Muumeissa meri on ollut aina tärkeä elementti. Siinä toki oli se, että Janssonit oleilivat suhteellisesti saaristossa, joten sieltä on hyvä ammentaa tavaraa kirjoihin ja sarjakuviin, mistä sitten saadaan aikaan muitakin adaptaatioita.
Alku alkaa arvokkaasti, että miten hyvän yliampuvaa näyttelyä meille suodaan. Mutta se helpottaa ymmärtämään Muumipeikon ja Muumipapan tunteita. Ensiksi Muumi ei edes peittele ironiaansa, josta hän sitten ei pysy lainkaan housuissaan ja innostuu aivan yli äyräidensä. Robinson Crusoe fanaattisuus nostaa selkeästi päätään. Pappakin kuulostaa yhtyvän poikansa riemuun, kunnes hän ilmoittaakin miten asioiden laita onkaan ja miten nolo hiljaisuus tulee, kunnes Muikkunen natisee liitoksissaan.
Hylkytavaran keräily on kyllä ollut asia, jota itse olen halunnut päästä toteuttamaan ja tämä jakso ei todellakaan helpota haaveilua. Toki nykyään, kun on sen verta uppoamattomat laivat, niin ei varmasti tule muumien tasoista saalista, kuten viskilaatikoja. Tietämättömän oletuksia nämä.
Niiskuneiti pääsee ensimmäistä kertaa kunnolla esiin tässä sarjassa. Toisaalta minusta Niiskuneiti muutenkin kuulostaa hyvin lapsekkaalta ja toissijaisena hahmona tässä dialogiensa suhteen. Mutta hyvä, että saadaan hänellekin vihdoin ja viimein tarinaa vetävä rooli.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti