Joulutarina

"Ja minä kun luulin, että tämä olisi ollut Saiturin joulu."

Synopsis

Lapset ovat laskemassa mäkeä, kun Pappa haluaa tehdä mäenlaskusta virallisen kisan. Kisaan yllättäen liittyy mukaan kesken kaiken posteljooni, joka tuo kutsun Jenni-tädiltä. Pappa aluksi vastustaa ajatusta tädin luokse lähtemisestä kiertämällä asian ympäri, mutta joutuu painostuksesta lähtemään koko perheen kanssa. He eksyvät hetkeksi matkallaan, mutta saavat opastuksen lumilohikäärmeeltä ja lopulta he löytävät Jenni-tädin kartanon Nipsun nenän avulla. Kartanossa Pappa joutuu tädin käskyteltäväksi ja lapset löytävät tädin sulhasen kihlajaislahjan, josta täti on mielissään. Lopulta selviää, että täti on kutsunut kaikki joulun viettoa varten ja Pappa joutuu hakemaan kuusta, joka tulee olemaan ylisuuri. Jokainen saa oman joululahjan ja kaikilla on kiva olla.

---

Sarjakuvan ilves kyllä on saanut pirunmoisen käsittelyn...

Voi ukko Rauni ja Ägräksen nauriit... Kaiken tämän jätesäilön sisuksista meille työntyy jouluspesiaali. On varsin outoa katsoa jouluun liittyvää ohjelmistoa näin keskellä talvea, kun edellinen joulu on jo ohitse ja seuraava häämöttää nousevana punavalkoisena aurinkona vielä kaukana horisontissa. Varsinkin, kun tämä on niin paska!

Okei, en jaksa enää paasottaa, kuinka epäkorrektiivia tämä talviunien viettämättömyys on, kun tekijätiimi on näköjään päättänyt heittää lähes kaiken muumeihin liittyvän taustatiedon hauensuoleen mätänemään. Tällä kertaa kaikki lankeavat minun persoonallisuusteoriaani. Hurraisin, jos osaisin.

Tosin nyt täytyneet sanoa, että he ovat nähtävästi panostaneet enemmän maisemakuviin tällä kertaa. Tai ainakin luulen niin. Huonosta kuvalaadusta ei oikein saa selkoa...

Harvinaista herkkua taustojen suhteen.

Matka Jenni-tädin luokse on kyllä jotain sellaista, mitä ei vaan voi uskoa todeksi. Itsellä ainakin on uskomus, että muumeilla on varsin hyvä suuntavaisto. En itse muista tähän hätään, että ovatko muumit olleet milloinkaan oikeasti eksyksissä. Muumipeikko ainakin tietää Pyrstötähdessä missä Pohjantähti on, joten miksi Papalla, joka varmasti on opettanut Muumille sen sijainnin, on vaikeuksia sen löytämisessä?

Sorsa on varmaan halpa hätävarahirviö Godzilla-varastosta,
joka on raahattu tähän sarjaan krapulassa.

Ja sitten tämä lumiankka. Tiedetään että se on lohikäärme, mutta koska tämä sarja on ainakin minua sylkenyt silmien väliin ja pakkosyöttänyt ylisuolattua kaurapuuroa niin luulisi, että minullakin on oikeus mollata! Lumiankan olemassaolo on kyllä totaalinen mysteeri, johon en ikinä voi enkä haluakaan saada tietoa. Sen olemassaolo on vain tuottaa turhaa jännitystä tarinaan, missä se ei luonollisesti onnistu. Pappa jotenkin tietää siitä ja sattumalta he -yllättämättömästi- sattuvat törmäämään moiseen. Papan katoaminen lumeen taas nostattaa kysymyksen niin muumien kuin myös piirrossarjojen hahmojen havaintokyvyistä yleensä, sillä heidän pöllistely ympäriinsä menee naurettavammaksi kuin Maailman ympäri 80 päivässä -sarjan hindumunkkien ohimarssille Passepartoutin takaa-ajon päätteeksi.

"Sanoiko joku minua elukaksi?"

Jenni-täti on toisaalta jonkinlainen valonpilkahdus tässä jaksossa. Mutta sen tuoma valo on vain kuihtunut kajo kynttilän sydämessä. Hän yksin ei voi pelastaa tätä jaksoa, sillä vähä-älyisyyden raivoava ympäristö hänen ympärillä pilaavat hänen tuoman mahdollisuuden piristää tarinaa.

