Muumitalvi

Talvi on aika mitään sanomattoman oloinen tavallisuuteen verraten.

Synopsis
Talvi tekee tuloaan ja Muumitalon väki menee viettämään talviunta. Unta ei riitä pitkäksi aikaa, kun posteljooni saapuu paketin kera. Paketista ilmestyy pieni tahmatassu, jonka äiti on jättänyt. Mamma ja Pappa päättävät viedä tahmatassun Viljonkan luo, koska hän on kokenut lasten kasvattaja. Tahmatassu kuitenkin repii Viljonkan kalsarit laatikosta näytille ja Mamma saa äkkilähdön. Poliisimestari ehdottaa orpokotia, mutta Mamma ei vie tahmatassua sinne. Tahmatassu alkaa tuottamaan vaikeuksia Muumitalossa, kun hän alkaa nuuskimaan toisten salaisuuksia. Lopulta hän paljastaa kaikki tietämänsä salaisuudet, mutta julkianto toi kaikille helpottuneen olon. Tilanteesta johtuen tahmatassu päättää lähteä takaisin äitinsä luo.

---

Zombi-invaasion ja pois muuttamisen
kyllä ymmärrän, mutta talven tulo?!

Arrgh... Tämä on kiduttavaa... Ei siinä mitään, että Hiekkaveistoksia jaksossa Muumipappa totesi jo tuntevan talven tuoksun, vaikka ympäristöstä ei voinut kaivaa talvisuutta edes läpivalaisukameralla. Tämä jakso alkaa kuin syksy olisi tulla tupsahtanut Muumilaaksoon kuin äkkisesti pörähtävä pieraisu kesken hautajaisten. Lisäksi lapset ovat luonnottoman yli-innoissaan tulevasta vuoden vaihteesta, vaikka kaiken järjen mukaan heidän ei pitäisi olla, sillä muutamaa tapausta lukuunottamatta Muumilaaksossa kaikki viettävät talviunta. Loppujen lopuksi on aika myöhäinen hetki mennä talviunille, mikäli otamme tietolähteen kirjoista.

Kivittäkää se... KIVITTÄKÄÄ SE!

Tahmatassuun liittyy monia ongelmia: Ensiksi posteljooni ei muka tunne muumeja, vaikka hän on tehnyt työtäänsä nähtävästi iät ja ajat. Luulisi, että hän tuntisi missä kuka ikinä asustaa Muumilaaksossa. Toiseksi Muumitalon väen reagointi laatikon liikkumiseen on jotain ihan... täysin käsittämättömän aistitonta ja vähä-älyistä. Laatikko liikkui näennäisesti jo kaksisataa vuotta ennen kuin Muumipeikko painoi käpälät sen kannelle ja esitti syynsä moiselle toiminnalle. Ja sitten kolmanneksi: itse tahmatassu. Ei helvettiläinen miten ärsyttävä hahmo. Sen ääni ärsyttää kuin noita-akan käkätys. Sen persoona ärsyttää kuin loveen langennut. Ulkonäkö nyt ei ärsytä, mutta koska se on tahmatassu jaksosta Muumitalvi niin se riittää ärsyttävyydeksi! Rääh!

Mistä lähtien Muumeilla on ollut Kertalaaki™-sateenvarjo?

Okei, asia kontrolliin nyt. Eräs asia ponnahtaa tässä jaksosta tajuttomana aivopieruna, mikä toki johtuu tahmatassusta, kun hänen takia olemme pihalla. Kyseessä on kuin onkin Muumimamman sateenvarjolla meno lumen läpi. Se tulee täysin äkkiarvaamatta ja aiheuttaa ainakin minussa äärettömän voivottelu hetken, joka tulee kestämään pitkän ajan.

En tiedä miten Muumilaaksossa on suvun jatkamisen periaatteet tuttuja, mutta Viljonkan lohkaisu tahmatassun olevan Muumimamman lapsi on kyllä älytöntä. Ja hänen valitus Niiskuneidin painosta nostattaa kysymyksen, että mistä lähtien Muumilaakson tarinoissa ollaan käsitelty elopainoa? Tästä oli maininta toki Merirosvojen huviretkessä, mutta tässä jaksossa se korostuu yltäkylläisesti, kun myöhemmin selviää, että Niiskuneidillä on laihdutuskeksejä.

On varsin valitettavaa, että jakson hauskin tilanne
on vain yhden ainokaisen framen varassa...

Toisaalta Mamman ja Papan suhtautuminen tahmatassun hoitoon on jokseenkin käsittämätöntä. Pikkulasten hoito toki voi olla joillekin raskaanomaista, varsinkin noin isossa talossa, mutta en olisi ikinä uskonut Mamman ja Papan olevan haluttomia moiseen. Heillähän on kyllä lapsia talossa mielin määrin, joten ei olisi kovin suuri vaiva heittää hänen hoitoa heidän harteille. Niiskuneitihän on helvetti vie paimentanut kauhukakaroita!

Poliisimestarin ja Hemulin saapuminen Muumitaloon keskellä talvea on kyllä kaikkia täysjärkisyyttä vastaan. Mistä lähtien Muumilaaksossa on välitetty aurata teitä? Missään talvikuvassa ei ole milloinkaan näkynyt mitään tien kaltaista koko laaksossa. Tiedän että tämä on vain tekosyy päästä pelaamaan pokeria (joka yllättäen on ollut tähän asti AINOA asia, mikä on ollut käsiteltynä aiemmassa toisen tuotantokauden jaksossa eli Poliisimestarin veljenpojassa), mutta tämä ei käy laatuun tippaakaan aiempiin jaksoihin nähden.

Niiskuneidin rakenne on jälleen muuttunut.

Loppu taas... No, se on ainut hyvä asia tässä jaksossa. Siis että se peräti loppuu! Herran pieksut kuinka epämielyttävä jakso. Ja kuulkaahan, tällä vielä on lähde! Veikkaampa, että kun olen lukenut tämän sarjakuvan niin voin kehua tämän tarinan esityserot maasta taivaisiin ja pistää Janssonit pyhimysasemaan.

...

Kerron tämän sormi pystyssä ja varovaisella äänellä. Älkää välittäkö kaikesta tuolla minun takana olevista hiiltyneistä raunioista ja seivästetyistä ruumiista. Tämänkertainen jakso noudattaa lähdettään lähes orjallisesti. Jep. Lumesta nauttimista sekä Pikku Myytä ja Nipsua lukuunottamatta tämä tarina on lähes tulkoon kuin suora kopio. Animaatioista poistettuina elementteinä ovat hahmot herra Nurina ja neiti Muhvi, jotka saapuvat Muumitaloon ennen tahmatassua ja heilläkin on omat pikku salaisuutensa.

Syy noihin edellä mainittuihin... vahinkoihin ei ole lähde syylinen, vaan tämä animaatio, koska vaikka tarina on lähes tulkoon sama, niin se ei yksinkertaisesti kelpaa Muumilaakson tarinoihin sellaisenaan! Sarjakuvanhuumori ja tyyli ovat sellaiset, että niissä olemme tottuneet tuolaisiin tapahtumiin. Muumilaakson tarinat on täysin eri formaatti ja se mikä toimii päivittäin ilmestyvässä kolmiruutuisessa sanomalehtisarjakuvassa, ei voi noin vain toimia animaationa! Jopa älyttömänä esitetty sateenvarjo lumihangessa on paremmin esitetty: Muumimamma loikkaa ensimmäisessä stripissä pihalle ikkunasta sateenvarjon kanssa ja uppoaa täysin lumen sisään, toimien kyseiseen stripin vitsinä. Seuraavassa stripissä hän on jo puskemassa lunta sateenvarjolla. Tekstinäkin tämä kuullostaa hölmöltä, joten tässä näkee sen miten lähes tulkoon suorat kuvausmuodot eri viestinnän lähteillä kompuroivat toistensa jalkoihin kuin teinipojat saatuaan baarista väärillä henkkareilla tehovodkapaukut.

Nipsu on niin murhanhimoinen tahmiksesta,
että on vajonnut käyttämään IDCLIP -koodia.
(Siis oikeasti, tahmatassu saapuu huoneeseen o.alanurkasta
ja Nipsu syöksyy oikeasta laidasta!)

Joo. Muumitalvi on aika surkea jakso. Tahmatassu on lähes tulkoon legenda-ainesta, mutta talvi itsessään on todella huonosti esillä. Muumit ovat olleet yhtenä suurena syynä, miksi pidän talvesta. Kiitos kuuluu taustakuvituksille, jotka näyttävät valkoisen lumen eri väriasteet kauniisti. Lisäksi mainitaan uudemman kerran lasten reaktio talveen, joka ei vaan käy minun kaaliini...

Lopetuksesta vielä mainitsen tähän loppuun, että sarjakuvassakin tahmatassu on lähes tulkoon yhtä ärsyttävä kuin animaatiossa, mutta toisin kuin animaatiossa, hänen poislähtö on paljon tyydyttävämpi, sillä kaikki Muumitalon katon alla olevat ovat iloissaan heidän salaisuuksien paljastumisista ja tahmatassu lähtee talosta oikeasti pettyneenä, koska kenelläkään ei ole kätkettyjä salaisuuksia. Hän siis tavallaan sai ansionsa mukaan! Animaation lopetus taas koittaa jotenkin sympatisoida häntä tai sitten tekijätiimi on halunnut upottaa lopetusvitsin, mikä vaan pistää minunkaltaisen katsojan entistäkin vauhkoontuneeksi.

Viettäisin mieluusti tämän jakson pahvilaatikossa,
 ilman tahmatassua tosin.