoraan ja selkeästi, että Hemuli ei ole eläimistä kiinnostunut tippaakaan! Hänhän on botanisti! Toki myöhemminhän on piirtelemässä väliharrastuksena lintuja, mutta se sentään käy järkeen, koska se sentään selitettän toisin kuin tämä yllättävä kiinnostus esi-isiin. Vaikka hän sanoo tutkineen heitä jo vuosia, se on roskaa! Ajallisesti Muumilaakson tarinoita on kulunut vain kolme vuotta! Väliäkö sillä kuinka monta huutomerkkiä minulla on jo kasassa?! Haluan vain näin korostaa sitä kuinka tämmöinen tuulesta temmattu juttu pistää minut turhautuneeksi!

Hemuli nähtävästi haluaa, että esi-isät pääsevät
pamputtamaan Nipsua, kun häkki on noinkin
huteran näköinen tästä kulmasta.

Olen oikeasti jo poikki tästä paskatarinasta, mutta nyt tämä vielä mollaa minua virheellisellä dialogilla! Me saamme tietää, että Hemuli aikoo pistää esi-isät museoon (tai jonnekin, en jaksa tarkistaa) ja Muumin kerrottua asiasta hän lähtee taas etsimään esi-isiä, jolloin Muumipappa möläyttää: "Jos Hemuli ei löydä esi-isiä, me olemme pulassa."

"Jos Hemuli ei löydä esi-isiä, me olemme pulassa."

... miksen kuunnellut häntä... siis minua? Olisin välttänyt tämän paskan, mutta ei! Aallon harjalla kun on, niin sitä vaan innoissaan jatkaa eteenpäin näkemättä kareja!

Ei. En enää pysty. En jaksa ruveta avautumaan tuon dialogin jälkeen enää mistään! Kaikki vaan tuntuu olevan ihan perseestä!

Aikakone on jaksona totaallinen katastrofi. Jos ihmettelette, mitä Piisamirotta näki luolassa Taikurin Hatussa, niin se varmasti oli juurikin tämä minitelkkarin kautta! Animaatio tässä on ihan kauheata. Muumien lipsync on pääasiassa vain kahdella framella, hahmot vain seisoa tapittavat 90% ajastaan ja päivänvarjo koneen päällä ei eds pyöri vaan vaappuu edestakaisin. Lisäksi kokosuhteet ovat täysin hukassa ja piirrosjälki on hyvin halvan näköistä. Tarinan kerronnassakaan ei olla päästy brainstormia pitemmälle. Nähtävästi tämä jakso on ollut niin huono, että oikolukijakin luovutti ja lähti aikaisemmin kotiin, kun Pappa kerran sanoi noin älyttömiä.

Voi voih... Pitäneet mennä ottamaan unohtamislääkitys tällaisen ripulimyrskyn jälkeen.

Rikon itsekin aika-avaruutta tuomalla vanhan tunnelmakuvan
 kuvaamaan minun tuntemuksia tästä jaksosta.