Soittorasia on ideana hyvä syventää Jenni-tädin persoonaa. Se olisi voinut toimiakin, mutta jakson yleistunnelma on vähän mitä on. Vaikka taustalla kytee joulu, niin se ei oikein näy missään. Tädin talo on sisältä tyhjä ja karu. Se on liiankin tyhjä ja karu noinkin rikkaalle henkilölle. En usko tädin olevan mitenkään saita, sillä viime kerralla hän heitti rahaansa pois. Ja luulisi, että tädillä olisi palvelijoita! En voi uskoa, että hän nyt häätäisi palvelusväen väkisin pihalle joulun viettoon heidän koteihinsa.

Kiintoisa soittorasia, kun soi ilman, että sen kansi on auki.

Lopulta itse joulujuhlaan, mitä he viettävät. Täytyy sanoa, että homma on verrattuna muihin jouluspesiaaleihin erittäin vaivalloista. Ei siinä, että jakso on pyritty kai olemaan rauhallinen vähäisellä musiikilla (joista Mörön tunnusmusiikki on luokkaa WTF), mutta tähän on upotettu jostain kumman syystä läjäpäin huonoja vitsejä. Jouluspesiaalien on tarkoitus tuoda joulutunnelmaa, kuten muumien edellinen joulu ja sanotaan vaikkapa... Karvisen oma jouluspesiaali. Tämä taas ei tuo sitä yhtään. Ollaan vain "hei, nyt on joulu. Oi kato lahjoja!"

Pöydän antimista ei edes voi kuvitella, että heillä olisi joulu.

Joulutarina on nimestään lähtien täysin tylsä ja käsittämätön jakso. Itse ihmettelen suuresti, miten Yle on joskus voinut näyttää tämän jakson jouluaattona Joulu on ovella -jakson sijasta. Tämän tarinan seuraaminen on oikeasti puuduttavaa ja se tuntuu kestävän sen takia enemmän kuin luvatut 25 minuuttia.

Tuskin sitten lie millään tasolla yllätys, että alkuperäislähde on tätä soopaa parempi?

Tämäkin vitsi toimi paremmin sarjakuvassa.

Muumijoulu alkaa perinteisellä talviunille valmistautumisilla, mutta Mamma ei saa unta, koska häntä kiusaa ajatus, että joku taas kerran tulee häiritsemään heidän talviuntaan, sillä sarjakuvissa muumit ovat joka talvi kärsineet ylimääräisistä vieraista. Mamma herättää lopulta porukan ja he ryhtyvät houkuttelemaan vieraita kahvin tuoksulla tekemisen puutteen vuoksi. Lopulta kenenkään saapumatta he päättävät mennä tädin luokse (kyseessä ei ole Jenni vaan nähtävästi Mamman täti), jossa he saavat tietää, että joulu on tulossa. Pappa joutuu samanlaiseen orjatyöhön kuin animaatiossa, mutta kuusenhaun jälkeen hän karkaa perheensä kanssa Poliisimestarin luokse. Siellä he ovat Poliisimestarille enemmän vaivaksi kuin viihdykkeeksi ja hänen jouduttuaan muumien takia vasten tahtoaan poliisitehtäviin etsimään postivarkaita muumit lähtevät taas evakkoon.

Lumimyrsky ajaa heidät hylättyyn taloon, jossa rosvot piileskelevät daamin kera. Rosvot eivät tiedä joulusta mitään ja kaikki ryhtyvät siellä muumien opastuksella joulun viettoon. Muumit saavat vahingossa tietoonsa, että he ovat oikeasti rosvoja ja Muumimamma pelastaa tilanteen pelaamalla rosvojen kanssa pokeria putsaten heidät siinä putipuhtaaksi. Tuodessaan postisäkin takaisin Poliisimestarille muumit joutuvat jakamaan kaikki säkissä olevat joulukortit Muumilaakson väelle, koska he eivät tuoneet rosvoja poliisin haltuun.

Vau! Tuossa todella oli varsin kiintoisa ja monivaiheinen tarina, toisin kuin mitä me television toljottajat saatiin! Kyllä täytyy Lars Janssonille nostaa hattua taas jälleen kerran.

Talviosuus muumeissa on onneksi tältä erää käsitelty lopullisesti. Nyt voidaan vain huokaista helpotuksesta ja sanoa: Valmistautukaa, talvi on lopussa.

Vihdoin ja viimein voin käyttää tuimaa ilmettä lopetuskuvana!

(Tämän julkaisuhetkellä oli muuten tasan 300 päivää jouluun!)