Ensimmäistä kertaa olin lapsena sen verta fiksu, että ymmärsin nyt jotain puuttuvan tästä kasetista. Ja se oli tämä jakso, sillä seuraavassa jaksossa meno oli selkeästi toisenlainen. Tämän jakson puute näin aikuisena säälittää, sillä tämä on varsin herttainen. Jäihän se edellinen jakso varsin alakuloisesti roikkumaan.
Muumipeikon äiti, Aino Lehtimäki, kuulostaa omaan makuuni kaikista ikääntyneemmältä Muumimammalta suomiäänissä. Periaatteessa tulee jopa mieleen Muumilaakson tarinoiden japaniääni näin kuuntelematta mieleen. Mutta vanhasta äänestä huolimatta hänestä kuuluu huolehtivaisuus, mikä on aina avainasemassa Muumimamman kanssa.
Jaksohan on varsin leppoinen. Olen pitänyt, miten tämän sarjan alkuosa oli miltein kauhunomainen, sitten lievää kriisiä Hemulista sekä nautintoa lumisateesta, ja nyt saadaan helpotuksen tuovaa kevättä. Toki Mamman poltellessa filminpätkiä olin hetken, että tapahtuuko nyt tässä mitään, ennen kuin Tuutikki ja Myy ilmestyivät. Siihen kohtaan oltiin upotettu hetken verran liikaa aikaa. Mutta Muumipeikon viimeisistä sanoista tykkään todella paljon näin isänä, vaikka lauseessa kyseessä onkin äiti.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti