Hiekkaveistoksia

Voi Hemuli...

Synopsis
Muumipappa ja Pikku Myy tapaavat Viljonkan tekemässä luonnosta puusta lastensa kanssa. Keskustelu taiteesta ja Muumitalon lasten hiekkalinna herättävät Papalle idean tehdä hiekkaveistosnäyttely uimarannalla ja kutsuu Viljonkan mukaan. Myyllä on vaikeuksia keksiä aihetta kunnes hän keksii tehdä mörön. Myy jää illaksi mörköveistoksensa kanssa ja joutuu ukkosen aiheuttaman metsäpalon vangiksi, kun yllättäen mörkö saapuu paikalle ja pelastaa hänet.

---

Olenko minä normaali?

Peräti yhdellä sanalla veistetty otsikko tällä kertaa. Alku jää mieleen uusien taustamusiikkien ansiosta, joita on peräti kaksi kappaletta peräkkäin. Saan ilokseni huomata Viljonkan olevan yllättävän uskollinen ensimmäisen tuotantokauden Viljonkkaan. Hän ehkä on vähän enemmän ylpeä itsestään, mutta tämä muutos ei ole tässä tapauksessa huono ollenkaan. Periaatteessa hänen ylpeys on se kantava voima tämänkertaisessa juonessa.

Nipsun häntä on paisunut ja Papan kädet
pidentyneet sitten viime näkemän.

Valitettavaa tämä jakso käyttää taas mörköäfobiakorttia. Ei kai tässä ala olemaan näiden lähteettömien jaksojen vakiotavaraa, kun muuta ei keksitä? Toisaalta tällä kertaa me peräti näemme oikean mörön. On toki vähän epäselvää, että oliko oikea mörkö katsomassa veistostaan, vai muuttuiko veistos möröksi? Murentunut veistos toki antaa kuvan, että veistos olisi muuttunut, sillä jos kasa olisi vahingoittunut palossa ja/tai sateessa, niin kasa olisi kyllä jäänyt korkeammaksi.

Fosforihiekkaako kun noin erottuu maastosta?

Muodonmuutos tosin rikkoisi sen "virallisen" tiedon mörköjen lisääntymisestä. Janssonin kirjeistä on selvinnyt, että möröt ovat jäisiä, kunnes ne tapaavat toisen sukupuolen edustajan, he lämpenevät ja tulevat saamaan lämpimiä poikasia, joita kutsutaan moriiteiksi. Moriitteja me näemmekin Muumipapan muistelmien kakkososassa.

Onko tämä sitä poissa ollutta komiikka?

Mörkö kun ollaan käsitelty (enemmän tai vähemmän huonosti), on hyvä palata muihin aiheisiin. Jakso on yllättävän hauska. Niiskuneiti patsaan pään irtoaminen kokonaan on hauska vitsi ja vitsin toisto Viljonkan lasten patsaan äärellä voi hyvässä lykyssä toimia uudemman kerran. Itse olen tämän nähnyt muutamaan kertaan niin se ei antanut suoraan naurua, mutta muistelisin lapsena nauraneen tilanteille.

Valloitan maapallon pala palalta kenenkään tietämättä.

Nuuskamuikkunen on tällä kertaa mystisesti palannut juurillensa todeten Nipsulle saman viisauden, minkä hän kertoi Pyrstötähdessä. Tämä on jokseenkin hämmentävää verrattuna tavanomaiseen tässä sarjassa...

Mutta loppu. Ei jumankauta. Tämä on jo pohjanoteeraus taas pitkästä aikaa. Muumitalosta on tullut erittäin törkeä Benny Hill-lavaste, Myystä taas ihan piloille hemmoteltu kakara ja Muumista kiusaaja. Hitto. Tätä ennen luulin, että tämä jakso olisi ollut outolintu, joka olisi rikkonut minun kehittelemän teorian, mutta nyt se pisti sen suoraan otsikkooni kolmipiippuisella haulikolla ja kaikki kertalaakista. Kuvitelkaa, ensimmäisen kerran tässä sarjassa normista poikkeava on talo! Vähempikin päänsärky olisi ollut kyllä kiitoksen arvoinen.

Muumitalo ei ole ollut koskaan näin sekava paikka. Takaa-ajo alkaa oikean
puoleisesta A:sta jatkuu vaseman puoleisesta B:stä ja päättyy ylhäältä alas vievään C:en.

Lopetusta lukuunottamatta Hiekkaveistoksia olisi voinut olla ihan siedettävä jakso. Tavallaan olen nyt tästä jaksosta onnellinen, että se toi Viljonkan sellaisena kuin se oli edellisessä sarjassa, mutta lopetus... joo, turha siitä enää on ruveta toistamaan.

Tällä kertaa koko sisarrusparvi on samaa mieltä kanssani.