Katastrofin odotus jatkuu muumeilla. En toki ole lukenut tätä tarinaa pitkiin aikoihin, enkä edes tätä joulukalenteriakaan varten, niin jäänee paljon spekulaation valtaan, miten paljon tässä on kyseisestä novellitarinasta otettu suoraan. Kuitenkin kuusen haku toisen mailta on niin perusvitsi meidän kulttuurissa, että uskon sen löytyvän. Mutta sen uskon, että toisen kuusen kaatumista ei tapahtunut kirjassa.
Mutta joulukalenterin lopuksi tämä jakso tuntuu vähän tuon ajan perus maltilliskristilliseltä soopalta, mikä oli jo lapsenakin niin tavattoman pitkäveteistä, että ei ole ihme miksi meikäläinen astui ateismin sekaiseen pakanallisuuteen.
No, onhan se alkuperäinen Doom hyvin kehuttu tapaus, vaikka senkin kolmos episodi on varsin helppo ja vika kenttä on ohi parhaimmillaan 18 sekunnissa. Kyllä tällä sarjalla on sen verta vahva alku ja keskiosa, että loppu ei hiljentyneellä tahdilla pääse pilaamaan kokonaisuutta. Ääninäyttelytyö on ehdottomasti painimassa raskaassa sarjassa Disneyn elokuvien, Muumilaakson tarinoiden sekä Asterix ja suuri taistelu-elokuvan kanssa.
Valitettavasti tässä alkaa jouluaaton stressit nakertamaan itseäni. Yritin parhaani laittaa vihoviimeisen laulu sanat, mutta minulle ei vaan nyt iskeydy päähän, mitä tässä ensimmäisen säkeistön toisen rivin riimittävän rivin lopussa edes sanotaan. No, olkoot se teille jonkun tason joulupähkinä. Hyvät joulut!
EDIT: Ravdnar selvitti tämän "mysteerin" saman päivän aikana. Kiitos!
Taas alkaa sataa lunta
Ja tummuu hiljaa yö
Jää nukkuu talviunta
Ei aalto rantaan lyö
Taivaalla tähti jo loistaa
Niin hellän lämpöinen
Se huolet pois mielistä poistaa
On olo jouluinen
Näin meillä on jälleen kuusi joulun
Ken pakkasta nyt muistaa
Kun meillä lämmin on?
Ja aatosparkain luistaa
Nuo kevätauringon
Talvemme pitkän ja harmaan
Me kestää voimme näin
Kun latvassa kuusemme armaan
On tähti kynttiläin
Sen loiste toi meille taas joulun
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti