Vihdoin ja viimein saadaan loputkin Muumitalon asukkaista hereille. Eihän ne kaksi muuta ole edes heräilleetkään, toisin kuin Mamma.
Posetiivin sävyttämä kevät antaa kyllä varsin juhlallisen sävyn. Ja sekin, miten kaikki vaan miltein hetimiten herättyään hääräytyvät ulos tavaroitten kera, on harvinaisen vilkasta menoa tälle sarjalle. Miten parempaakaan kevätjuhlan fiilistä voisikaan saada.
Niiskuneidin (Titta Jokinen) krookukseen päätyneekin Taikatalven tarjonta tässä sarjassa. Voipi olla yksinkertaisesti sitä mieltä, että tämän kirjan uskollisempaa adaptaatiota ei varmaan olekaan. Toki pakko nolona myöntää, että Muumien maailma on minulla aina jäänyt kesken, pörröisestä ulkonäöstä huolimatta. No, ehkä joku kaunis päivä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Muumien maailma -fanit ovat hakanneet minut tohjoksi. Ja vasta sen jälkeen, kun raastuvasta ollaan saatu sopivat korvaukset. Ehkä.
Lasikeskustelun jälkeen pääsemme todennäköisesti ihan tätä sarjaa varten käsikirjoitettuun osuuteen. Sarjan salattu suosikkihahmoni esi-isä pääsee viimein ulos uunistaan aiheuttamaan kaaosta. Tauno Lehtihalmesin jyrisevän kaltainen ääni toimii Muumipapan rojalistisanomia lukevalle narsistin persoonalleen. Lisäksi on hauska nähdä miten tönkkönä Papan miimikkokin on dialoginsa aikana. Mutta kun hän liikkuu, niin se on todellakin hauskan dramaattista.
Muumipeikon rääkäisy esi-isän puraistessa nauratti lapsena suht monet katsontakerrat. Onhan se aika yllättävä ja hauskasti vielä näytelty kohtaus. Ja kertojan loppusanat ovat kyllä kultaa, mitkä todellakin kiteyttävät esi-isän olemuksen komeilla kehyksillä.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti