Merirosvojen huviretki

Täällähän on tanssit
ja täällähän on tanssit.
Mutta täällähän on tanssit.
Kohta humpataan!

Synopsis

Rannalle saapuu vieraita, jotka vaarantavat tullessaan sekä Muumipeikon, että Nipsun hengen. Vierailijat eivät mielytä lapsia ja heidän kerrottuaan olevansa merirosvoja lapset alkavat suunnitella heidän häätämistä. Yritys yrityksen jälkeen epäonnistuu ja kaikki muut paitsi Pikku Myy alkavat epäillä ovatko nämä merirosvot niinkään haitallisia. Muumipeikon ideasta lopulta tehdä säätiedotus saa vierailijat lähtötuulelle, mutta oikeasti tullut hirmumyrsky estää lähdön. Lopulta selviää, että vierailijat eivät ole merirosvoja ja lapset ovat pahoillaan siitä, että olivat koittaneet tehdä heille kiusaa.

---

Äää~ ääää~!

Tarinan otsikko nostattaa toiveen siitä, että nämä merirosvot olisivat niitä merirosvoja, joita oli sarjakuvissa. Toki pettymys on niin tuttua kauraa jo tässä vaiheessa, että se menee periaatteessa täysin ohi, ellei sitä rupea ajattelemaan.

Muumipeikko on kai yllättäen aikuistunut bennyhilleilystä, kun hän on lähes johtohahmossa tässä tarinassa. Tosin hänen järjen juoksu on veneen saapuessa hyvin hyvin vajaa. Luulisi, että kun hän näki veneen jo pinnan alla, hän olisi siitä jo uinut sivuun, mutta ei. Hänen piti erikseen nousta pintaan ääntelemään huolestuneesti ja lähteä uimaan karkuun veneen menosuuntaan päin. Anteeksi nyt kaikille, mutta ihan itseäni ajatellen tahdon huutaa Muumin olevan tässä alussa idiootti!

Niiskuneidin reagointi rannan kuntoon ja merirosvojen syyttelyyn
 asiasta pistää miettimään Niiskuneidin tietoisuutta merestä,
ottaen huomioon kuinka usein hänkin viettää aikaa rannalla.

Isoin pieleen menevä juttu tässä tarinassa on moraali. Kun lapset kertovat Papalle ja Mammalle heidän huolestaan, Pappa antaa hyvän opin elämästä. Itse ainaskin tunnen nyt syvää kunnioitusta Pappaa kohtaan, kun antaa noin viisaista sanoja.

Mutta sitten Nuuskamuikkunen. Toki hänen ohje on toki ihan ymmärrettävä, mutta hän puhuu hänelle rakkaasta ESINEESTÄ, ei TILASTA. Lisäksi hänen ohjeessaan on aika aggressiivinen sävy. Ymmärtäisin tämän, jos "merirosvot" olisivat laittaneet jonkin kieltotaulun rannalle, mutta näin ei vaan ole.

Loppujen lopuksi Muumipappa ITSE rikkoo oman opetuksensa toteamalla tarinan loppupuolella "minäkään en halua ihmisiä rannallemme." Huokaisen syvään asiasta ja hieron otsaani. Jos tarinassa aiotaan antaa opetus, niin sitä ei pidä turmella niin, että sen opetuksen antaja itse lankeaisi tekemään samaa virhettä. Ainoa poikkeus olisi, jos Pappaa olisi kiristetty tai hän olisi jonkin nautitoaineen vankina ja häntä oltaisiin palkittu sillä, että hän toimisi oppiaan vastaan. Mutta nämä kaksi esimerkkiä ovat liian aikuismaisia koko perheen ohjelmaan, joten tämän mokan voi vain osoittaa suoraan ohjaajan niskaan.

"Toki minähän vedän tupakkaa ja toisinaan kännit..."

Tämän tasoinen perseily pistää nyt Muumipapan ensimmäistä kertaa "persoonan ulkopuolella" listaukseen. Mutta tässä jaksossa Pappa ei ole yksin. Pikku Myy on taas µ toimien koko porukan ärräpäisenä johtajana. µstä on tehty selkeä kiusaaja, joka ei loppujen lopuksi, ainakaan minun omasta mielestäni, saa opetusta virheistään. Nipsulle jatkuva rähjäily on varsin ikävää. Eihän hän noin paljoa huudellut Nipsulle ennen tätä tuotantokautta ja hän on tehnyt sitä tämän tuotantokauden lähes jokaisessa jaksossa.

Liekkö tässä jonkintasoinen viittaus kirjoissa olevaan
Muumitalon pihan lasikuulaan?

Muttapa joo. Miten tämä jakso sitten itsessään? Tarinan laatu ei moraalia lukuunottamatta ole yhtään sen kummoisempi kuin muut jaksot tähän mennessä. Animaatio-osasto on ollut laiskana käsien suhteen, sillä tässä on lähes juomapeliin asti kädet aseteltuina niin, että keskisormi ja nimetön ovat yhdessä ja muut ovat erillään. Tällä "käsimerkillä" oli joku hienompi nimi taiteen maailmassa (tietoinen saa sivistää mikä sen nimi on), mutta se minusta kuvaa yleensä piirtäjän/maalaajan amatöörimäisyyttä käsien suhteen. Pyydän toki anteeksi taiteilijoilta tästä kommenttista.

"Se on kuule taas tuplashotit."

"Toiset heti perään?! Eiii!"

Yksi asia tästä jaksosta on vielä sanottavana: tästä on olemassa myös lähde! Wikipedia ei sitä kirjoitushetkellä mainitse, mutta tämä perustuu Larsin sarjakuvaan Muumi ja uimaranta.

Sarjakuvassa muumien "rantaan" asettuu ASUMAAN eräs henkilö, jolla on vihainen koira. Muumit yrittävät saada vierastaan pois rannalta, kunnes usean epäonnistumisen jälkeen onnistuvat häätämään asukin, mutta keino houkutteleekin paikalle liudan lomalaisia. Muumitalon väki ajautuu kiltin luonteensa takia palvelemaan lomalaisia, vaikka heitä ärsyttääkin lomalaisten oleskelu heidän omalla rannalla.

Muumit alkavat häätämään lomalaisia samoilla keinoilla kuin tässä jaksossa, mutta niiden jälkipyykki on animaatiota hauskempia. Esimerkiksi haikohtauksessa Muumi pelastaa hukkuvan lapsen, mutta ei paljasta itseään lomalaisille. Tästä lomalaiset saavat kuvan, että alueella on kiltti hai ja he alkavat heittämään sille herkkupaloja mereen, kun Muumi yrittää temppua uudestaan. Lopulta Muumimamma keksii keinon saada lomalaiset pois rannalta television avulla. Lisäponnetta television katseluun saadaan Nipsulta, joka alkaa myymään siellä hampurilaisia. Tällainen lopetus melkein pistää toivomaan, että Tove olisi antanut luvan television olemassaoloon tässä sarjassa.

"On second thought let's not go to the beach.
It's a silly place."