Neljännen jakson yksi merkittävistä asioista on, että tässä poiketaan ensimmäistä kertaa selkeästi kirjan menosta. Lumihevosta ei Muumi näe, vaan pelottavat jäljet. Itse nautin kovasti jakson alkulauseista, varsinkin "elefantti, hän ajatteli," ehkäpä sen tahattoman riimityksen vuoksi.
Toinen merkittävä asia onkin, mikä itsestä tekee tästä sarjasta varsin uniikin, on laulujen olemassaolo. Sarjan säveltäjänä onkin Erna Tauro, joka onkin nimenomaan säveltänyt monet Tove Janssonin sanoittamat kappaleet. Mutta mielenkiintoisemmaksi tässä asian tekee se, että laulujen sanat eroavat kirjan sanoituksesta sekä muistakin vastaavista sovituksista. Liekkö sarjaa varten tehty erilainen sanoitus, vai onko näissä kirjoissa korjattu laulujen käännöstä, jotka löytyvät minun ja vaimoni kirjahyllystä? Ruotsia jos osaisin, niin voisin vertailla ruotsinkielistä dubbia alkuperäisteokseen, mutta on jo kylmä ja kirjasto niin mahdottoman matkan päässä.
Muistelen, että joskus aikoinaan oli blogi, minne oltiin koottu Janssonin taideteoksia ja kuvituksia sekä laulujen sanoituksia. En muista enää blogin nimeä ja Googlen hakupalvelu on susihuono, sillä se tunkee minulle ennemmin verkkokauppoja sekä suoratoistopalveluja kuin fanien sivustoja. Mutta viimeksi, kun tutkin kyseistä blogia, niin sieltä ei löytynyt tämän sarjan lauluja. Tahdonkin tässä sitten korjata sen puutteen latelemalla sanat teidän iloksi ja harmiksi:
Oon vain Tuutikki
mut kengät itse tein
Lumikengin tallaan pitkin poikin
Pakkasyössä vikkelästi loikin
Hangen halki, keskelle tän metsän
suurten puiden alle, alle puiden
(Shhh!)
Kaahaan, laahaan, stuu, stuu
Hanget loistaa, loitsun toistaa
Varjot menköön hangen alle
Hiljaisuus saa kaikkialle
Eipä koskaan tule takaisin se tänne
Vaan vielä mitä! Heti Tuutikin perään saadaan Muumipeikon vastalauselaulu, josta itse tykkään paljon enemmän kuin mitä kirjasta löytyy. Lisäksi tämä pistää pohdituttamaan, että miten paljon lie Tom Pöysti laulanut? Muistan ainakin hänen olleen kerran Nalle Puhin lauluäänenä jossain elokuvassa.
Hei Mörkö hoi ja karvapäät, te kylmät ilkiöt
Miks' auringon te veitte pois ja toitte jäätiköt?
Niin kauheen kalseaata on ja jalkaa pakottaa
Nyt muistan laakson vihreyttä, aikaa ihanaa
Sut muistan verannalla ja aallot lahdelman
En tahdo enää olla alla hangen kauhean
Kun mun aurinkoni käy esiin ja alkaa paistella, niin te saatte nähdä, että te ootte nuijia!
Taas kellin auringossa
Ja lämpöistäni hiekkaani riittää
On ikkuna auki ulos luontoon puutarhassa surraa
Ja hei kaikki hurraa syy on minun
Appelsiiniauringon!
Voi sanoa, että jakso tykittää alussa niin lujaa, että loppupuolella on hankaluuksia pysyä tasoissa. Mutta onneksi palataan talven salaperäisyyteen ja panoksia kovetetaan vieläpä sillä vaarallisimmalla mitä arsenaalista löytyy: Jäärouva.
Mutta harmillisesti jakso jäänee justiinsa roikkumaan, kun tilanne alkaa. On oikeastaan raastavaa tällainen, mutta pitäähän sitä kärsiä jännityksestä silloin tällöin. Ja onhan se hyvän sarjan merkki tämä, että tulee halu nähdä lisää. Enkä tule katsomaan viidennettä jaksoa, kun vasta huomenna. Perinteet!!
Ja näin, kun saatiin kaikki raapustettua ylös, niin hoksattiin sellainen pieni mokanpoikanen, että olihan sitä laulua jo ensimmäisessä jaksossa! Muumipeikkohan se veteli keittiön lattialla pienen värssyn ennen kuin se joka asuu tiskipöydän alla keskeytti hänet:
Ensimmäisenä lämpimänä
kevät päivänä
olen luonasi taas
mä täällä oon ja kevät on
ja lämmintä ja odotan
joka paikka...
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti