Ohhoh, jälleen jakso, mikä puuttui kasetilta! Ettei vaan ole ollut joku kiireinen päivä taikka muuta ihmeellisyyttä?
Perus Kevätlauluhan meillä tässä onkin tarjolla: Nuuskamuikkusta vituttaa kaikki, Titiuu tulee häpisemään, saa nimensä ja tilanne raukeaa. Itselleni tämä tarina on ollut aika lailla täytetarina Muumilaakson tarinoissakin. Mutta antaahan se syventävää pohjaa Nuuskamuikkusen persoonalle, että hänelläkin on omat mielihalut erakkomaisuuden lisäksi. Heikki Määttäsen roolista toki paistaa hänen muut roolitukset läpi, mutta hänellä onkin varsin muistettava ääni, että silmän välähdys ei olisi yhtään hassumpi efekti muistuttamaan hänen paremmin tunnettua roolia, Transferia.
Mutta tässä ei pelkästään ole yhtä tarinaa, vaan avataan jo esi-isän tarinakaavan seuraavaa hetkeä. Se on varsin sääli, että esi-isän äänestä ei ole mitään merkintää, sillä oman muistini mukaan ruotsinkielisessä äänityksessä esi-isän äänenä oli hänen ensiesiintymisen koiramaiset äänet. Ja Maailman viimeisen lohikäärmeen alkuaskeleet saadaan aikaiseksi.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti