Muumilaakso vuodelta 1973, luukku 6

Juhlatunnelmissa ollaan Muumilaaksossakin. Tai no, valitettavasti tämä nyt ei satu olemaan samanlainen juhla kuin meillä täällä ruudun takana istuville ihmisotuksille.

Tämän jakson ehdoton kohokohta on kyllä miltein jokaisen muumifanin rakkaan traumatisoijan ja väärinymmärretyn Mörön ensimmäinen ja samalla viimeinen kunnon esiintyminen koko sarjassa. On kyllä pakko ihailla tämän asun nenää, kun se on aivan järisyttävän kokoinen, mutta kuitenkin tasapainoitettu niin, että Mörön sisällä oleskellut Urban Wahlstedt ei ollut jatkuvasti liikaa katsomassa ala- taikka yläkanttiin.

Nykyään vaimoni kanssa keskitalven kokkoa käsitellessä aina nousee mieleen, miten vaimon pikkuveli aikoinaan lapsena kaverinsa kanssa nauroi Muumilaakson tarinoissa, miten Mörkö pieraisee hänen istuessa keskitalven kokon päälle. Tällä kertaa toki pieru ei ole maailman terävin, mutta itselle Mörön ilmestyminen lapsena oli järkytys. Se vain ilmestyy kuvaruutuun, pam! Eikä kertojankaan ääni yhtään sen paremmin kevennä asiaa, kun mennään dramaattisen hitaasti ja kylmästi: "Ja sitten... ...siellä istui Mörkö." Jälleen kerran tämä on näitä asioita, joita kirjaa lukiessa kuvittelen päähäni soimaan.

Taas kerran pääsemme kuulemaan Tuutikin mahtipontista laulantaa ja sen perään intensiivinen rumpusoolo, jotka itselle lapsena olivat tämän jakson pelastus pelottavuudesta huolimatta.

Saapuvat hurjat
Niin hiljaiset hurjat
Kuin villit ja nurjat
Ja rumpua lyövät
Ne räiskyy ja roiskii ja liekit ne lyö
Hännät ne läiskyy, paukkuu ja räiskyy
Kutsuvat rummut yhtyy jo tanssiin
Mus
Ta
Yö

Mutta yksi mielenkiintoinen asia vielä on tässä nimenomaisessa jaksossa. Nimittäin minun kasetissa, kun Muumipeikko sanoo "voi voi," niin jakso loppuu jo siihen! Ei nähdä hänen tulevan kotiin kertomaan äitilleen, miten köykäiset valtakunnalliset poroerottelut olivat tänä vuonna. Ja minä en usko, että nauhoitus on katkaistu kesken, sillä siinä saumattomasti päästään näkemään tämän sarjan lopputekstit, jonka kuva on muuten Lars Janssonin piirrustama teos fyysiseksi joulukalenteriksi silloin aikoinaan. Kai vuonna 1994 jostain syystä joku Ylellä oli, että tämä jälkimmäinen kohtaus ei syystä tai toisesta toiminut. Liekö ollut liian ei-juhlallinen finaali juhlapäivän lähetykselle, tiedä häntä.